NetNews Usenet Archive 1992 #31/NN_1992_31.iso/spool/sfnet/harrastu/kalastus/14

Text File | 1992-12-29 | 17.9 KB | 325 lines

Newsgroups: sfnet.harrastus.kalastus
Path: sparky!uunet!mcsun!news.funet.fi!ajk.tele.fi!funic!nntp.hut.fi!nntp.hut.fi!Arto.Kojo
From: [e-mail] (Arto J.T. Kojo)
Subject: Re: Matikoita narraamaan
In-Reply-To: [e-mail]'s message of Wed, 23 Dec 1992 12:02:35 GMT
Message-ID: <[e-mail]>
Sender: [e-mail] (Usenet pseudouser id)
Nntp-Posting-Host: vipunen.hut.fi
Reply-To: [e-mail]
Organization: Helsinki University of Technology, Finland
References: <[e-mail]> <[e-mail]>
    <[e-mail]>
Distribution: sfnet
Date: 29 Dec 92 23:05:40
Lines: 308

>Valaiskaapa nyt kokematonta talvikalastajaa mateen pilkkimismenetelmist{
>malliin: v{lineet, pyyntipaikat (syvyys, pohjan laatu), pyyntiajat (vuoden-
>aika, vuorokaudenaika)...

MATEEN PILKINT[
Copyright (c) Arto Kojo 1990

Madepilkkij{n varustus

Pilkkij{n perusvarustus, joka esiteltiin sarjan edellisess{ osassa, tulee
tietysti mukaan my|s madepilkille l{hdett{ess{. Mateen pilkint{ on kuitenkin
hiukan erikoisempaa puuhaa, jossa perusvarusteitakin t{ytyy hiukan s{{dell{.

Ensinn{kin vaatetus saa olla madepilkill{ erityisen l{mmin. Yhdet ylim{{r{iset
v{lihousut voi liitt{{ varustukseen, kynsikk{iksi kannattaa valita l{mpim{mm{n
puoleiset tai per{ti hansikkaat tai rukkaset. Paksujen siimojen ja isojen
pilkkien kanssa pilkitt{ess{ ei siimasotkuja yleens{ tule kovinkaan helposti.
Toiseksi kaira saa olla mieluusti kuusituumainen. Toki nelituumaisestakin
mahtuu viel{ puolitoistakiloinen kala yl|s, jos se on tarttunut sopivasti
leuan alta kiinni, mutta poikittain kiinni olevan kiloisenkin saaminen
nelituumaisesta avannosta voi osoittautua vaikeaksi. Mukaan siis v{hint{{n
yksi kuusituumainen kaira, sill{ p{rj{{ useampikin pilkkij{. Harrastuksen
kehittyess{ saattaa houkutus kahdeksantuumaisen k{ytt||n kasvaa, sill{
varsinkin merialueella pilkitt{ess{ kuusituumainenkin k{y helposti ahtaaksi...

Istuinta ei madepilkill{ v{ltt{m{tt{ tarvita. Monesti pilkit{{n matalasta,
metrin parin vedest{, jolloin on hyv{ksi, ett{ siimassa on hiukan lis{{
joustovaraa. Seisaaltaan avannolta toiselle liikuttaessa avannon vaihtokin k{y
nopeasti, kun ei tarvitse kanniskella istuinta mukana. Sensijaan reppu ev{ille,
taskulampulle, sy|tti- ja saaliskaloille yms on tarpeen, jos pilkkijakkaraa
ei oteta mukaan. Ev{st{, varsinkin kuumaa juotavaa, saa olla normaalia
enemm{nkin. Taskulamppua tarvitaan sy|tti{ aseteltaessa, kalaa koukuista
irrotellessa ja kalansaamistohinoissa syntyneit{ siimasotkuja selvitelless{.
Itse pilkkiminen tapahtuu kuitenkin ilman valoa, tunto on silloin keskittynyt
vapaa pit{v{{n k{teen ja n{k|havaintoja ei tarvita.

Madepilkill{ jos miss{ ovat j{{naskalit t{rke{ osa varustuksesta. Madepaikat,
salmet ja jokisuut, ovat usein heikomman j{{n alueita, joissa virtaus saattaa
leudon kauden sattuessa sy|d{ j{{n pois sielt{kin, miss{ selv{sti on vanhoja
reiki{. Pime{ss{, mahdollisesti viel{ yksin, avantoon joutuminen ei ole
leikin asia.

