Kirjoista
kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa
Asko Martinheimo
Martinheimo Tiedätkö mitkä ovat Askon mieliharrastuksia?
Oletko lukenut kirjan Mustajärven oudot linnut?
Tunnistatko tekstipätkän?
Isojalkainen...
Kirjoita Askolle osoitteeseen:
Suitselankatu 4, 37150 Nokia, puh: 03-341 1391
Kustantaja: WSOY
Otteita Asko Martinheimon kirjoista: Linkki kirjaston Plussa-hakuun
*****************************

ASKO MARTINHEIMO KERTOO:

Nimi: Mattsson Asko Erik Vilhelm
Kirjailijanimi: Martinheimo Asko
Syntynyt: 28.9.1934 Ulvila (Pori)
Ammatti: opettaja, tällä hetkellä kirjallisen ilmaisun opettajia Tampeen yhteiskoulu ilmaisutaitolukiossa, kirjailija.
Perhe: vaimo Hilkka, aikuiset pojat Harri ja Kai
Harrastuksia: valokuvaus, kalastus (merellä)
Mielikirjailijoita ja -kirjoja: A. Kivi, Veijo Meri, Gabriel Carcia Marquez.
Mielikirjoja on paljon.

*****************************

Hei Sinä lukijani!

Minä olen Asko Martinheimo Nokialta, Tampereen liepeiltä, vaikka voisin yhtä hyvin asua Pitkänruhon laaksossa tai Sinisten vuorten saarella Kylmien tuulten meren takana. Kerron Sinulle muutaman pikkutarinan.

Olipa kerran Pasi-niminen poika, joka kovasti toivoi itselleen pikkuveljeä. Eräänä keväänä pääskypari teki pesän Pasin kotitalon räystään alle. Silloin Pasin mummo sanoi, että nyt Pasi varmaan saisi pikkuveljen, sillä vanhat ihmiset uskoivat, että pääskyset ennustivat lapsen syntymistä siihen taloon, jonka räystään alle ne tekivät pesänsä. Ja koska mummo oli vanha ja viisas, uskoi Pasikin, että hän saisi toivomansa pikkuveljen.

Koko kesän Pasi vartioi pesää, sillä mummo oli sanonut, ettei lintuja saanut mitenkään häiritä, muuten ne hylkäisivät pesänsä ja lähtisivät pois.

*****************************

Kerran Pasi oli kavereidensa kanssa ulkosalla ammuskelemassa ritsoilla tarkkuutta. Joukon ylivoimaisesti parasta ampujaa, Koljosta, ei voittanut kukaan. Kilpailun päätteeksi piti osua sähkötolppaan, joka oli niin kaukana, että sinne saakka ei yltänyt kuin Koljosen Euroopan parhailla ritsoilla.

Pasi päätti kuitenkin kokeilla. Hän valitsi pienen, litteän kiven, joka saattaisi leijua tolpalle saakka. Mutta juuri kun hän venytti kumeja, hän suuntasi ritsat äkillisestä mielijohteesta seuraamaan ohi kiitävää pääskystä, laukaisi ja osui. Mestarilaukaus! Mutta samassa Pasi ymmärsi, että hän oli ampunut ennuslinnun.

Minä olen se Pasi. Minä ammuin pääskysen lennosta. Vahingossa. Mutta mitä merkitystä sillä on. En saanut koskaan pikkuveljeä.

Kun taloon hankittiin porsas, Oskari-poika antoi sille nimeksi Diana. Samalla hänestä tuli Dianan hoitaja. Pikkupossu oli viisas. Oskarin mieletä se ymmärsi puhetta ja kuunteli mielellään tarinoita.

Eräänä päivänä Oskari laski Dianan karsinastaan pihamaalle vaarin varoituksista huolimatta. Yllätyksekseen Oskari huomasi, että Diana kulki hänen perässään, pysähtyi kun hänkin pysähtyi ja pinkaisi juoksuun, jos hänkin lähti juoksuun. Diana oppi muutakin, hyppäämään jopa korkeutta. Joka päivä Oskari juoksutti possua pitkin laatimaansa esterataa, ja Diana oli riemuissaan.

Sitten Oskari ymmärsi, mitä varten Diana oli hankittu: se joutuisi aikanaan joulupöytään. Oskari mietti ankarasti, miten pelastaa niin viisas ja oppivainen possu. Ja hän keksikin keinon ja pelasti possunsa.

Minun possuni nimi ei ollut Diana, eikä se korkeuttakaan hypännyt, mutta jokaisesta juoksulenkistä pihamaalla se nautti suunnattomasti. Surullista vain, että minun possuni ei oppinut lentämään niin kuin Oskarin Diana.

Jyrki halusi ihan omaa taskurahaa. Hän luki lehdestä, että eräs mainostoimisto tarvitsi jakajia. Hän sai tehtäväkseen jakaa presidenttivaalien mainoksia. Ensimmäisenä iltana Jyrki lähti jakamaan mainoksia suurelle omakotialueelle. Hän juoksi talosta taloon purevassa pakkasessa jalat kylmästä turtana, sormet kohmeessa. Sinnikkäästi hän jatkoi työtään, kunnes nälän ja kylmyyden uuvuttamana joutui luovuttamaan.

Jyrki on nuorempi poikani Kai, joka tuolloin 13-14 -vuotiaana jakoi mainoksia yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa vain muutaman markan takia. Se ehdokas, jonka mainoksia hän jakoi, ei tullut edes valituksi presidentiksi, eikä kyseinen henkilö saa koskaan tietää, että eräs nokialainen nuori poika lähes palellutti itsensä hänen takiaan.

*****************************

Puupo Tuhkanaama asui Pitkänruohon laaksossa Merua-Aurus -vuoren juurella. Hän oli seppämestari Bailokin palkeenpolkija, vähäpätöinen, kaikkien halveksima, mutta hänestä kasvoi kansansa sankari. Helppoa se ei ollut. Hän joutui kokemaan monia vaaroja ja vastuksia, mutta hän selvisi niistä ja johti viimein patalakit alkuperäisille asuinsijoilleen Sinisten vuorten saarelle Suolaisen meren taakse.

Minä haluaisin olla Puupo Tuhkanaama. Kukapa ei haluaisi selvitä vaikeuksista voittajana. Koska en ole Puupo, minun piti luoda hänet ja koko patalakkikansa.

Tarinat eivät synny tyhjästä. Minun tarinani syntyvät omista ja läheisteni kokemuksista tai tapauksista, jotka tunnen hyvin. Pasi, Oskari, Jyrki ja Puupo löytyvät kirjoistani Mestarilaukaus, Isojalkainen poika, Kivensiruja ja fantasiaromaaneistani Tuhkanaama ja Taivaantakoja sekä sen jatko-osasta Jäähisten mahti.

Ovatko tarinat tosia? Tietysti. Ne ovat juuri niin tosia, kuin itse kukin lukija ne tosiksi uskoo. Vaikka useimmilla tarinoillani on todellisuuspohja, itse tarinan kirjoittaminen on kuin seikkailu; en koskaan voi olla varma, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu.

Kirjoittaminen on jännittävä tapa mittailla ja puntaroida itseään ja kohdalle sattuneita tapahtumia. Siksi kai kirjoitan. Lukeminen on toinen tapa. Kokeile!

Asko Martinheimo

kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa