Tavallisimpia lepakkolajeja ovat pohjanlepakko, korvayökkö sekä pari siippalajia. Lepakot saalistavat lentäviä hyönteisiä ja lähtevät liikkeelle useimmiten vasta iltahämärissä. Lepakoiden päiväpiilot ovat puiden onkaloissa, luolissa ja rakennuksissa, useimmiten ullakoilla.
Suomessa tavataan useita lepakkolajeja. Oikeastaan ei tiedetäkään kuinka monta. Kaikki lepakot voivat elää myös asutuksen piirissä jopa kaupungeissa. Lentäessään lepakot käyttävät äänitutkaa. Ne tuottavat hyvin korkeita ääniä, jotka kimpoavat takaisin niiden korvaan esteistä. Tämä tekee pimeällä suunnistamisen mahdolliseksi. Ihminen ei noita ääniä kuule, mutta lepakoiden "seurusteluäänistä" ainakin osa on ihmiskorvankin tajuttavissa.
LEPAKKOLAJIEN TUNTOMERKIT
POHJANLEPAKKO
Eptesicus nilssoni
Väriltään tummanruskea, selkäpuolella lajille tyypillistä kullankeltaista karvoitusta. Elää metsissä mutta myös asutuksen piirissä. Saalistaa metsäaukoissa, metsänreunoissa ja muilla avoimenpuoleisilla paikoilla. Käyttää ravinnokseen pieniä lentäviä hyönteisiä.
Ruumiin pituus 5-7 cm,
siipien k√§rkiv√§li 24-28 cm,
paino 8-15 g.
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS
Yleisin lepakkolajimme
ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO
Elää yleisenä asutuksen piirissä mutta myös metsissä ei kovin avoimilla paikoilla.
Käyttää ravinnokseen hämärissä ja pimeällä lentäviä hyönteisiä.
ELINTAVAT
Päiväpiilot ovat useimmiten rakennuksissa. Lähtee liikkeelle iltahämärissä. Talvihorrospaikat luolissa ja kellareissa, joskus myös rakennuksissa. Elää yksittäinkin, mutta useimmiten pieninä yhdyskuntina.
LISÄÄNTYMINEN
Kiima-aika syksyll√§, poikaset syntyv√§t kev√§tkes√§ll√§. Synnytt√§√§ kerralla 1-2 poikasta.
Korvayökkö on lepakoistamme helpoin tuntea sen suurikokoisten korvien ansiosta. Väriltään ruskehtavanharmaa, alta vaaleampi. Elää pääasiassa asutuksen piirissä, mutta ei lennä mielellään kovin avoimilla paikoilla. Lentää joskus hyvin lähellä maan pintaa. Saalistaa erilaisia hyönteisiä, pääasiassa yöperhosia.
Ruumiin pituus 4-5 cm,
siipien k√§rkiv√§li 23-26 cm,
paino 8-11 g.
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS
Melko yleinen
ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO
El√§√§ enimm√§kseen kulttuurimaisemissa, miss√§ kasvaa suuria puita.
Käyttää ravinnokseen yöperhosia, joita muut lepakot eivät juuri onnistu saamaan saaliikseen.
ELINTAVAT
Päiväpiilot ovat useimmiten rakennuksissa, joissa elää pieniä yhdyskuntia. Lähtee liikeellle illan hämärryttyä. Lentää suhteellisen hitain siiveniskuin. Saattaa lekutella paikoillaan. Poimii usein hyönteisiä puiden lehdiltä ja rakennusten ulkonemilta. Talvihorrospaikkoina luolat, kaivoskuilut, kellarit.
LISÄÄNTYMINEN
Kiima-aika syksyll√§. Poikaset syntyv√§t kev√§tkes√§ll√§. Synnytt√§√§ tavallisesti yhden poikasen.
JÄLJET JA JÄTÖKSET
Päiväpiilojen luota voi löytyä ulostepapanoita ja hyönteisten jätteitä.
SIIPAT
Myotis-lahko
Väriltään himmeänruskea, alta vaaleampi. Elää metsämaastoissa ja asutuksen piirissä, mutta välttelee kovin avoimia paikkoja. Saalistaa pieniä lentäviä hyönteisiä. Yleisimmät lajit ovat viiksisiippa, isoviiksisiippa ja vesisiippa.
Ruumiin pituus 3,5-5,5 cm,
siipien k√§rkiv√§li 19-25 cm,
paino 4-11 g.
ISOVIIKSISIIPPA
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS
Esiintymist√§ ei tunneta tarkoin, ilmeisesti paikoin melko yleinen.