Madepilkinn{ss{ riitt{{ yksi tai kaksi vapaa. Madevavaksi kelpaa mik{ tahansa
j{re{ ja j{ykk{k{rkinen vapa, vaikkapa vain puupalikka, jossa on pari tappia
siiman kehimist{ varten. Oleellista on j{ykk{ k{rki, sill{ mateen t|lv{isyt
on tunnettava vapak{dess{. J{yk{ll{ k{rjell{ t{rke{ vastaiskukin onnistuu
paljon helpommin. Jos k{ytet{{n kahta vapaa, kannattaa toiseen varustaa
sy|ttipilkill{ ja toinen ry|st{j{ll{, jolloin parhaiten pyyt{v{ pilkkityyppi
on tarvittaessa nopeasti saatavilla.

Madepilkinn{ss{ siiman kanssa ei kannata hienostella. Halkaisijaltaan 0.50 mm
siima on minimi, merell{ mieluusti 0.70 mm punottu siima. Tietysti tyypillinen
saaliskala, reilu puolikiloinen koirasmade, nousee vaikka
nollakolmekymppisell{kin, mutta kunnon m{tikalan sattuessa noin ohut siima
paukkuu poikki niin ett{ rapsahtaa. Kun paksukaan siima ei vaikuta madepilkin
uintiin sit{ eik{ t{t{, kannattaa pelata varman p{{lle, niin ei my|hemmin
tarvitse l{hte{ siima- eik{ pilkkiostoksille.

Siimaa on harvoin k{yt|ss{ viitt{ metri{ enemp{{, tyypillisesti pari metri{,
mutta sen tosi ison varalta kannattaa kelalla pit{{ parikymment{ metri{.
Vaikka vehkeet kest{isiv{tkin enn{tyskalan ottamisen v{kisin, voi olla, ett{
ry|st{j{n koukut tai kalan leukapielet eiv{t sit{ kest{. Isoa kalaa kannattaa
siis uittaa hetken aikaa ennen avantoon yritt{mist{ ja siin{ puuhassa suhahtaa
kymmenkunta metri{ siimaa helposti avantoon.

Mit{{n siimalukkoja, ainakaan kevyempi{ sellaisia, on turha sotkea siiman
p{{h{n. Monta kalaa on menetetty siimalukon v{{nnytty{ itsekseen auki.
Perukekaan ei ole mateelle sin{ns{ tarpeen, mutta auttaa kyll{ sotkujen
selvittelyss{, jos kala on p{{ssyt kietomaan itsens{ pahasti siiman ymp{rille.

Sohjokauhaa ei madepilkinn{ss{ tarvita, mutta er{st{ oleellista varustetta eli
nostokoukkua ei parane j{tt{{ kotiin, ellei seurueesta edes jollakulla ole
sit{ varmasti mukana. Kovin lyhyell{ tai muovisella nostokoukulla ei
mateenpilkinn{ss{ ole k{ytt|{, koukun tulisi olla v{hint{{n puolimetrinen ja
valmistusmateriaalina ter{s. Kunnon k{densija syntyy puusta, mutta jos sit{
ei ole, kannattaa varmistaa koukun pysyvyys k{dess{ esimerkiksi nailonnarusta
tai nahkahihnasta tehdyll{ lenkill{, joka kiinnitet{{n koukun p{{h{n. Ja
tietenkin koukun tulee olla ter{v{, kuvitelkaapa koukkaavanne pyrst| edell{
avantoon nousevaa niljakas otus tyls{ll{ koukulla. Ei nimitt{in onnistu.

Madepilkit

Madepilkkej{ on periaatteessa kahdenlaisia: Sy|ttipilkkej{ ja ry|st{ji{.
K{yt{nn|ss{ raja ei ole ihan n{in selv{, sill{ ry|st{jiss{kin k{ytet{{n usein
sy|tti{ kalaa houkuttamassa ja toisaalta esimerkiksi madehara, joka on
periaatteessa ry|st{j{, toimii k{yt{nn|ss{ enemm{n sy|ttipilkkin{ kuin
ry|st{j{n{.

Sy|ttipilkki on tyypillisesti kookas pystypilkki, jonka alla on parinkymmenen
sentin siima- tai metallitapsi ja siin{ koukku, johon sy|tti kiinnitet{{n.
Koukku voi olla tavallinen kookas kolmihaarakoukku, mutta yhteen tai kahteen
kookkaaseen yksihaaraan sy|ttikalan pala on helpompi kiinnitt{{ tukevasti.
Samalla varmistuu koko koukun joutuminen kalan suuhun silloin, kun kala t{rpp{{.

