Kaiken sen, mitΣ patalakkikylΣssΣ sinΣ pΣivΣnΣ tapahtui, Vaslak Kirjoitusten Vartija kirjoitti salaa viimeiseen peuranvuotaan, joka hΣnellΣ vielΣ oli hallussaan. Paljon my÷hemmin patalakit antoivat sille pΣivΣlle nimeksi YhdeksΣn KeihΣΣn PΣivΣ, jota he tulevina aikoina muistelivat ruuattoman p÷ydΣn ΣΣressΣ pΣΣ n÷yrΣsti kumarassa, sillΣ niin suuresti se pΣivΣ heidΣn elΣmΣnsΣ muutti. Ja nΣin vanha Vaslak kirjoitti:

MinΣ, Vaslak Kirjoitusten Vartija, kirjoitan tΣmΣn muistutukseksi siitΣ, kuinka vahva alistaa heikon tahtonsa alle ja rikkoo rauhan, jota patalakit rakastavat suuresti.

TΣmΣ tapahtui sen jΣlkeen, kun Oikeus oli tuominnut Puupo Vahvajalan UmpikivityrmΣΣn, koska todistukset osoittivat, ettΣ hΣn oli surmannut Sulkalinnun sen siipisulan takia, jolla tΣmΣn kirjoitan, ja ettΣ hΣn y÷n hetkinΣ kykenee muuttamaan muotonsa vuorisudeksi, joka karkottaa vuohet laitumiltaan.

Varhain neljΣnnen pΣivΣn aamuna siitΣ, kun kuu oli tΣyttynyt kolmannen kerran, ratsasti YhdeksΣnterΣinen keihΣskypΣrΣ kylΣΣn vaskipaidat mukanaan, niin kuin hΣn oli luvannut. Suurella metelillΣ hΣn saapui ja mustien hevosten rautakengΣt iskivΣt tulta ja vihassaan hΣnen miehensΣ s÷ivΣt ja joivat kaiken ruuan ja juoman ja sΣrkivΣt p÷ydΣt ja astiat.

Sitten hΣn, Jonka-nimeΣ-ei-pidΣ-mainita ja joka ei koskaan laskeudu ratsunsa selΣstΣ, kΣski tuoda eteensΣ miekat ja keihΣΣt, joita sepΣt olivat takoneet hΣnen kΣskystΣΣn kaikki pΣivΣt aamusta iltaan. Mutta se ei ollut kyllin, ja hΣn mΣΣrΣsi, ettΣ jokainen mieskuntoinen patalakki astuu hΣnen joukkoihinsa, koska hΣn lΣhtee sotimaan vahvaa linnoitusta vastaan, joka on uppiniskainen eikΣ antaudu.

Silloin pΣΣllikk÷ Volambur Tuliparta astui esiin ja sanoi:
- Miksi meidΣn pitΣΣ lΣhteΣ ly÷mΣΣn miekoilla niitΣ, joita emme tunne ja jotka eivΣt ole meidΣn vihollisiamme?