Kirjoista
kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa
Taru Mäkinen / Väyrynen
Taru Mäkinen Tiedätkö kenelle Taru kirjoitti ensimmäisen kirjansa?
Oletko lukenut kirjan Jade ja autiotalon jengi?
Tunnistatko tekstipätkän?
Hellu
Kirjoita Tarulle osoitteeseen:
Taru Väyrynen/Tammi Kustannus Oy, Eerikinkatu 28, 00180 Helsinki, puh. 09-693 7621
Otteita Taru Mäkisen/Väyrysen kirjoista: Linkki kirjaston Plussa-hakuun
*****************************

TARU MÄKINEN/VÄYRYNEN KERTOO:

(Julkaisusta "Nuorten suosikkikirjailijat kautta Plätän" Suomen Nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto, 1995)

* 2.1.1944 Vaasassa
- FK, opettaja, kirjailija
- naimisissa, puoliso Tarmo Väyrynen
- tytär Karin ja tyttärentytär Vilma
- asuu Vantaalla
- tuottelias kirjailija, joka työskentelee yhdessä miehensä kanssa
- pitänyt kirjoittajakoulua lapsille ja nuorille

Olen Taru Väyrynen ja olen syntynyt 2.1.1944 Vaasassa. Kirjoitan myös nimellä Taru Mäkinen. Nykyisin Taru Mäkisen kirjat ovat lapsille ja nuorille tarkoitettuja dekkareita ja kirjoitan niitä yhdessä mieheni Tarmo Väyrysen kanssa. Teemme niin, että Tarmo keksii yleensä juonet, eli kertoo mitä kirjassa tapahtuu. Minä sitten teen varsinaisen tekstin, eli päätän miten tapahtumat kerrotaan.

Olin aika vanha kun aloin kirjoittaa kirjoja, mutta olin lapsena ja nuorena harrastanut tarinoiden kirjoittamista pieniin sinikantisiin vihkoihin. Kirjoittaminen on ainoa asia, jossa olen hyvä: en ole ollenkaan musikaalinen, piirrän kehnosti, olen toivottoman kömpelö ja koulukin meni korkeintaan keskinkertaisesti. Silti löysin aikuisena erilaisia työpaikkoja joissa viihdyin, ja kirjoittaminen jäi pitkäksi aikaa kokonaan.

*****************************

Ensimmäiset kirjani tein oikeastaan omalle tyttärelleni: kerroin hänen ikäisensä tytön ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista. Tavoitteeni oli siis äitimäisen katala, halusin vaikuttaa häneen, selittää hänelle omia ajatuksiani ja näkemyksiäni elämästä jonka hän kasvaessaan kohtasi. Sivuasia oli että kirjat myös julkaistiin muidenkin luettavaksi.

Nykyisin tyttäreni on jo aikuinen, joten kirjoitan nyt toisenlaisista syistä. Silti ajattelen, että kirjailija varmasti aina haluaa kertoa lukijoilleen maailmasta jotain tärkeää. Vaikka Taru Mäkinen nykyisin tekee seikkailuja, joissa lapset ja nuoret ratkovat rikoksia, joita ei ihan tosielämässä aivan niin helposti voi selvittää, on kirjoissa kuitenkin mukana ajatuksiani siitä miten asiat voisivat olla ja mihin pitäisi pyrkiä.

*****************************

Uskon että lukeminen on ihmiselle tärkeä tapa oppia ymmärtämään maailmaa. Lukemalla voi elää monta elämää ainakin mielikuvituksessaan, ja tavoittaa kokemuksia joihin ei tosielämässä yllä. Itse luin lapsena ja nuorena paljon, sekä sellaista kirjallisuutta jota sanottiin hyväksi että myös niin sanottua huonoa kirjallisuutta.

Antaisin nykyiselle lapselle ja nuorelle neuvon: ei pidä uskoa mitä muut sanovat. Tärkeitä lukuelämyksiä voi löytää muutenkin kuin opettajan tai jonkun muun aikuisen laatiman hyvien kirjojen listan avulla. Itse rakastin kioskissa myytävää seikkailuvihkosta nimeltä El Coyote. Olen lukenut sitä aikuisenakin ja pidän sitä hyvänä kirjallisuutena. Eivät kannet ja myyntipaikka ratkaise luettavan arvoa. Kirjoittavista lapsista ja nuorista olen aivan erityisen kiinnostunut. Heidän opettamisensa ja ohjaamisensa on ollut minulle suuri ilo. Silloin kun itse olin nuori ei luovan kirjoittamisen opetusta pidetty edes mahdollisena. Nyt se on onneksi tunnustettu samalla lailla opetettavaksi taideaineeksi kuin vaikkapa musiikki tai kuvataide.

Kosketus lapsiin ja nuoriin on vanhalle täti-ihmiselle ongelma. Kun oma tytärkin on jo aikuinen, jää helposti sivuun kehityksestä ja vieraantuu nykytodellisuudesta. Onneksi on paljon ihmisille yhteistä, joka pätee iästä riippumatta. Ja Taru Mäkisellä on myös tulevaisuuteen suuntautuva toivo: pieni tyttärentyttäremme Vilma kasvaa, ja on minulla ja Tarmolla päivähoidossa. Pian saamme hänen kauttaan seurata taas pikkutytön elämää, ja sitten nuoruutta ja aikuistumista.

kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa