Varsinaiset vesikasvit tavataan jokiuomassa, jonka leveys ja korkeus vaihtelee tulvahuippujen ja vΣhΣvetisten kausien mukaan ja johon saattaa liittyΣ tulvatasanteita. Kasvit sijoittuvat rinteille kasvupaikkavaatimustensa mukaisesti pΣΣllekkΣisiksi vy÷hykkeiksi. Rinteiden ulkopuolella tasamaat, jotka vielΣ ovat joen vaikutuspiirissΣ, muodostavat jokikΣytΣvΣn reunukset muuta kasvillisuutta vastaan. Vantaalla reunukset rajoittuvat usein peltoihin.

Vantaan tΣrkein jokikΣytΣvΣ on Vantaanjoki sivujokineen. Vantaanjoen vesist÷alueen ulkopuolle jΣΣvΣt puromaiset MΣtΣoja ja Krapuoja. Vantaanjoen suurin sivujoki on Keravanjoki, joka yhtyy Vantaanjokeen Helsingin pitΣjΣn kirkonkylΣn kohdalla Helsingin rajalla.

LΣnnestΣ Vantaanjokeen yhtyy LuhtaanmΣenjoki, jonka haaroja puolestaan ovat LepsΣmΣnjoki ja Kuhajoki. IdΣstΣ Vantaanjokeen laskee Lillσn, joka saa alkunsa TuusulanjΣrvestΣ. Keravanjoen sivupuroista merkittΣvimmΣt ovat Rekolanoja ja KylmΣnoja. PΣΣuomat huomioiden Vantaalla on jokikΣytΣviΣ noin 70 km.

Vantaan tyypillinen jokikΣytΣvΣmaisema on laajan peltoaukean keskellΣ mutkitteleva joki, jonka kulun paljastaa maisemassa muutama yksittΣinen jokivarren puu. Vain muutamissa kohdissa metsΣt ulottuvat kummaltakin puolen jokikΣytΣvΣΣn saakka. Viljelyaukeilla joet virtaavat yleensΣ kaukana asutuksesta eikΣ ihmisiΣ juuri jokivarsissa nΣy.

JokikΣytΣvien yleinen puuttomuus lienee seurausta laidunnuksesta. Vaikka laidunnuksen pΣΣttymisestΣ onkin jo kulunut aikaa, ei jokikΣytΣvien kasvillisuus ja lajisto ole vielΣ palautunut laidunnusta edeltΣvΣΣn tilaansa.

Nykyisin ihmisen vaikutus tuntuu jokikΣytΣvΣkasvillisuudessa muilla tavoin. Veden laatu oli vielΣ 1970- ja-80-luvuilla huono jΣtevesipΣΣst÷jen vuoksi. Joki kuljetti suuria mΣΣriΣ ravinteita, joiden rehev÷ittΣvΣ vaikutus tuntui vielΣ meressΣkin. JΣtevedet on nyt ohjattu puhdistamoihin ja merkittΣvimmΣksi kuormittajaksi on jΣΣnyt maatalouden hajakuormitus. Peltoja lannoitetaan runsaasti ja osa lannoitteista huuhtoutuu vesist÷ihin. Monikerroksellinen kasvillisuus voi lopulta korvautua yksikerroksellisella nokkostiheik÷llΣ.

Jokiuomien varsinainen vesikasvillisuus on yleensΣ niukkaa veden sameuden ja pohjan pehmeyden vuoksi. Varsinaisia uposkasveja on erityisen niukasti. Rekolanojassa ja sen alapuolisessa Keravanjoessa kasvaa kuitenkin vesiruttoa. SelvΣsti paremmin menestyvΣt sellaiset vesikasvit, joilla on veden pinnnalle nousevia kelluslehtiΣ. Niille ei veden sameudesta ole haittaa. SelvΣsti yleisin kelluslehtinen on ulpukka.

Tulvavy÷hykkeen peruslajistoa ovat rantakukka viiltosara, rantatΣdyke, rantanenΣtti ja tietysti kiiltopaju. Alajuoksulla tulvavy÷hykkeessΣ kasvavat punakoiso, pystykeiholehti ja nuokkurusokki.

Maarannan rinneniityt ovat luonteenomaisinta jokikΣytΣvΣkasvillisuutta puuttomilla jokiosuuksilla. NiillΣ tavataan yleisesti muutamia kevΣΣllΣ kukkiviakukkia, kuten valkovuokkoa, isokΣenrieskaa ja kevΣtleinikkien ryhmΣΣn kuuluvia lajeja. Niittylajiston nΣkyvimpiΣ valtalajeja ovat mm. mesiangervo, seittitakiainen nokkonen, huopaohdake, ranta-alpi ja isokierto.

JokikΣytΣvΣmetsistΣ osa on vain jokikΣytΣvΣΣn rajoittuvia metsiΣ, osa ulottuu sinne jokikΣytΣvΣn ulkopuolelta. JokikΣytΣvΣΣn rajoittuvat metsΣt ovat yleensΣ lehtipuuvaltaisia ja yleisimmΣt puulajit ovat tuomi, pihlaja, harmaaleppΣ ja haapa.

Koskipaikat poikkeavat hitaasti virtaavista jokiosuuksista siinΣ, ettΣ pohja ei ole pehmeΣΣ savea. Kurjenmiekat, ranta-alpit ja viiltosaramΣttΣΣt kasvavat rehevinΣ kosken kivien vΣlissΣ. Koskien saarekkeisiin pΣΣsee juurtumaan my÷s tervaleppiΣ.

Ojien kokonaispituutta Vantaalla ei ole laskettu, mutta niitΣ lienee useita satoja kilometrejΣ. Ojan ja puron vΣlisenΣ erona on pidetty sitΣ, ettΣ kun puro oikaistaan ja ruopataan, siitΣ tulee oja. Jos tΣtΣ sΣΣnt÷Σ noudatettaisiin aivan kirjaimellisesti, ei Vantaalla kovin monia puroja olisikaan

KevΣΣllΣ ojanvarsissa kukoistavat rentukat. Niiden kukittua kohoavat alku- ja keskikesΣn kasvit: ojakellukat, ranta-alpit, amerikanhorsmat, niittykΣenkukat ja mesiangervot. LoppukesΣllΣ nousevat kookkaat lajit kuten leveΣosmankΣΣmit, haarapalpakot ja korpikaislat..

JΣrviΣ Vantaalla on niukasti. Kaikki ovat melko pieniΣ ja useimmat karunpuoleisia. Lammet ovat yleensΣ syntyneet erilaisten maankaivuut÷iden seurauksena.