Lumikki
Valkonen, Otava 1992, s. 228
⌐ Kaarina Helakisa 1992 Eka mΣ menin mutsin
Huoneeseen ja avasin ikkunan ja pΣΣstin
kevΣΣntuoksusen ilman sisΣΣn. Vaaleet verhot
hulmus tosi nΣtisti ja pullisteli. MitΣΣn
siivottavaa mΣ en keksiny, mut mΣ halusin
duunata huoneeseen juhlatunnelman ja hain
liinavaatekaapista valkosia pitsiliinoja
p÷ydΣlle ja ikkunalaudalle ja poimin pihalta
valtavan kimpun sΣrkyneitΣ sydΣmiΣ ja
koivunoksia isoimpaan lasipyttyyn minkΣ mΣ
talosta l÷ysin. Irenen tekemiin vaaseihin mΣ
laittelin kielokimppuja, kieloja nimittΣin
kasvaa meidΣn lΣhimetsik÷issΣ Σlytt÷mΣt
mΣΣrΣt ja tontin etelΣnurkallekin ne on
levittΣytyny niinku tauti.
SΣnkyyn
mΣ petasin mankeloidut ikivanhat pellavalakanat,
sellaset ihme kapiot, jotka Irenen isotΣti oli
tehny itselleen mutta antanu hΣΣlahjaks
Irenelle, koska oli itse jΣΣny vanhakspiiaks
raukka. MΣ olen aina ihaillu niitΣ lakanoita,
niitten leveisiin pitseihin se isotΣti on
nimittΣin virkannu kauheella vaivalla lintuja ja
oksia ja tosi monimutkasia ruusuja. MitΣhΣn
sekin on ajatellu niitΣ pipeltΣessΣΣn, mΣ
mietin. Jotain viiksekΣstΣ lornjettisilmΣstΣ
tyyppiΣ varmaan, sen nΣk÷stΣ kuin se
Fr÷ding, ja sit ettΣ kuinka sen viikset
suudellessa kutittaa. SitΣ mΣ ainakin olisin
miettiny.
|