Kun minulta pyydettiin esittäytymistekstiä itsestäni, en osannut kirjoittaa mitään. Tiedän kyllä, että nimeni on Jorma Ranivaara ja että olen ammatiltani kirjailija, ja senkin tiedän että olen syntynyt Vihdissä, lähellä Helsinkiä ja asunut Utissa, Lahdessa, Helsingissä, Turussa, ja tällä hetkellä asun Kuopiossa. Harrastan kirjojen lukemista, uimista, juoksulenkkejä ja joskus riitelemistä, mutta siitä huolimatta olen omasta mielestäni oikein mukava ja ystävällinen. En tiedä ihan tarkasti, miksi kirjoitan, mutta sen tiedän etten osaa olla oikein kirjoittamattakaan. Joskus kirjoittaminen on yksitoikkoista hommaa, mutta joskus se on hauskaa, kuten esimerkiksi neljän Skeittaaja-kirjan kirjoittaminen, ensin Skeittaajan kesäloma, sitten Skeittaaja kakkosketjussa ja sen jälkeen Skeittaaja lumilaudalla ja lopuksi Keskiyön skeittaaja.

Mielikirjailijasta on vaikea sanoa mitään, koska se vaihtuu vähän väliä. Aika usein se on ehkä se kirjailija, jota olen juuri lukemassa. Tällä hetkellä (25.4.1997) William Faulkner ja Hannele Huovi.

Kysyin vielä varmuuden vuoksi kuusivuotiaalta pojaltani, Rikulta, millainen olen. Rikun mielestä minusta on joissakin tilanteissa jotain hyötyä, koska minut on aika helppo huijata ostamaan karkkeja ja annan viikkorahaa, jos sattuu olemaan. Viikkoraha on seitsemän markkaa. Ja sekin hyöty minusta on, että yhdessä käydään Rikun kanssa luistelemassa, uimahallissa ja McDonaldsilla. Ne ovat kuulemma kivoja hommia, ja mitäs vielä, sanoi Riku, ja minä kysyin, että onko minussa mitään vikoja, koska olin varma ettei ole yhtään, mutta Rikun mielestä on: poltan piippua ja käytän liian paljon tietokonetta, enkä anna hänen pelata aina silloin kun hän haluaisi, enkä anna valvoa yöhön saakka.

Perheeseemme kuuluu Rikun lisäksi Jokke, joka on 18 vuotta, minä ja minun vaimoni eli Rikun ja Joken äiti ja vielä kissa, joka on melkein kymmenen vuotta tai vähän yli. Sen iästä ei ole täyttä varmuutta. Asumme aika isossa talossa, ja kissa luulee, että talo on sen, ja joskus se taitaa luulla, ettei se olekaan kissa, vaan ihminen. Meillä on myös kahdeksantoista vuotta vanha auto, jonka toinen etupyörä ei enää pyöri, niin että sillä ei voi paljon ajella, mutta muuten se on ihan hyvä ja kestää vielä kauan.