| *****************************
|
ULLA LIPPONEN KERTOO:
Kiinnostukseni koululaishuumoriin juontaa juurensa kaukaa, aivan omasta lapsuudesta saakka. Kotini sijaitsi tyypillisessä, pikkukaupungin puutalokorttelissa, jonka väljässä pihapiirissä mekasti parikymmenpäinen lapsisakki, "Me lessanpihalaiset". Sen vikkeläkinttuisena jäsenenä, Ulla pullana, osallistuin innokkaasti pihan kaikkiin toimiin. Meillä tytöillä oli naruhyppymme ja muistoalbumimme, pojilla polttolasinsa ja "pukssotansa". Yhdessä me kipusimme yli huojuvien lankkuaitojen ja piilouduimme palosoliin juostessamme "kymmentä tikkua" tai "vinkkiä". Minusta tuntuu, että ensimmäinen kirjani Kilon poliisi, näki päivänvalon juuri siksi, että omien kokemusteni pohjalta ymmärsin, kuinka tärkeää lapselle on kaverien kanssa puuhailu aikuisten ulottumattomissa.
Folkloristiikan opinnot Helsingin yliopistossa ja 1970-luvun alussa Suomessa virinnyt lastenperinteen tutkimus innostivat minua keräämään perinnettä ja toimittamaan kirjoja. Samoihin aikoihin aloitin työni Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa.
|
| *****************************
|
Kansanrunousarkiston tutkijana olen kerännyt monin tavoin lasten- ja nuortenperinnettä. Olen käyttänyt kynää ja paperia kuten Elias Lönnrot aikoinaan, mutta myös haastatellut lapsia ääninauhalle, kulkenut videokamera olalla välitunneilla ja valokuvannut siinä sivussa. Kouluissa olen pitänyt keruutunteja ja lehdissä pyytänyt lapsia lähettämään kavereilta kuulemiaan juttuja. Ja tietysti olen kulkenut korvat höröllä ja silmät auki, sillä lastenperinteen tutkijalta vaaditaan kahta ominaisuutta: uteliaisuutta ja uutteruutta. On oivallettava milloin uudet vitsit syrjäyttävät vanhat, on kirjoitettava ne heti muistiin ja sen jälkeen on oltava valmis puurtamaan vuosikausia muistiinpanojen tutkimusten ja mikron näyttöpäätteen ääressä kirjan synnyttämiseksi.
Olen toimittanut useita, joskun "sikakivoiksikin" mainittuja lastenperinnekirjoja. Kilon poliisin kanssa voi nauraa vitseille ja väännelmille, kokeilla kaverin nokkeluutta ongelmatehtävien avulla, esittää nolaustemppuja tai testata ennustuskuviolla kuka kenestäkin tykkää. Jauhot suuhun -kirja sisältää yli 1500 visaista arvoitusvitsiä ja kompakysymystä ja Sika sumussa testaa 528 kuva-arvoituksen verran lukijansa hoksottimien terävyyttä. Usko Toivo Rakkaus -kirjaan olen valinnut rakastumisen onnea, kaipuuta ja joskus kipakkaa huumoriakin pursuavia tyttöjen albumirunoja. Din din doora -kirjassa ja -äänikasetissa tytöt esittävät uusia laululeikkejään, "läpsyjä", joita kutsutaan myös taputusleikeiksi. Kuukernuppi poikkeaa hiukan edellisistä. Se tutustuttaa lukijansa sekä vanhoihin että uusiin loruihin ja kertoo loitsujen ja laulujen kautta, millaista lasten elämä oli isoisoäidin aikaan | |