Sy|ttin{ k{ytet{{n mateen luonnollisia saaliskaloja: Silakkaa, norssia eli
kuoretta, muikkua, s{rke{, ahventa jne. Kalaa ei tarvitse laittaa koukkuun
kokonaisena, vaan sy|tin koko m{{rytyy koukun tai pilkin mukaan. Yhdell{
retkell{ ei montaa sy|tti{ kulu, yksikin kala riitt{{ pitk{lle. Kaupasta ei
siis tarvitse ostaa kokonaista kiloa silakoita madepilkille l{hdett{ess{.

Ry|st{j{ksi kutsutaan pilkkityyppi{, jossa pilkin rungossa on useita kiinteit{
ja tukevia koukkuja. Ry|st{j{n k{ytt| madepilkinn{ss{ perustuu mateen
kutuk{ytt{ytymiseen: Pohjassa liikuteltava ry|st{j{ muistuttaa toista madetta
ja saalis tulee kyhnytt{m{{n kylke{{n ry|st{j{{ vasten. Kalastajan k{dess{
t{m{ tuntuu painalluksena ja silloin tempaistaan voimakkaasti mutta tasaisesti
koukut kalaan kiinni. Useimmiten ry|st{j{ll{kin saadut kalat ovat leuan alta
kiinni, mutta joskus kala voi tarttua pilkkiin kyljest{{n tai jopa pyrst|st{{n.

Madeharaksi kutsutaan sellaista ry|st{j{{, jossa on keh{ss{ useita, 10-20 kpl,
koukkuja tyypillisesti lyijyrunkoon valettuna. Useissa madeharoissa on viel{
systeemi, jolla sy|tin voi viritell{ koukkuringin yl{puolelle. Madeharaa
k{ytet{{n kuten ry|st{j{{ eli sit{ pomputellaan pohjaa vasten, mutta jos sen
lis{ksi k{ytet{{n sy|tti{, toimii hara samalla sy|ttipilkkin{. Hara onkin hyv{
yleisviehe silloin, kun ei varmasti tied{, onko kutu jo k{ynnistynyt vai ei.
Etuna on kalan hyv{ tarttuvuus suureen koukkum{{r{{n, mutta suurena
haittapuolena on kalan nosto avantoon: Haran koukut tarttuvat avannon
alalaitaan enemm{n kuin mielell{{n ja kala karkaa helposti.

Kotkan seudulla on jo vuosia yleisesti k{ytetty madehimmeliksi kutsuttua
viritelm{{, jossa ison nelihaarakoukun yl{puolella on kolmisenkymment{ sentti{
korkea, kairan rei{n levyinen ja himmelin tyyppinen, amerikkalaista jalkapalloa
muistuttava kehikko. Sen tarkoitus on toisaalta ohjata kala yl|s nostettaessa
keskelle avantoa, jolloin kuokut eiv{t tartu avannon alalaitaan, toisaalta taas
viestitt{{ mateen t|lv{isyt vahvistettuina kalastajan k{teen. Madehimmeli{
k{ytet{{n kalastettaessa kuten ry|st{j{{kin, joko sy|titettyn{ tai ilman.

Lyhyt sesonki

Normaalilla pilkkij{ll{ madepilkinn{n sesonki kest{{ kahdesta kolmeen
viikkoa ja ajoittuu suurimmassa osassa maata helmikuulle. Toki sy|ttipilkint{{n
erikoistuneet noukkivat ensimm{iset mateensa jo joulukuussa ja vastaavasti
syv{nteiden liepeilt{ viel{ kauan kudun j{lkeen maaliskuussa. Aloittelijan
on kuitenkin syyt{ kuunnella kalakaupan juttuja ja suunnata ensimm{isille
maderetkille helmikuun alkupuolella.

Kiivain madesesonki, se aika jolloin suurin osa kaloista kutee, kest{{ vain
muutamia p{ivi{. T{ll|in ry|st{j{ll{ saadut saaliit voivat olla hirmuisia,
kymmenen, kaksikymment{, jopa viisikymment{ madetta retke{ kohden. Ik{v{ kyll{
t{lle huippuhetkelle on vaikea osua k{ym{tt{ viikoittain madepilkill{ useita
kertoja. Onneksi eri paikoissa kutu k{ynnistyy eri aikoihin: Kutu etenee
meren rannikolla id{st{ l{nteen ja sis{maassa etel{st{ pohjoiseen. Lis{ksi
pienimm{t mateet kutevat ennen suuria, joten ensimm{isen kudunj{lkeisen
nollareissun j{lkeen ei pid{ masentua: se iso odottaa ehk{ viel{ ottajaansa.

