Osa vesimyyristä elää rannoilla ja käyttää ravinnokseen erilaisia luonnonvaraisia kasveja. Nämä vesimyyrät ovat siis ihmisen kannalta harmittomia. Mutta osa vesimyyristä elää pelloilla, puutarhoissa ja puistoissa. Täällä ne kaivavat maanalaisia käytäviä, joista jää näkyviksi merkeiksi maan pinnalle työnnetyt multakasat.
Pelloilla ja puutarhoissa vesimyyrät syövät perunoita ja juurikkaita. Näitä ne keräävät myös talvivarastoiksi käytäviinsä tekemiin laajennuksiin, joista niitä voi löytää joskus kilokaupalla. Kuten muidenkin myyrien, myös vesimyyrien määrät vaihtelevat suuresti vuosittain - onneksi.
VAHINKOJEN ESTÄMINEN
Vesimyyrien vahinkoja kasvimailla ja peltoviljelyksillä on vaikea estää. Monia keinoja on kyllä kokeiltu. Vesimyyrähän ei ole rauhoitettu. Torjumista on kokeiltu monella eri tavalla: käytäviin on ohjattu autojen pakokaasua, niihin on työnnetty haisevia aineita kemikaaleista aina silakoihin asti. Ainoa keino, joka jonkin verran auttaa, on pyydystää myyriä asettamalla loukkuja niiden käytäviin.
LOPPUUKO HAPPI?
On selvää, että vesimyyrien käytäviin ei niin vain tule hengitettyä ilmaa korvaavaa uutta ilmaa. Onkin todettu, että hapen osapaine tahtoo nimenomaan talviaikaan alentua vesimyyrien käytävissä. Vesimyyrälle on kehittynyt oiva ongelman ratkaisu. Sen elintoiminnot hidastuvat, ei tosin horrostilaan asti. Hapen vähetessä vesimyyrä on ikäänkuin puoliunessa. Se kyllä liikkuu ja syö jonkin verran, mutta lepäilee paljon. Tällä tavoin sen ruumiin hapenkulutus laskee riittävästi noudattelemaan heikentynyttä hapen tarjontaa.
HYVÄ UIMARI JA SUKELTAJA
Vesien rannoilla, lajin alkuperäisessä elinympäristössä elävät vesimyyrät pääsevät tämän tästä osoittamaan erinomaisen uinti- ja sukellustaitonsa. Vesi on niille oiva turvapaikka, ja uiden ne pääsevät verottamaan myös rantavesien kasvillisuutta. Vesimyyrän tuhti pohjavilla suojaa sitä kastumiselta, mikä ilman muuta aiheuttaisi kylmettymisen muulloin kuin kesähelteillä.
TUNTOMERKIT
Turkki tummanruskea, mustanruskea tai lähes musta. Joillakin yksilöillä turkki ruskeanharmaa ja vatsapuoli poikkeuksellisesti vaalea.
Ruumiin pituus 11-21 cm,
h√§nt√§ 5-12 cm,
paino 70-280 g.
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS
T√§m√§n ryhm√§n nis√§kk√§√§t ovat suhteellisen yleisi√§ levinneisyysalueellaan.
ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO
Kes√§ll√§ vesien rannat, syksyll√§ ja talvella kuivat paikat, pellot, niityt ja puutarhat. Rakentaa aina tunneliverkoston ja el√§√§ siell√§.
Vesikasvit, sarat, korte, jne. Viljelyksill√§ perunat, juurikkaat ja muut kasvit, puiden ja pensaiden juuret ja kuori, siemenet marjat, jne.
ELINTAVAT
Liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina, enimmäkseen hämärissä ja pimeällä. Vesien rannoilla tekee rantatörmään tunneleita, ui paljon, sukeltaa taitavasti. Kuivilla paikoilla tekee maahan pitkiä ja monimutkaisia tunneliverkostoja. Työntää kaivamismullan maan pinnalle. Kerää varastoja. Elinikä enintään 2 vuotta.
LISÄÄNTYMINEN
Pes√§ rantakasvillisuuden joukossa, yleens√§ maakoloissa, maak√§yt√§v√§n onkaloissa tms. suojapaikassa. Vuodessa 2-5 poikuetta, poikueessa 2-9 poikasta. Poikaset voivat olla sukukypsi√§ 3-4 viikon i√§ss√§.
JÄLJET JA JÄTÖKSET
Multakeot maan pinnalla. Juurien nakertamisesta kuolleet puut ja pensaat irtoavat maasta kuin kepit. Maakäytävistä voi löytää peruna- ja juurikasvarastoja, rannoilta voi löytää koloja, syönnösjätteitä ja ulosteita.