- Arabilaukkoihin? sopersin, ja sitten sain kauhean yskΣnpuuskan.
- Kati, sano ettΣ sΣ suostut! Makkara kiljaisi rynnΣten takomaan selkΣΣni. - Sano ettΣ suostut! MΣ osallistun niihin Shilfalla, se on yhden tuttavan tamma, ja jos sΣ suostut, me voidaan treenata niitΣ yhdessΣ.
Tuijotin hΣntΣ tuskin hengittΣen.
- Mikset ... mikset itse ratsasta Akselilla? Σnkytin lopulta.
- ─iti ei anna, Makkara paljasti suorasukaisesti.
Luulee, ettΣ mΣ ajan siltΣ jalat alta tai jotain.
- Sinun ratsastustaitosi ei todellakaan ole niitΣ parhaimpia, Margaret, kuten itsekin hyvin tiedΣt, hΣnen ΣitinsΣ sanoi. - En minΣ voi riskeerata Akselia sinulle kesken parhaimman nΣyttelykauden.
- Joo joo, kyllΣ Shilfakin on ihan hyvΣ, vaikkei se mitΣΣn voita, mutta suostuthan sΣ Kati, joohan?
- Totta kai, jos mΣ vaan osaan, takertelin tulipunaisena.
Makkaran Σiti nΣytti tyytyvΣiseltΣ ja Makkara pomppasi sohvalla, niin ettΣ hΣnen kyynΣrpΣΣnsΣ vieressΣ oleva ruukkupalmu alkoi tutista uhkaavasti. Sain hΣnen sekavasta pulputuksestaan sen kΣsityksen, ettΣ kΣvisimme kaksi kertaa viikossa "hiittaamassa" Akselia ja Shilfaa Kastarin ravitallin harjoitusradalla ja muina pΣivinΣ ratsastaisimme kuntoa maastossa. Paitsi hiittipΣivien jΣlkeisinΣ pΣivinΣ, jolloin hevosilla oli vapaata. Arabilaukat jΣrjestettΣisiin Vermossa ravien tΣytelΣht÷nΣ.
En saanut enΣΣ ainuttakaan suklaakeksiΣ alas kurkustani. Makkara kertoi hammasraudat vΣlkΣhdellen, miten hΣn oli kerran osallistunut ponilaukkoihin Teivossa, lainaponilla, ja miten hΣn oli ollut juuri pΣΣsemΣisillΣΣn johtoon, kun tultiin raviradan ensimmΣiseen kaarteeseen, joka oli kallistettu niin, ettei sellaisessa kohdassa olisi missΣΣn tapauksessa pitΣnyt lΣhteΣ ohittamaan.