Seikkailupelit
|
Automation
Automation on seikkailupeli, jossa tiedemies
kompastuu ja pudottaa kokeellisen robottinsa lattian
lävitse alakerrassa olevaan laboratorioon. Robotti on
luonnollisesti pelastettava, mutta sankarin
turvaluokitus ei riitä labran ovien avaamiseen. Alati
liikkeessä olevalle robotille voi kuitenkin avata tien
säilöntälokeroon yläkerrasta käsin.
Sivusta kuvattu peli tapahtuu kahdessa kerroksessa.
Ylemmässä päähenkilömme tutkii paikkoja, alakerrassa
robotti vipeltää edestakaisin. Robotin
tiellä olevat ovet saa auki ratkaisemalla pieniä
ongelmia, kuten nostamalla sen tiellä olevat komerot
ylös avainkorttia käyttämällä. Hiiren kursori kertoo,
mitä huoneissa olevia tavaroita voi potkia, operoida ja
niin pois päin.
Automation on sympaattinen ja nokkela pikku
seikkailu, jonka toteutus on suorastaan erinomainen.
Peli vaatii hoksottimia ja yrittämisen halua, olematta
liian vaikea. Jopa teoksen lyhyt kesto on pelkkää
bonusta – liian pitkäksi venytettynä peli ei maistuisi
yhtä makealta.
|
|
Two of a Kind
Two of a Kind on herttainen ja huumoripitoinen
seikkailu, jossa traumaattisen lapsuuden jakaneet
puolisisarukset Tim ja Tiffany Walters perustavat
etsivätoimiston. Mukulat ovat hyvin läheisiä ja
luottavat toisiinsa kaikessa. Näin tehdään myös kaksikon
saamassa tehtävässä löytää mystinen kristalli.
Palkittu ToaK on malliesimerkki siitä, miten
kekseliäisyys ja hyvä dramaturgian taju ovat kultaakin
kalliimpia. Peli ei loista muita Adventure Game
Studiosilla tehtyjä pelejä kirkkaammin millään
osa-alueella, mutta kaikessa vähintäänkin hyvin. Niin
huumori, dialogit, tarinan käänteet kuin
henkilöhahmotkin ovat mieleenpainuvia ja
mielenkiintoisia. Two of a Kind on ehdottoman
suositeltava tuttavuus kaikille seikkailupelien
ystäville.
|
|
Total Eclipse
On vuosi 1930 ja korkeimman pyramidin huipulla
sijaitsevan Ren temppelin yllä lepää kirous. Jos pyhättö
koskaan jää hetkeksikään paitsi auringonvalosta, se
langettaa kirouksen rienaajan ylle. Ja kuinka ollakaan,
täydellinen auringonpimennyshän se sieltä on tulossa.
Jos kirousta ei poisteta ennen pimennystä, Ren kirous
räjäyttää kuun ja maa tuhoutuu kuunpalasista
aiheutuvassa meteorimyrskyssä.
Pelaajalla on 36 tuntia aikaa ohittaa kaikki esteet,
ratkaista kaikki ongelmat ja lopulta päästä Ren
temppelin kaikkein pyhimpään purkamaan tuhoisa kirous.
Aseena ei ole kuin rohkea mieli sekä pistooli.
Kolmiulotteisen pyramidin uumenissa rymyäminen on
vanginnut pulp-seikkailun hengen hyvin. Ovien avaaminen
vaatii runsaasti tutkimista, tasoilta pudottautumista,
uskaltamista sekä luovaa pistoolin käyttöä.
Pelissä on vaikea kuolla, sillä hahmo voi levätä ja
palauttaa energiaansa. Nestetasapainosta on kuitenkin
huolehdittava, eikä liika lekottelu tee muuta kuin
kuluta kallisarvoista aikaa. Juuri aikaraja tekeekin
Total Eclipsestä haastavan teoksen. Sitä ei läpäistä
ihan hetkessä, vaikka tuntisikin pyramidin salat
läpikotaisin.
|
|
Other Worlds
Other Worlds on vanhahtavaan tyyliin tehty
osoita-ja-klikkaa-seikkailupeli, jossa 27-vuotias
Natalia etsii kadonnutta poikaystäväänsä. Omituinen
viesti kutsuu Natalian vanhaan kartanoon, josta ei löydy
miehekettä, vaan kulkuyhteys toisiin maailmoihin. Muut
todellisuudet eivät noudattele meidän logiikkaamme, eikä
niissä aina voi olla varma mikä on harhaa, totta tai
illuusiota. Rohkea Natalia on kuitenkin valmis kulkemaan
vaikka useammankin maailman ääriin löytääkseen
rakkaansa, mutta matka ei ole helppo.
