Naalia tavataan Suomessa vain Käsivarren ja Utsjoen Lapin tunturipaljakoilla. Aikaisemmin naali oli varsin yleinen koko Tunturi-Lapissa ja paikoin Metsä-Lapissakin. Jo puoli vuosisataa sitten se oli harvinaistunut lähes nykyiselle surkealle tasolle.
Naalin harvinaistumisen syyksi arveltiin liiallista metsästystä ja naali rauhoitettiinkin vuonna 1947. Naalikanta ei kuitenkaan ole lähtenyt kasvamaan, mutta kasvun esteitä ei tarkoin tiedetä.Yhdeksi syyksi arvellaan sitä, ettei maastossa enää ole talvisin yhtä lailla porojen teurasjätteitä eikä poronraatoja kuten ennen ja toiseksi sitä, että naalia kilpailukykyisempi kettu on levinnyt tuntureille. Myös Ruotsissa ja Norjassa naalikanta on pahasti taantunut entisistä ajoista. Suomen WWF perusti jo 1970-luvulla naalin suojeluohjelman, jossa pääpaino on ollut tutkimuksessa ja talviruokinnassa. Vuonna 1994 aloitettiin myös tarhausohjelman suunnittelu. Ruotsissa tätä on jo toteutettu 1990-luvun alusta alkaen.