P√§iv√§piilot ovat useimmiten rakennuksissa. L√§htee liikkeelle iltah√§m√§riss√§. Talvihorrospaikat luolissa, kaivoksissa ja kellareissa.
LISÄÄNTYMINEN
Kiima-aika syksyll√§. Poikaset syntyv√§t kev√§tkes√§ll√§. Poikasia tavallisesti yksi.
JÄLJET JA JÄTÖKSET
Päiväpiilojen luota voi löytyä ulostepapanoita ja hyönteisten jätteitä.
VIIKSISIIPPA
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS
Siippalajeistamme runsaslukuisin
ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO
Lentelee metsissä ja puistoissa. Saalistaa yöllä lentäviä hyönteisiä.
ELINTAVAT
Päiväpiilot rakennuksissa tai ontoissa puissa. Lähtee liikkeelle iltahämärissä. Talvihorrospaikkoina luolat, kellarit ja kaivokset, joskus myös kivilouhikot, mahdollisesti ontot puut.
LISÄÄNTYMINEN
Kiima-aika syksyll√§. Naaraat ker√§√§ntyv√§t kuten muidenkin lepakoiden naaraat synnytt√§m√§√§n yhdyskuntina. Viiksisiipalla voi olla n√§iss√§ jopa satoja naaraita. Poikasia syntyy kerralla yksi.
JÄLJET JA JÄTÖKSET
Päiväpiilojen luota voi löytyä ulostepapanoita ja hyönteisten jätteitä.
VESISIIPPA
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS
Melko yleinen
ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTO
Elää metsissä ja puistoissa, yleensä paikoissa, joissa on jokia, järviä ja lampia. Käyttää ravinnokseen yöllä lentäviä hyönteisiä.
ELINTAVAT
Lentelee usein matalalla veden yläpuolella ja poimii hyönteisiä jopa veden pinnasta. Päiväpiilot rakennuksissa, kivisissä rakennelmissa tai ontoissa puissa. Lähtee liikkeelle iltahämärissä. Talvihorrospaikat luolissa, kaivoksissa, kellareissa ja kivilouhikoissa.
LISÄÄNTYMINEN
Kiima-aika syksyll√§. Naaraat ker√§√§ntyv√§t kev√§tkes√§ll√§ synnytt√§m√§√§n yhdyskuntiin. Poikasia syntyy kerralla yksi.
JÄLJET JA JÄTÖKSET
Päiväpiilojen luota voi löytää ulostepapanoita ja hyönteisten jätteitä.
YLIÄÄNIEN ÄÄNITYS
Nykyisin on olemassa laitteita, joilla voidaan kerätä lepakoiden suunnistuksessaan käyttämiä yliääniä. Ne ovat kullakin lajilla erilaisia sekä rytminsä että taajuutensa puolesta. Lepakon äänet voidaan muuntaa ihmiskorvalla kuultaviksi sekä näkyviksi ns. oskillograafilla. Tällöin päästään toteamaan, mitä lajeja tutkittavalla alueella elää, vaikkei lepakoista nähtäisi vilaustakaan saati että niitä otettaisiin kiinni.
MITEN LEPAKOT TALVEHTIVAT?
Jo kauan on tiedetty, että lepakot viettävät talvensa vaipuneena syvään horrokseen, yhtä syvään kuin siili. Kaikki elintoiminnot hidastuvat. Elämä jatkuu "säästöliekillä". Tiedetään myös se, että lepakot ovat horrostamispaikkoja valitessaan hyvin vaateliaita. Niiden pieni ruumis paleltuu helposti, joten horrospaikan lämpötila ei saisi laskea pakkasen puolelle.
Pakkasen lisäksi näin pienillä eläimillä on vaarana kuivuminen. Niinpä suurimmat lepakkojen talvehtimisryhmät on tavattu luolista ja kaivoksista, jopa hyvinkin syvältä maan pinnan alapuolelta. Talvehtivia lepakoita on tavattu myös rakennuksista, etenkin kellareista sekä joskus puiden onkaloista. Kaikkineen Suomesta on löydetty tähän mennessä vain vähän yli kymmenen lepakoiden talvehtimispaikkaa. Tiedetään myös, että jotkut lepakkolajit muuttavat seuduille, joissa on tarjolla hyviä talvehtimispaikkoja. Tunnetuimpia näistä ovat Keski-Euroopan tippukiviluolat. On hyvinkin mahdollista, että osa Suomessa elävistä lepakoista muuttaa syksyllä etelään.