Other Worldsia on lyöty ruma-kepillä toistuvasti.
Fotorealistiset taustat näyttävät komeilta, mutta
hahmojen grafiikat ovat ankeita, animaatiot kankeita ja
äänimaailma on nipin napin aste karseasta parempaan.
Karu ulkokuori unohtuu kuitenkin hyvin nopeasti,
sillä Other Worlds on kirjoitettu suorastaan lumoavan
tunnelmallisesti. Henkilöhahmojen persoonallisuudet
välittyvät hyvin, dialogi on partaveitsenterävää ja itse
tarina on surrealistisuudessaan harvinaisen kiehtova.
Unilogiikkaa noudattelevat maailmat ovat pelottavia
paikkoja ja niissä ratkottavat ongelmat vaativat
asiaankuuluvan erikoisia ratkaisuja.
Ei käy kiistäminen, Other Worlds on niin hyvä
seikkailupeli, että tekisi mieli itkeä ilosta ääneen.
Hyvien tarinoiden ystävät eivät tule katumaan tähän
teokseen tutustumista.
|
|
The White Chamber
The White Chamber alkaa siitä, kun päähenkilö herää
hauta-arkusta keskellä huonetta, jonka tietokone puhuu
omituisia. Ikkunoita peittävät levyt siirtyvät
paljastaen tähtikentän. Avaruudessa ollaan ja ilmeisesti
jollain aluksella, mutta miten tänne päädyttiin? Missä
muut ovat? Miksi asema on kauttaaltaan ruosteen, homeen
ja paikoin maksoittuneen veren peitossa? Miksi
ruokakaapista löytyy käsi? Miksi ovesta kävellään
yhtäkkiä keskelle kaunista metsää? Miksi seinällä on
yhtäkkiä suuri pyörivä silmä ja ohjauskonsolin päällä
riehuu ihoton olio? Mitä oikein tapahtuu?
The White Chamber on tyylikkäästi anime-tyyliin
toteutettu osoita-ja-klikkaa-kauhuseikkailu, jossa
pelaaja on mistään mitään tietämätön hahmo jonkun toisen
ohjaamassa painajaisessa. Päähenkilö on oikeastaan vain
surkea pelinappula, jonka eteen vyörytetään outouksia ja
kauheuksia vähän kerrallaan. Tunnelma on paikoin todella
painostava ja etenkin loisteliaan ahdistava äänimaailma
luo välillä kylmiä väreitä.
Nautittavuudestaan huolimatta peli on valitettavan
suoraviivainen. Mahdollisuutta vaikuttaa
etenemissuuntaan ei oikeastaan ole, vaan pelaaja on
tuomittu tekemään asioita ennalta määrätyssä
järjestyksessä päästäkseen eteenpäin. Tunnelma on
kuitenkin niin ilahduttavan pelottava, että tämän sietää
kyllä. Heikkohermoisille Valkoista Kammiota ei
kuitenkaan voi suositella.
|
|
5 Days A Stranger
Herra Thilby on herrasmiesvaras, joka ei pode huonoa
omaatuntoa suunnitellessaan murtoa edesmenneen DeFoen
kartanoon. Arvon DeFoe puukotti ensin vaimonsa ja hirtti
sitten itsensä jättäen suuren määrän omaisuutta
kartanoonsa odottamaan noukkijaansa. Thilby kiipeää yön
pimeinä tunteina ikkunasta sisään vain huomatakseen,
ettei olekaan kartanossa yksin. Pikku hiljaa Thilby
ymmärtää, että hän, kuten nuo neljä muutakin toisilleen
vierasta ihmistä, ovat talossa vankeina. Ovet eivät
aukea, ikkunat eivät mene rikki, muurien alta ei voi
kaivaa tunnelia vapauteen. Kukaan ei pääse ulos, eikä
kukaan tiedä kuka ja miksi heidät on taloon teljennyt.
Ja kun ensimmäinen vangeista tapetaan, ei ketään enää
naurata.
