TIMO PARVELA KERTOO:
Syntymäaika ja -paikka: 19.5.1964 Jyväskylä
Ammatti: kirjailija
Perhe: Reija-vaimo sekä lapset Hilma ja Lauri
Harrastukset: Luen kun voin. (Muulle ei kirjoittamisen ja lastenkaitsennan lisäksi jää aikaa.)
Mielikirjailijani on Markku Ropponen, koska hän on niin mukava ja muutenkin hyvä ystäväni. Mielikirjani ovat.... en tiedä vielä, koska en ole lukenut niitä kaikkia.
Kirjoitan, koska se on työtäni. Kirjoitan myös siksi, ettei minun tarvitsisi marraskuun toisella viikolla lähteä aamuisin kello kahdeksalta räntäsateeseen tekemään työtäni jossain muualla. (Nykyisin joudunkin siis heräämään puoli seitsemältä, koska Lauri-poika herää silloin ja haluaa lapata puuroa sekä suuhunsa että pöydälle. Puoli yhdeksältä könyänkin jo marraskuun toisen viikon räntäsateessa hiekkalaatikolla tekemässä tuhannetta hiekkakakkuani.) |
Ehkäpä kirjoitan myös siksi, että se on välillä aika mukavaa ja varsin vaihtelevaa puuhaa. Tähän mennessä olen kirjoittanut kirjoja, lehtijuttuja, tv-käsikirjoituksia, radiopakinoita, oppikirjoja ja työn alla on multimediakäsikirjoitus Uppo-Nallesta, laulujen sanoituksia sekä sarjakuvakäsikirjoitus. Kun yksi tapa kirjoittaa alkaa kyllästyttää, voi aina tarttua toiseen eikä työ lopu jos itse vain jaksaa tehdä.
Itse kirjoittamisessa ei sinällään ole paljon kertomista. Se on istumista ja työtä siinä kuin vaikkapa kassanhoitajallakin. Ideoita tulee, jos on tullakseen, mutta useimmiten niitä on keksittävä vaikka väkisin tai kirjoitettava, vaikkei sen kummempaa ideaa olisikaan.
Kirjoissani olen pyrkinyt kertomaan sellaisia tarinoita, joita itse haluaisin lukea: humoristisia, tunteisiin vetoavia ja jännittäviäkin. Kirjoitankin pääasiassa itselleni ja parasta on silloin, kun hyrähdän nauramaan kirjoittaessani, tarina on yllättänyt minut.
Ajattelen, että kirjat ovat kuin ystäviä tai kavereita. Kirjoja on maailmassa niin paljon, että jokainen löytää joukosta takuuvarmasti itselleen sen oikean. Kaikista ei tarvitse eikä voikaan pitää, mutta toisaalta etsimättä ei löydä. Parasta mitä minä tiedän on syksyinen vesisade, hyvä kirja, lämmin huopa, kuppi kuumaa kaakaota... no niin, tehän varmaan tiedättekin jo tämän kaiken. Lukemisiin. |
