Kirjoista
kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa
Kaarina Helakisa
Kaarina Helakisa Tiedätkö minkä ikäisenä Kaarina Helakisa kirjoitti ensimmäisen kirjansa?
Oletko lukenut kirjan James Bondén ja kultainen ritsa?
Tunnistatko tekstipätkän?
golden ritz
Otteita Kaarinan kirjoista: Linkki kirjaston Plussa-hakuun
*****************************

KAARINA HELAKISA KERTOO:

Oli kerran pieni tyttö, jolle isoäiti kertoi ja luki satuja: luki Aladdinista ja Ali Babasta, luki Antti Puuhaarasta ja kaivolla kehräävistä tytöistä.

Sormukset kelluivat verisammioissa! Kaamea magneettivuori veti laivoja puoleensa! Pieni Merenneito ei koskaan saanut prinssiään. Susi oli paha ja julma ja söi pieniä tyttöjä sekä isoäitejä.

Mutta tämä meidän pikkutyttömme - Muruksi kutsuttu - oli onnellinen isoäitinsä ja hurjien satuseikkailujen seurassa. Sysmässä ja Hartolassa 50-luvulla hän ei totisesti nähnyt hengenravinnon nälkää. Hänen onnensa - ja kaiketi kohtalonsa - oli se, ettei siihen maailman aikaan ollut saatavissa selkokirjoja eikä mitään muutakaan järin "helppolukuista".

Kun satukirjat viimein oli tutkittu jo kovin moneen kertaan, isoäiti haki esiin Seitsemän veljestä ja luki siitä tarinoita Kalweasta immestä - ynnä muista.

Tytöstä tuli utelias: hänkin halusi oppia lukemaan, ihan itse, koska isoäidin sadut ja kertomukset olivat noitamaisen kiehtovia. Ja oppihan Muru lukutaidon, oliko se joskus 5-6 -vuotiaana.

Lukemisella ei sen jälkeen ollut loppua. Seurasivat Helena-sarja, Runotytöt ja Aarresaaret. Murusta oli tullut koululainen, joka käytti nimeä Kaarina Helakisa. Häntä oli mahdotonta saada hiihtomäkeen, ja pesäpallotunteja hän inhosi ja pelkäsi yli kaiken.

Sen sijaan piirtäminen, maalaaminen, musiikki ja luonto olivat tärkeitä.

Yhdeksänvuotiaana Kaarina kirjoitti päiväkirjaansa: "Olen päättänyt ryhtyä kirjailijaksi."

Viisi vuotta myöhemmin hän voitti varhaisnuorten lehden järjestämän kirjoituskilpailun. Palkinto oli elävä Lassie-koiran pentu, joka sai nimekseen Kim.

Sen jälkeen tyttö - Muru, Kaarina - oli ikään kuin jo valinnut ammattinsa vaikka tuskinpa kukaan voi koskaan etukäteen olla varma, toteutuvatko näin hullut ja tuulia tavoittelevat unelmat. Tyttömme vanhemmat halusivat hänestä lääkäriä, halusivat arkkitehtiä (nehän olivat siihen aikaan olevinaan "hienoja" ammatteja). Kun tytön ensimmäinen satukokoelma ilmestyi hänen ylioppilasvuonnaan 1964, isä ja äitikin uskoivat, mitä heidän tyttärensä todella halusi.

*****************************

Nyt kirjoittamiani kirjoja on kolme-neljäkymmentä, ja lisäksi olen suomentanut kymmeniä teoksia ja laatinut näytelmiä ynnä muuta. Viime viikolla ilmestyi uusin kirjani Suuri dinoryöstö, joka on scifi-henkinen veijaritarina noin 7-12 -vuotiaille.

Perheessämme on kaksi lasta, joista toinen - Riikka - on jo aikuinen ja opiskelee suomen kieltä ja kirjallisuutta. Molemmat lapseni ovat aina olleet lukutoukkia, rakastavat kirjoja laidasta laitaan: Matias aloittaa syksyllä peruskoulun viimeisen luokan ja on ottanut valinnaisaineekseen Makumatkan ympäri maailman sekä - luovan kirjoittamisen.

Olen Matiaksen ratkaisuista iloinen, sillä myös ruuanlaitosta pidämme koko perhe. Joskus tehdään herkkuja porukalla, joskus yllätetään toinen toisemme. Lempiruokiani ovat mm. madekeitto, suolasiika, uunilahna, lammaspaisti minttukastikkeen kera, kuumat omenat vaniljakastikkeessa, valkosipulietanat ja sinisimpukat.

Kohta tulee kesä; pääsen rakkaimpaan paikkaani Hartolan Rautaveden rannalle kimmeltävän järven ääreen. Sähköjä mökillä ei ole, ei liioin vesijohtoa, vessaa eikä telkkaria. Joskus ihmisen on minusta hyvä harjoitella metsäläisyyttä. Iltaisin ompelen mielelläni vanhalla polku-Singerilläni (pidän myös valtavasti väreistä ja kauniista vaatteista...) sekä uin paljon, se on rakkain liikuntalajini.

Teen koivikosta tusinan saunavastaa ensi talven varalle. Luemme Sinuhe Egyptiläistä, Narnian tarinoita, Tolkienia, koululaisvitsejä, Asterixeja, dekkareita, keittokirjoja, Pahkasikaa, tietokoneoppaita, vanhoja ja uusia runoja... ties mitä.

Ja uusia kirjallisiakin suunnitelmia on luvassa... mutta pssst...! niistähän ei voi vielä puhua.

Arvaatte ehkä, että kertomukseni Muru on tämän jutun allekirjoittaja.

Terveisin ystävänne Kaarina Helakisa

kirjailijatluovaatarinattehtävätomaarvioplussa