NEN─
Urpo oli hukannut nenΣnsΣ. HΣntΣ itketti.
- ─lΣ nyt itke, sanoi Turpo. - JΣihΣn sinulle vielΣ korvat ja silmΣt ja suu.
- Mutta ei nenΣΣ, itki Urpo.
- EtsitΣΣn sinulle jostain uusi nenΣ, sanoi Turpo. Urpo lopetti niiskutuksen. Turpo l÷ysi lattialta lyijykynΣn ja pani sen Urpon kuonolle.
- Ei kΣy. Nyt sinΣ nΣytΣt ihan tikalta.
Sitten Turpo liukastui marmorikuulaan. HΣn nousi yl÷s ja nosti kuulan Urpon kuonolle.
- Ei kΣy. TΣtΣ ei saa kiinni kuonoon, sanoi Turpo.
Turpo poimi lattialta rikkinΣisen sukan ja nosti sen Urpon kuonolle.
- Ei kΣy. Nyt sinΣ nΣytΣt ihan norsulta, sanoi Turpo.
Nukkien kahvip÷ydΣllΣ oli kukallinen posliinikuppi. Turpo nosti sen Urpon kuonolle.
- Ei kΣy. Nyt sinΣ nΣytΣt possulta, sanoi Turpo.
Sitten he l÷ysivΣt nastan. Urpo sovitti sitΣ kuonoonsa.
- Ei kΣy. Se on liian terΣvΣ nenΣksi, sanoi Turpo.
Turpo otti laatikosta kuminauhan ja kiinnitti sen Urpon kuononpΣΣhΣn.
- Nyt sinua voi vetΣΣ nenΣstΣ! nauroi Turpo.
- Ai! Ota se pois! komensi Urpo.
Sitten he sovittelivat Urpon kuonolle irronnutta autonpy÷rΣΣ, haarukkaa, legopalikkaa, pyyhekumia, kahvipannua, tuttia, vy÷tΣ, pastillia ja mΣnnynkΣpyΣ. MikΣΣn ei sopinut nenΣksi. Urpoa alkoi taas itkettΣΣ. HΣn ajatteli, ettΣ joutuisi olemaan ilman nenΣΣ lopun ikΣnsΣ.
- SE ON TUOLLA! huusi Turpo. Irronnut nenΣparka lojui lastenhuoneen pimeimmΣssΣ nurkassa.
- Voi minun rakas oma nenΣni! huokasi Urpo ja silitteli mustia sieraimia hellΣsti.
Turpo haki kiireesti liimaa, lorautti sitΣ Urpon nenΣlle ja iski tassullaan nenΣn kiinni.
- Ai! sanoi Urpo. - Ihanaa!