PΣΣkaupunkiseutu on luontaisesti vΣhΣsoista aluetta ja asutuksen laajenemisen my÷tΣ suot ovat vΣhentyneet entisestΣΣn. VΣheneminen jatkuu edelleen..

Soiden suojeluarvoa arvioitaessa on huomioitava pΣΣkaupunkiseudun suoluonnon nykytila. Muualla yleiset suotyypit ja -kasvit ovat tΣllΣ alueella jo harvinaisia. OpetuskΣyt÷n ja retkeilyn paineet ovat kuitenkin suuret. Soilla voisi my÷s olla merkitystΣ ulkomaisille matkailijoille tarjottavilla luontoretkillΣ, sillΣ esimerkiksi luonnontilainen keidassuo edustaa jo Keski-Euroopan nΣk÷kulmasta varsin eksoottista luontoa.

MitΣ korkeammalla ja kauempana sisΣmaassa suo sijaitsee, sitΣ vanhempi se on. Esimerkiksi Vantaan Isosuo aloitti suouransa jo 7000 vuotta sitten, jolloin paikalla oli soistuva lampi. ErΣs soiden arvoa lisΣΣvistΣ tekij÷istΣ on niiden kyky sΣilyttΣΣ turvekerrostumissaan todisteet kasviston ja muunkin luonnon kehityshistoriasta. Monien kasvien siemenet ja siitep÷lyhiukkaset sΣilyvΣt tunnistettavina eri ikΣisissΣ turvekerroksissa.

LukumΣΣrΣltΣΣn yleisimpiin soihin Vantaalla kuuluvat kalliopainannesuot. Lajistoon kuuluvat silloin yleensΣ vain virpapaju, pallosara, jokapaikansara ja mahdollisesti juolukka. Laajemmilla kalliopainannesoilla mukaan tulevat suopursu, tupasvilla, variksenmarja ja jouhivihvilΣ.

Kalliopainannesoiden tavoin yleisiΣ, mutta pienialaisia ovat Vantaan soista korvet. Nekin ovat usein kallioiden vΣlisissΣ painanteissa, mutta yleensΣ yhteydessΣ ympΣr÷ivΣΣn mineraalimaahan. Kasvit eivΣt siten ole riippuvaisia vain sadeveden mukana tulleista ravinteista. LΣhes jokaisessa korpipainanteessa tavattavia lajeja ovat metsΣkorte, tΣhtisara, kurjenjalka ja suo-orvokki. MetsΣkortetta voi kasvaa lΣhes yhtenΣisenΣ mattona. Monien korpien rakenne on hyvin luonteenomainen. MΣttΣillΣ kasvaa pieninΣ ryhminΣ tervaleppiΣ ja kuusia reunuksenaan tuuheita karhunsammalkasvustoja. Korvessa kasvaa my÷s melko usein ainakin muutamia maariankΣmmek÷itΣ.

Keimolan suuralueella Kivist÷n liittymΣn lΣnsipuolella sijaitsee muutaman hehtaarin laajuinen korpimaasto. Puusto on varsin luonnontilaista, valtapuuna ryhmittΣin kasvava kuusi, sekapuuna matalaa tervaleppΣΣ ja hiuskoivua. Joukossa on my÷s vΣhΣn raitaa.

Vantaalla on my÷s muutamia laajoja korpialueita. Keimolan suuralueen lΣnsilaidalla sijaitsee Pyymosan korpi. Koko alueen laajuus on noin 40 hehtaaria. Korpialue ulottuu kaupungin rajaa pitkin Odilammelle saakka. Lajisto muodostuu alueen monipuolisuuden ja lehtorinteiden vuoksi runsaaksi.

ItΣ-Vantaalla laajimpia korpialueita on Rekolan suuralueen KylmΣnojan korpi.

Vantaan pinta-alaltaan laajimmat suot ovat rΣmeitΣ. Kaikkein laajin suo Vantaalla ja pΣΣkaupunkiseudulla on Keimolan suuralueen Isosuo.

Ojituksista huolimatta Isosuon yleisilme on varsin luonnontilainen. Samaa ei voi sanoa Hakunilan suuralueen Myyraksensuosta. LahdenvΣylΣn ja Lahdentien suunnittelijat eivΣt selvΣstikΣΣn ole perehtyneet luonnonsuojelubiologiaan, koska ovat vetΣneet suon halki kaksi tietΣ, joista toinen on moottoritie. Pahempaa virhettΣ ei tielinjauksessa juuri voi tehdΣ. Kaikki ei kuitenkaan ole menetetty Myyraksensuolla, sillΣ suon itΣosa Lahdentien itΣpuolella on vielΣ melko hyvΣssΣ kunnossa.

Vantaan suoluontoa voi kaikesta huolimatta vielΣ pitΣΣ melko monipuolisena. Karut suot vallitsevat, mutta joukossa on sentΣΣn muutamia rehevΣmpiΣkin suoalueita. Kuitenkin suot ovat ehkΣ se osa Vantaan luonnosta, joka on kΣrsinyt eniten kaupungin laajenemisesta.