Madepilkint{{ voi harjoittaa kutualueilla ja niiden liepeill{ jo ennen
kutuakin, sill{ osa kaloista nousee l{hist|lle jo hyviss{ ajoin. Muutamia
kaloja reissua kohden voi siis saada jo viikkoja aikaisemmin, mutta yli
kymmenen kalan saaliit ovat yleisesti mahdollisia vain kiivaimman kudun aikana.

Mateen vuorokausittaiset sy|ntiajat tuntuvat olevan paikkakohtaisia. Useissa
paikoissa auringon laskua edelt{v{ tunti ja hiukan sen j{lkeen, siis viel{
valoisa aika, on erityisen hyv{{ aikaa aloittaa pilkint{, etel{ss{ t{m{
tarkoittaa suurinpiirtein klo 17-18 v{list{ aikaa. Sen j{lkeen mateita tulee
tasaisesti, silloin kuin on tullakseen, aina puoleeny|h|n asti ja sen ylikin.
Monesti kuulee tarinoita, joissa made on aloittanut hirmusy|nnin vasta kellon
kier{hdetty{ kello kahdentoista merkin yli. Joka tapauksessa mateen pilkint{
sopii oivallisesti ty|ss{k{yv{lle v{est|nosalle, sill{ medepilkille ehtii
viel{ mainiosti ty|ajan j{lkeenkin.

Kudun ollessa kiivaimmillaan on made aktiivinen l{pi p{iv{n ja suursaaliit
voidaan vet{ist{ keskell{ kirkasta auringonpaistetta. Mateenpilkint{ ei siis
ole pelk{st{{n y|pime{ss{ huhkimista.

Mateen kutupaikat

Kutualueet ovat periaatteessa kartalta arvattavissa, mutta k{yt{nn|ss{
kutupaikat ovat arvokasta kansanperinnett{. Jokaisessa sopivassa paikassa
ei kala v{ltt{m{tt{ kude ja toisaalta monilta ep{soveliailta paikoilta saadaan
vuosittain hyvi{ saaliita. K{yt{nn|ss{ madepaikkojen etsint{ on silmien ja
korvien auki pit{mist{. Ahvenpilkill{ k{ydess{ etsit{{n katseella ehk{ tiheit{,
veril{iskill{ koristeltuja reik{esiintymi{ ja jututetaan muita pilkkij|it{.
Ennenpitk{{ selvi{{ jokin paikka, jossa valtaosa l{hitienoon kalamiehist{ k{y.
Sielt{ on hyv{ aloittaa.

Useimmat madepaikat ovat merialueella matalia, sorapohjaisia lahtia, joihin
optimitapauksessa laskee pieni puro tai joki. Isoissa jokisuissa ei
sorapohjasta yleens{ p{{se nauttimaan, vaan pohja on joen mukanaan tuomaa
lietett{ tai savea. Soraharjanteen l|yt{minen t{llaisesta paikasta voi tiet{{
melkoisia teurastajaisia madeparoille. Sis{vesiss{ kutumade tuntuu suosivan
salmien suualueita, mutta ihan tavallinen, matala ja sorapohjainen j{rvenranta
tai lahti voi my|s olla kututapahtuman estraadina.

Kutupaikoille mateet vaeltavat kiisteltyj{ madepolkuja pitkin. Todenn{koisesti
asia on niin, ett{ naaraat kudulle noustessaan j{tt{v{t hajuaan pohjakasveihin
ja koiraat seuraavat per{ss{ pienin{ parvina. Jos pohjan muoto kutupaikan
l{hell{ suosii tiettyj{ reittej{, saattaa pohjaan muodostua v{yli{, "polkuja",
joita kalamiehet joskus v{itt{v{t n{hneens{ taskulampulla pohjaa katsellessaan.
Joka tapauksessa jotkut kalamiehen uskovat mateenpolkuihin kivenkovaan ja
kairailevat reiki{ metrin v{lein polkuja etsiess{{n. Jos useilla per{tt{isill{
retkill{ saat jatkuvasti havaintoja aivan samoista avannoista ja kaverit
vieress{ eiv{t saa juuri mit{{n, olet ehk{ kairannut avantosi t{llaisen
mateiden kulkuv{yl{n p{{lle. Silloin siit{ kannattaa kokeilla seuraavanakin
talvena.