5 Days A Stranger on vanhojen Lucasartsin
seikkailujen tyylinen tarina, jossa tutkitaan paikkoja
ja keskustellaan muiden ”vieraiden” kanssa. Toisin kuin
useimmat seikkailupelit, Viisi Vuorokautta Vieraana ei
ole huumorilla höystetty hauskutteluseikkailu, vaan
erittäin kuivaa huumoria viljelevä trilleri.
Juonenkuljetus on rakennettu taiten, dialogi on
poikkeuksellisen onnistunutta ja tunnelma muutenkin on
ilahduttavan painostava. AGS 2003 ‑raati palkitsikin
pelin ansaitusti viidellä palkinnolla.
|
|
7 Days a Skeptic
Lähes 400 vuotta on kulunut DeFoen kartanon murhista.
Ihmiskunta on levittäytynyt pitkin tunnettua avaruutta
ja koluaa toistaiseksi tutkimatonta osaa valovuosi
kerrallaan. Kuusihenkinen tiedustelualus Mephistopheles
on kartoittamassa Caracus-galaksia, kun se löytää
yllättäen ikivanhan metallisen arkun. Sen kyljessä lukee
”John DeFoe”. Seuraavana päivänä kapteenin kuollut
ruumis löydetään radiomastoihin lävistettynä.
Seikkailupeli 7 Days a Skeptic on epäsuora jatko-osa
5 Days a Strangerille. Pelin kehittäjä, Ben Croshaw, on
jälleen onnistunut luomaan tiiviin ja klaustrofobisen
tarinan, josta ei puutu epämiellyttäviä tilanteita,
paranoiaa eikä pelkoa. Perinteisten seikkailupelien tai
hyvien tarinoiden ystävien kannattaa ehdottomasti
tutustua ensin 5 Days a Strangeriin, ja heti perään myös
tähän erinomaiseen teokseen.
|
|
Trilby's Notes
DeFoen kartanon hirvittävistä tapahtumista on kulunut
neljä vuotta. Trilby ei vieläkään nuku öitään hyvin,
sillä hän pelkää, ettei haamun sisältänyt esine
tuhoutunut palossa. Ikävä kyllä, Trilby on oikeassa.
Pakkomielteenomaisesti Trilby matkustaa syrjäiseen
hotelliin walesilaiselle saarelle aikomuksenaan tuhota
tuo painajaisia aiheuttava esine. Trilby ei kuitenkaan
voi olla ajattelematta, että haamun tekemisistä oli
vastuussa jokin muu kuin haamu itse.
5 Days a Strangerilla ja 7 Days a Skepticilla alkanut
kauhupeliquadrilogia on päässyt kolmanteen osaansa eikä
tahti hellitä. Ikävät tapahtumat seuraavat toisiaan,
jokin vainoaa eläviä ja maailma tuntuu repeävän kahtia.
Pelottavan tehokkaasti kerrottu tarina luo painostavan
tunnelman, jota ei tunnu pääsevän pakoon. Joka nurkan
takana saattaa olla uusi, surrealistinenkin uhka. Mikä
loppujen lopuksi on totta?
Trilby's Notesin tapahtumia ei edes kannata yrittää
ymmärtää ilman, että tutustuu pelisarjan aiempiin osiin.
|
|
6 Days a Sacrifice
Theo DaCabe on vähäpätöinen Buckinghamshiren
kunnanneuvoston työläinen. Hän saa tehtäväkseen
suorittaa rutiininomaisen terveys- ja turvatarkastuksen
muotiuskonto Optimologian keskukseen. DaCaben epäonneksi
hän sotkeutuu yliluonnolliseen tarinaan, joka on jo
vaatinut ja vaatii lisää ihmishenkiä.
Kolmessa aiemmassa osassa olemme saaneet todistaa,
miten John DeFoen kirottu sielu on tuhonnut elämiä
nykypäivässä ja kaukana tulevaisuudessa. Pelisarjan
neljäs osa nivoo avoimeksi jääneitä juonikuvioita
yhteen, vaikka se sijoittuukin puoleenväliin
tarinankaarta.
Sarjan ystävien onneksi neljäs osa on hieno päätös
pitkään kestäneelle kauhuseikkailulle. Tunnelma on
edelleen tehokkaan painostava, eikä synkkä tarina
käsittele hahmojaan silkkihansikkain. Onnellista loppua
ei välttämättä kannata odottaa.
6 Days a Sacrificen tapahtumia ei edes kannata
yrittää ymmärtää ilman, että tutustuu pelisarjan
aiempiin osiin.
|
|