Ubuntu Linux

Kotisivut Linuxilla

Tee nettisivut ilmaisilla Linux-ohjelmilla. Koosta Nvu-editorilla ja kuorruta GIMP-kuvankäsittelyohjelmalla. Muokkaa videot ja äänet kotisivukuntoon mediaohjelmilla.

Linuxissa on kaikki tarvittavat ohjelmat kotisivujen tekemiseen ja julkaisemiseen. Suosittuja ohjelmia ovat esimerkiksi Nvu, Bluefish ja Screem. Linux-jakeluun on yleensä valmiiksi asennettuna jokin sopiva editori. Tarvittaessa ohjelmat asennetaan Ubuntun tai muun Linux-jakelun pakettienhallinnalla.

Linuxin GIMP-ohjelmalla digikuvat saadaan tallennettua www-sivuille sopivassa koossa ja muodossa. Monipuolisten kuvankäsittelyominaisuuksien lisäksi GIMPillä syntyvät animaatiot ja käyttöliittymät. Sopivalla lisäkkeellä käyttöliittymä tallentuu nettisivuille sopivaan html-muotoon. Edistyneempien Flash-animaatioiden tekemiseen on omat Linux-ohjelmansa.

Kotisivuja ei kannata koodata käsin, vaan koostaa kehittyneellä editorilla eli muokkaimella. Näin jää enemmän aikaa keskittyä sisällön miettimiseen ja ulkoasun muotoiluun. Nvu on graafinen koosto-ohjelma, jossa sivun ulkoasu on nähtävissä koostettaessa. Muokkaustilassa voi helposti kokeilla eri värejä, kuvia ja tyylejä ja nähdä muutokset välittömästi näytöllä ilman selaimen avaamista. Myös kotisivujen lomakkeet ja tyylisäännöt syntyvät Nvulla. Valmiit, koostetut kotisivut siirtyvät samalla ohjelmalla MBinternetin kotisivupalvelimelle.

Näin asennat ohjelmat

Nvu

Nvu on graafinen koosto-ohjelma, jossa sivun ulkoasu on nähtävissä koostettaessa. Muokkaustilassa voi helposti kokeilla värejä, kuvia sekä tyylejä ja nähdä muutoksen ilman selaimen avaamista. Myös kotisivujen lomakkeet ja tyylisäännöt syntyvät Nvulla, suomeksi.

Avaa Ubuntun Sovellukset-valikosta Lisää/poista sovelluksia. Valitse ohjelmaryhmäksi Programming. Selaa sovelluslistaa, kunnes löydät Nvun. Merkitse sovellus asennettavaksi valinnalla ja suorita asennus painamalla Toteuta-painiketta.

Gimp

Gimp on ilmaisten kuvankäsittelyohjelmien ykkönen. Ominaisuuksiltaan ohjelma on maksullisten kuvankäsittelyohjelmien veroinen. Gimpiä voi käyttää suomeksi ja sille on käteviä kotisivujen koostoa helpottavia lisäkkeitä.

Gimp asennetaan Ubuntun mukana. Ohjelma käynnistyy toiminnolla Sovellukset | Grafiikka | Gimp.

Audacity

Audacity on äänittämisen ja äänen muokkaamisen tarkoitettu ohjelma, jolla voi käsitellä useita ääniraitoja samanaikaisesti. Raidat näkyvät ohjelmassa graafisesti, joten niitä voi kuuntelemisen lisäksi muokata visuaalisesti.

Avaa Ubuntun Sovellukset-valikosta Lisää/poista sovelluksia. Valitse ohjelmaryhmäksi Sound & Video. Selaa sovelluslistaa, kunnes löydät Audacityn. Merkitse sovellus asennettavaksi valinnalla ja suorita asennus painamalla Toteuta-painiketta.

Audacity käyttää Lame-pakkaajaa mp3-tiedostojen tallentamiseen. Se on erikseen asennettava tietokoneellesi, ellei se ole jo valmiiksi asennettuna. Pakkaaja on helpointa asentaa Synaptic-pakettienhallinnalla (Järjestelmä | Ylläpito | Synaptic-pakettienhallinta). Kirjoita Etsi-kenttään hakusanaksi Lame ja merkitse paketti asennettavaksi. Suorita asennus Toteuta-toiminnolla.

Pakkaaja otetaan käyttöön Audacityn toiminnolla Muokkaa | Asetukset | Tiedostomuodot | MP3-vientiasetukset.

Kino

Kino on dv-videoiden editointiin tarkoitettu ohjelma, jonka ominaisuuksia ovat muun muassa videotehosteet ja tekstitys. Kinolla voi myös kaapata videokuvaa.

Avaa Ubuntun Sovellukset-valikosta Lisää/poista sovelluksia. Valitse ohjelmaryhmäksi Sound & Video. Selaa sovelluslistaa, kunnes löydät Kinon. Merkitse sovellus asennettavaksi valinnalla ja suorita asennus painamalla Toteuta-painiketta.

Lives

Lives on vaativan editoijan valinta Linuxin videoeditoriksi. Ohjelmassa on monipuoliset muokkaustoiminnot ja se tallentaa videota moniin tiedostomuotoihin.

Lives asennetaan kopioimalla asennustiedosto netistä. Suorita asennus napsauttamalla asennuspakettia.

