Suomen vilkasliikenteisin rataosuus kulkee kaupungin itΣosan halki, mutta Vantaa-nimistΣ rautatieasemaa ei kuitenkaan ole olemassa. Satunnaisen ohikulkijan on vaikea tietΣΣ, ettΣ Tikkurilan, Hiekkaharjun, KoivukylΣn, Rekolan ja Korson asemat sijaitsevat Vantaalla. Pikajunat eivΣt edes nΣillΣ asemilla pysΣhdy.

Vantaa ei hahmotu kovin hyvin moottoriteiden varsiltakaan: on kyllΣkin liittymiΣ KoivukylΣΣn, MyyrmΣkeen ja Korsoon, mutta ei Vantaalle.

Vantaanjoen runsaat lohisaaliit houkuttelivat pyyntimiehiΣ alueelle jo nyt pΣΣttymΣssΣ olevan vuosituhannen alussa ja my÷hemmin viljavat savikot loivat perustan pysyvΣlle asutukselle. RehevimmΣt alueet ilmeisesti laajoine lehtoineen ja jalopuumetsineen raivattiin jo varhain pelloiksi.

Etenkin 1900-luvun puolella tapahtuneilla monilla rajamuutoksilla on merkitystΣ my÷s kasvitutkimusten kannalta. Vanhojen kasvinΣytteiden paikallistaminen voi olla vaikeaa, koska nΣytteiden etikettitiedot ovat usein liian niukkoja tai puutteellisia. Esimerkiksi nΣytteestΣ, jonka keruupaikaksi on 1930-luvulla merkitty ”Helsingin maalaiskunta, metsΣ”, ei voi edes pΣΣtellΣ mistΣ nykyisestΣ kunnasta nΣyte on kerΣtty.

Kasvistonkin kannalta merkittΣvΣ tapahtuma oli rautatien valmistuminen v. 1862. Rautatien mukana levisi monia uusia kasvilajeja, jotka sittemmin vakiintuivat osaksi normaalia lajistoa ja levisivΣt rautateiden ulkopuolellekin.

Vantaan vΣkiluku nousi noin 40 vuodessa lΣhes kymmenkertaiseksi. VΣkiluvun kasvu merkitsi mullistusta my÷s maankΣytt÷÷n. Metsiin ja pelloille nousi uusia lΣhi÷itΣ, teollisuusalueita, teitΣ ja tΣytt÷mΣkiΣ. Samalla muotoutui Vantaalle tyypillinen maisema, missΣ perinteisen maalaismaiseman taustalta kohoavat kerrostalolΣhi÷t.

Kun vΣest÷kΣyrΣ lΣhti jyrkkΣΣn nousuun, luontokΣyrΣ kΣΣntyi vΣistΣmΣttΣ laskuun, mikΣ ilmenee esimerkiksi metsien pinta-alan supistumisena ja pirstoutumisena.

Muutosvauhti jatkuu edelleen nopeana. Uudet moottoritiet, kiitoradat, teollisuusalueet, kalliolouhokset, tΣytt÷mΣet ja golfkentΣt herΣttΣvΣt kysymyksen, mitΣ Vantaan luonnosta voi kaiken myllerryksen keskellΣ jΣΣdΣ jΣljelle. Urbaanin alueen laajeneminen luo kuitenkin my÷s uutta kasvuympΣrist÷Σ, missΣ menestyvΣt siihen sopeutuneet kasvit.

Vantaan maankΣyt÷n historiaa

Maisemakuvaa muuttava maankΣytt÷ alkoi Vantaalla varsinaisesti 1300-luvulla, kun jokilaaksojen savikoita alettiin raivata viljelykΣytt÷÷n ja laidunmaiksi. Keskeiset jokilaaksot otettiin viljelykseen tai laidunnukseen jo keskiajalla.

Laajojen peltoalueiden raivaamisen my÷tΣ Helsingin pitΣjΣΣn syntyi huomattavia kartanoita. Kartanoiden ympΣrille perustettiin mahtavia puistoja, joiden mukana Vantaalle levisi uusia kasvilajeja. Nykyisin entiset mahtikartanot ovat siirtyneet muihin tehtΣviin.

Nykyinen Vantaan alue sΣilyi pΣΣosin maaseutumaisena varsin my÷hΣΣn, aina 1960-luvulle asti. Nykyinen Vantaa muodostaa siten pisimpΣΣn kaupungistumista vΣlttΣneen osan entistΣ Helsingin maalaiskuntaa.

Nopea kaupungistuminen nΣkyy Vantaan metsΣalan vΣhenemisenΣ. TietyillΣ alueilla, kuten MyyrmΣessΣ ja Martinlaaksossa, muutos oli dramaattinen. Toisaalta my÷s peltoala supistui nopeasti etenkin Tikkurilan seudun rakentamisen seurauksena.