Pilkint{tekniikka

Sy|ttipilkki{ ja ry|st{j{{ k{ytet{{n eri tavoin, sen lis{ksi ett{ niit{
k{ytet{{n eri vaiheissa kutua. Parhaat saaliit sy|ttipilkill{ saadaan
kutualueen l{heisyydest{ syv{nteiden liepeilt{, ennen kutua kalojen siirtyess{
kutupaikoille ja vastaavasti heti kudun j{lkeen. Ry|st{j{ll{ pilkit{{n
tyypillisesti kiivaimman kudun aikana, silloin kun kaloja ei ruokailu
kiinnosta.

Sy|ttipilkki{ liikutellaan harvakseltaan pohjan tuntumassa, v{lill{ pohjan
yl{puolella ja v{lill{ ry|st{j{maisesti pohjaa l{psytellen. Houkutusvedot
saavat olla pitki{, mutta liikuttelu rauhallista. Kokeile my|s pilkin
laskemista sivulle viev{n houkutusvedon p{{tteeksi pohjaan ja vet{mist{
pikkuhiljaa pohjaa pitkin takaisin avannon alle. Ja varaudu todella r{v{kk{{n
t{rppiin.

Ry|st{j{ll{ pilkit{{n l{psytt{m{ll{ pitk{{ pilkki{ pohjaa vasten siten, ett{
pilkin alap{{ on jatkuvasti pohjassa. V{lill{ voi tehd{ pari pitk{{
houkutusvetoa ja jatkaa taas l{psyttely{. Kalan otti tuntuu painalluksena
vavassa ja silloin on vastaiskun aika.

Madeharalla pilkit{{n kuten ry|st{j{ll{kin, mutta pilkin muodosta johtuen sit{
pomputellaan kevyesti pohjassa l{psyttelyn asemesta. Kalan otti tuntuu
samoin painalluksena vavassa tai selv{n{ v{r{hdyksen{ siimassa. Madehimmelin
k{ytt|periaate on my|s vastaavanlainen.

Kaikissa sy|ttimalleissa kannattaa k{ytt{{ sy|tti{, koska kaikki kalat eiv{t
kude samaan aikaan ja sy|tti saattaa pelastaa retken parin kalan muodossa.
Kiivaimpaan kutuaikaan ry|st{j{ss{ ei sy|tti{ kuitenkaan tarvita, joten
pilkkiretke{ ei sy|ttien puutteen takia kannata lyk{t{.

MATEEN K[SITTELYST[

Jos ja kun madepilkint{{n haksahtaa, on vaarana, ett{ ennemmin tai
my|hemmin tulee kalaa, jopa useampiakin. Made on saaliskalana sen
verran kookas, ett{ pienimmist{kin saa yleens{ aterian ainakin yhdelle
hengelle. Lis{ksi made on kotimaisista kaloistamme heti lohikalojen
j{lkeen maukkain, n{in uskallan v{itt{{. T{ytyy siis tiet{{, mit{
saaduille kaloille kannattaa tehd{..

K{sittely alkaa heti j{{ll{: Kalaa ei saa j{tt{{ j{{tym{{n j{{lle,
vaan se on tainnutettava napakalla puukon hamaraiskulla niskaan ja sen
j{lkeen avattava kalan kaulavaltimo kidusten alta. Taintuneena kala
pumppaa valtaosan herkimmin pilaantuvasta aineestaan eli verest{
j{{lle, kokee kivuttoman kuoleman, eik{ j{{ k{rsim{{n ja kuolemaan
pakkaseen tukehtumalla tai ep{m{{r{isesti muusiksi nuijittuna. Sen
j{lkeen kala korjataan saalispussiin ja reppuun suojaan pakkaselta.

Kotona kala kannattaa pyyhki{ vaikka sanomalehdell{ ja vaihtaa
limaisesta retkipussista puhtaaseen muovipussiin, ellei sit{ ehdi tai
viitsi k{sitell{ jo samana iltana. Limasta puhdistettuna ja puhtaassa
pussissa j{{kaapissa kala s{ilyy p{iv{n tai vuorokaudenkin suorastaan
viel{p{ deluxe-kunnossa.

