Kirjoista
kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa
HuoviKaisa IkolaJalo Marvi
Kaisa Ikola Tiedätkö minkä ikäisenä Kaisa Ikola kirjoitti ensimmäisen kirjansa?
Oletko lukenut kirjan Hullu luokka?
Tunnistatko tekstipätkän?
matemaattisia
Kirjoita Kaisalle osoitteeseen:
Yliopistonkatu 45 H 93, 33500 Tampere, puh: 03-255 3919 (1.9.-30.4) tai
Alajoentie 154, 62100 Lapua, puh: 06-433 1126 (1.5.-30.8.)
Ote Kaisan Ikolan ja MInna Kulmalan kirjasta: Linkki kirjaston Plussa-hakuun
*****************************
KAISA IKOLA KERTOO:
Hei!
Minun Nimeni on Kaisa Ikola ja olen syntynyt Lapualla, Etelä-Pohjanmaalla 7.6.1974. Meillä on maatila ja perheeseeni kuuluu isän ja äidin lisäksi isoveljeni Hannu ja kehitysvammainen isosiskoni Maria.

Lapsena jouduin olemaan paljon sairaalassa, sillä sairastan osteogenesis imperfecta -nimistä sairautta. Se tarkoittaa sitä, että luuni eivät kykene ottamaan syömästäni ruuasta valkuaista, joka tekisi niistä sitkeitä ja siksi ne katkeilivat melkein itsellään. Sitten pääsin hoitoon Helsingin Lastenklinikalle, jossa reisiluitteni sisälle laitettiin leikkauksessa sinun sormesi vahvuiset ydinnaulat, ja niin opin kävelemään 4 ja puoli vuotiaana. Kun kasvoin (kovin isoa minusta ei koskaan tule, sekin kuuluu tähän sairauteen - olen vain 142 cm pitkä), ydinnaulatkin jouduttiin vaihtamaan pidempiin. Niinpä siis vietin paljon aikaa sairaalassa ja sitten kotona toipilaana. Sängyssä maatessa ei voi tehdä kovin monenlaista, mutta lukeminen on yksi tapa kuluttaa aikaansa. Hannu luki Marialle ja minulle paljon kirjoja ääneen ja lisäksi ahmin niitä ominpäin. 6-vuotiaana opin kirjoittamaan - ja kirjoitin muistelmani! 7-vuotiaana aloin kirjoittaa runoja.

Koulun sain käydä ihan normaalisti, ja lukuinnostukseni jatkui. Kymmenvuotiaana ihailin eniten Anni Polvan Tiina-kirjoja ja haaveilin joskus kirjoittavani samanlaisia. Aloitinkin monta kertaa, mutta jutut olivat aina melkein suoria kopioita Tiinoista ja jäivät kesken. Vasta 12-vuotiaana aloittamani kertomus Laurasta jatkui ja jatkui. Veljeni näki Pirkka-lehdessä ilmoituksen Kontakti-kirjoituskilpailusta nuorille, ja lähetin juttuni sinne. Voitin oman sarjani ja ensimmäinen kirjani, Lauran syyslukukausi, ilmestyi 1987.

Lauralle kirjoitin vielä jatko-osankin, Lauran kevätlukukauden. Sitten menin yläasteelle, ja 8. luokan syksyllä meidän luokkaamme tuli uusi poika. Kun minä ja paras kaverini, Minna Kulmala, olimme häntä puolisen vuotta seurailleet, Minna kerran sanoi minulle: "Kirjoitetaan siitä kirja!" Ja niin me kirjoitimme, ihan omaksi iloksemme. Sitten kokeilimme lähettää jutun kustantajalle, joka yhtäkkiä ilmoittikin julkaisevansa sen! Olimme ihan kauhuissamme... Kun Hullu luokka ilmestyi 1990, saimme kuulla pojilta vähän uhkailuja, mutta selvisimmepä sentään ehjin nahoin.

Lukijat kuitenkin pitivät Hullusta luokasta niin kovasti, että kustantaja pyysi meiltä siihen jatkoa. Teimme Minnan kanssa yhdessä yhden jatko-osan, mutta sitten Minna kyllästyi ja minä jatkoin yksin. Tällä hetkellä kesken on 8. Hullu luokka -kirja, jonka pitäisi ilmestyä syksyllä, ja ainakin pari osaa aion vielä sen jälkeen kirjoittaa.

*****************************

Samaan aikaan kun tein Lauran syyslukukautta, luin erästä Hannun sarjakuvalehteä, jonka tapahtumat oli sijoitettu 1700-luvun Skotlantiin. Olen aina tykännyt historiasta, ja nyt ihastuin Skotlantiin niin, että aloin tutkia sen historiaa ja kirjoittaa siitä kertomuksia. Vähitellen aloin ajatella, että niitä voisi myös julkaista. Ensimmäisen käsikirjoitus kiersi kustantajalta toiselle, se palautettiin ja se lähti taas, mutta lopulta se julkaistiin Hulluja luokkiakin kustantavan Kirjapajan toimesta keväällä 1993. Kirjan nimi on Ylämaan sudet, ja se tapahtuu Skotlannissa 1600-luvulla. Kirjoitin sille myös kaksi jatko-osaa: Margaret, Ylämaan tyttö ja Ylämaan kapinalliset.

Tätä nykyä opiskelen Tampereen yliopistossa Suomen historiaa ja kirjallisuutta, venäjää ja Viron kieltä ja kulttuuria. En tiedä mikä minusta tulee isona, mutta toivottavasti ainakin kirjailija, sillä kirjoittamatta, tarinoita keksimättä, minä en osaa olla. Se on minulle samaa kuin hengittäminen. Tietysti tahdon kirjoittaa edelleen Sinulle ja muille nuorille, mutta haaveilen kirjoittavani historiallisia romaaneja myös aikuisille.

Lempikirjojani on Raamatun lisäksi erilaiset historialliset romaanit, dekkarit ja humoristiset kirjat - lukemiseen tosin jää nykyisin hirveän vähän aikaa. Muuten harrastan lenkkeilyä, kavereitten kanssa seurustelua ym. kehittävää. Toivoisin kuitenkin, että Sinä ehtisit ja jaksaisit lukea - ihan mitä vain, omaksi iloksesi! Sillä lukemalla opit elämästä ja ihmisistä enemmän kuin uskotkaan.

Rakkain terveisin Kaisa Ikola

kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa