Perinteisesti niitty tuo mieleen kukkivien ruohojen ja heinien peittΣmΣn kedon tai matalaksi sy÷dyn laitumen. Nykyisin maatalouden luomat niityt ovat lΣhes kadonneet ja niillΣ viihtyneiden kasvilajien on etsittΣvΣ kasvupaikkansa muualta. NiittyjΣ on laajalti teiden varsilla.

NiittymΣistΣ kasvillisuutta esiintyy Vantaalla laajoilla alueilla, mutta kasvillisuuden luonne on tΣysin muuttunut viimeisten sadan vuoden aikana. VielΣ vuosisadan vaihteessa nykyisen Vantaan maisemakuvaan kuuluivat laajat jokilaaksojen laidunniityt, laidunnetut kalliomΣet ja metsΣlaitumet. Jokseenkin kaikki tΣmΣntyyppiset ympΣrist÷t hΣvisivΣt karjattomaan maatalouteen siirtymisen seurauksena 1950-luvulle tultaessa.

Kaupungistumisen seurauksena asutuksen sekaan jΣΣviΣ peltoja hylΣttiin, jolloin peltoheitoille alkoi kehittyΣ uudenlaisia niitty-ympΣrist÷jΣ. RehevΣpohjainen, sankkaa suurruohostoa kasvava entinen pelto ei aina hevillΣ metsity, vaan saattaa sΣilyΣ pΣΣosin puuttomana vuosikymmeniΣ.

Kuivien maiden kukkivat kedot monine kauniine kasveineen ovat nykyΣΣn Vantaalla suuria harvinaisuuksia. Tavallisesti ketomaista kasvillisuutta nΣkee vain teiden hiekkaisilla pientareilla ja luiskilla.

Niittykasvillisuuden lajimΣΣrΣ on varsin korkea ja lajistoon kuuluu joitain varsin harvinaisia ja vaateliaita niittykasveja. NiinpΣ Pyymosan luonnonsuojelualueen etelΣpuolisella piennarniityllΣ kasvaa hyvin harvinaista hirvenkelloa, Jokivarren niityillΣ mm. kesΣmaitiaista, Petikon KakolanmΣen kedoilla ahdekauraa, Vaaralassa keltanokitker÷Σ ja YlΣst÷ssΣ tummatulikukkaa.