Perinteisesti made on nyljetty. Unohda se nyt, sill{ se on jo
historiaa, sek{ parempia ett{ vaivattomampiakin tapoja on olemassa.
Esikypsent{m{ll{ kala keitt{m{ll{ ja tekem{ll{ keitinliemest{ viel{
kastike saadaan maku niin kalan p{{st{, nahasta kuin muistakin osista
talteen ja nahka irtoaa lihasta keitt{misen j{lkeen kuin itsest{{n.

Kalan vatsa avataan normaalisti ja sis{lmykset otetaan ulos. Mateen
maksa, joka on se iso, punaruskea sis{elin kalan ruumiinontelon
etuosassa, otetaan talteen. Samalla varotaan puhkaisemasta sappea,
joka on se vihre{, peukalon p{{n kokoinen elin maksan keskell{.
Voimakas sappineste nimitt{in voi j{tt{{ makua maksaan ja kalan
lihaan. Kalan kidukset otetaan my|s pois, se onnistuu n{pp{rimmin
keitti|saksilla leikkaamalla.

K{sitelty kala puhdistetaan viel{ limasta ja leikataan sen j{lkeen,
kalan koosta riippuen, 5-7 cm paksuisiksi siivuiksi. Noin kiloinen
made menee ehk{, p{{ mukaan lukien, viiteen-kuuteen kappaleeseen.
Siivut ja maksa laitetaan erilliseen astiaan keitt{mist{ odottamaan,
muut tarpeet voikin jo kietaista alustana toimineeseen sanomalehteen
ja viel{ roskikseen.

Madetta ei tarvitse kauan keitell{: Kevyess{ suolavedess{ kala kypsyy
5-10 minuutissa sopivan pehme{ksi. Oikea kypsyysaste on saavutettu
silloin, kun haarukka alkaa upota kalanpalaan helposti, kuten valmiiseen
annokseen. Maksa kypsyy yleens{ pienemp{n{ ja ohuempana aina
kalanpaloja nopeammin. Keitt{misen aikana syntynytt{ vaahtoa voi
lapioida sivuun, mutta itse keitinliemi otetaan siivil{n l{pi talteen:
Siit{ syntyy my|hemmin maukas kastike ja lopusta kalakeiton pohja.

Keitetyt kalanpalat asetetaan ty|tasolle, paperille tms. ja
haarukalla, lusikalla, veitsell{ tms sopivalla ty|v{lineell{
kietaistaan nahka irti kalanpaloista. Jos palat ovat sopivan kypsi{,
t{m{ onnistuu yht{ helposti kuin banaanin kuoriminen. Samalla vaivalla
irroitellaan liha ruodoista, joita mateessa on eritt{in v{h{n ja ne
ovat kookkaita ja helposti irroitettavia. Lopputuloksena on
lautasellinen (kalan kokoon n{hden yll{tt{v{n v{h{n) ruodotonta,
maukasta ja vain loppukypsennyst{ vailla olevaa mateen lihaa sek{
tietysti mehev{ mateen maksa.

Seuraa loppuhuipennus: Kalanpalat asetellaan a) pannulle tai b)
uunivuokaan, maksa silputaan pieniksi palasiksi ja ripotellaan sekaan,
maustetaan sopivilla aineilla (mm. muskottip{hkin{{ suositellaan
erityisesti, muut kalan perusmausteetkin kelpaavat toki mukaan) ja
kypsennet{{n esim. kerman kera jommalla kummalla tavalla.
Keitinliemest{ suurustetaan kastike (ts. tehd{{n ohuesta liemest{
paksumpi, kastikkeenomainen liemi) joka kypsennyksen loppuvaiheessa
voidaan liitt{{ mukaan. Jos k{si{ riitt{{, voi samalla pist{{ viel{
riisin tulemaan. Sahramilla saa kai riisiin hiukan v{ri{, muutoin
annoksesta tulee visuaalisesti s{vyilt{{n tasaisen vaalea ja
arvosanaksi vain 10-.

Voin taata, ett{ em. tavalla kalasta tulee HYV[[! Paistoahvenet ja
uunihauet j{{v{t, ainakin muutamaksi viikoksi, unholaan..


--
:::: Arto Kojo :::::::::::::::::::::: Helsinki University of Technology ::::
::   J{mer{ntaival 11 F 137           => [e-mail] <=            ::
::   02150 ESPOO FINLAND              [e-mail]               ::
:::: tel: [phone] :::::::::::: [e-mail] ::::::::::::::::