Vesikko kuuluu näätäeläimiin. Se elää purojen ja pienten jokien sekä järvien rannoilla. Se on nimensä mukaisesti sopeutunut vesielämään, ui ja sukeltaa taitavasti, mutta ei sentään vedä vertoja saukolle, joka myös kuuluu näätäeläimiin. Vesikko on väriltään tummahkon ruskea. Kooltaan vesikko on vähän minkkiä pienempi, mutta suurikokoista vesikkoa ei ole mahdollista erottaa minkistä muutoin kuin perusteellisin tutkimuksin.
Viimeksi Suomessa vesikko on tavattu vuonna 1992 Sotkamosta ja sen määrittämisestä jouduttiin käyttämään ns. DNA-tutkimusta. Ennen Sotkamon löytöä luultiin vesikon kadonneen Suomesta sukupuuttoon. Vielä tämän vuosisadan alussa vesikkoja eli laajalla alueella Euroopassa. Toistaiseksi tuntemattomista syistä vesikko on nyt suurharvinaisuus, jota tavataan enää vain pieninä saarekkeinä Eestissä, Venäjällä ja Ranskassa. Korkeasaaren vesikkokanta on saatu Tallinan eläintarhasta, jossa vesikot ovat lisääntyneet.