F4L

F4L on käyttöliittymältään Adoben Flashin kaltainen animaatio-ohjelma, jolla tehty animaatio julkaistaan Flash-tiedostona. Ubuntulle sopiva versio ohjelmasta on vanhentunut ja epävakaa. F4L toimiikin paremmin Mandrivalla tai muulla rpm-pakettisella Linuxilla.

Gnash

Gnash on avoimen lähdekoodin vastine Adoben Flash-tekniikalle. Gnashin ansiosta Flash-animaation voi katsoa erillisellä toisto-ohjelmalla animaation kuvaketta napsauttamalla. Gnash asentuu Synaptic-pakettienhallinnalla (Järjestelmä | Ylläpito | Synaptic-pakettienhallinta).

Yksi malli, monta sivua

Perusta kotisivuillesi uusi projekti Nvun sivustonhallinta-työkalulla. Koosta sivut aluksi Linuxin kotihakemistoosi, josta voit julkaista valmiit sivut palvelimelle. Ohjelmalla on mahdollista muokata myös web-palvelimelle tallennettuja sivuja. Palvelimen asetukset määritellään sivustonhallinta-työkalun asetuksissa.

Mallisivut ovat kätevä apuväline, jos tarkoituksenasi on tehdä useita sivuja, jotka ovat samanlaisia rakenteeltaan, mutta erilaisia sisällöltään. Mallisivun idea on tekstinkäsittelystäkin tuttu asiakirjamalli. Siinä elementit, joiden halutaan toistuvan, tallennetaan mallitiedostoon.

Kun uusi sivu luodaan mallista, se perii mallisivun ulkoasun. Siksi kotisivujen käyttöliittymästä kannattaakin tehdä mallisivu. Malliin koostettava käyttöliittymä voi sisältää painikkeet, värit ja tyylit, joiden halutaan periytyvän uusille sivuille. Mallisivu luodaan valitsemalla Tiedosto | Uusi | Tyhjä malli. Mallisivu tallennetaan Nvun omaan tiedostomuotoon, joka ei avaudu suoraan selaimella.

Mallisivu sisältää muokattavia alueita, joihin asemoidaan sivukohtaiset sisällöt, kuten tekstit ja kuvat. Mallisivuun lisätään muokattavia alueita valitsemalla Lisää | Mallit | Muokattava alue. Muokattava alue voi olla siirrettävä, jolloin sen sijainnin sivulla voi asemoida sivukohtaisesti.

Muut sivut luodaan malliin perustuen valitsemalla Tiedosto | Uusi | Uusi malliin perustuva dokumentti.

Ota tyylisäännöt avuksi

Tyylisäännöillä voi vaikuttaa sivun ulkoasuun kahdella tapaa: säännöt voidaan tallentaa ulkoiseen tyylitiedostoon tai sivun sisälle tyylilohkoon. Helpointa on tehdä tyyliohjeet mallisivulle, jolloin säännöt ovat voimassa muillakin sivuilla.

Tyylisäännöt luodaan Nvun css-muokkaimella (Työkalut | Css-editori). Editorissa on Perustila ja Laajennettu tila. Perustilassa voit luoda luokkavalitsimiin ja elementteihin perustuvia sääntöjä, jotka tallennetaan sivun sisäiseen tyylilohkoon. Tallentaminen ulkoiseen tyylitiedostoon on mahdollista vain Laajennetussa tilassa.

Tyylisäännöillä voit määritellä esimerkiksi tekstikappaleen ulkonäön. Luo tätä varten uusi sääntö perustilan Sääntö-toiminnolla. Anna tyyliluokalle nimi ja paina Luo tyylisääntö -painiketta. Seuraavaksi voit valita Teksti-lehdellä sääntöön liittyvän kirjasinlajin, koon ja värin.

Web-kuvia GIMPillä

GIMP on ilmaisten kuvankäsittelyohjelmien ykkönen, ominaisuuksiltaan maksullisten kuvankäsittelyohjelmien veroinen. Ubuntussa GIMP on suomenkielinen ja sille on käteviä kotisivujen tekemistä helpottavia lisäkkeitä. GIMPin käyttöliittymästä saa myös Photoshop-tyylisen, kun asentaa ohjelman GIMPshop-version.

Nykyaikaisella digikameralla napattu kuva ei sovellu sellaisenaan web-kuvaksi, koska kuvan koko on turhan suuri. Kuvaa onkin pienennettävä web-sivulle paremmin sopivaksi. Myös kuvan rajaaminen on usein tarpeen. Samalla voit tehdä kuvalle sävykorjauksen ja tarvittavan terävöityksen.

Web-kuvan valmistus aloitetaan korostamalla kuvattua kohdetta rajaamalla kuvasta pois epäoleelliset asiat. Rajaus on tarpeen, jos kuvatun kohteen ympärillä on häiritseviä tekijöitä tai kuvan pääasia jää kuvassa turhan pieneksi. Hyvä rajaus riippuu kuvatun kohteen lisäksi kuvaustilanteesta ja kameran polttovälistä. Epätavallista rajausta voidaan käyttää myös tehokeinona, jolla kuvista saadaan mielenkiintoisempia.

Rajaustyökalu löytyy GIMPin työkalupaletista. Työkalusta tekee erityisen se, että sillä on kaksi toimintoa. Rajaa-toiminto poistaa valitun alueen ulkopuolisen osan kuvasta. Muuta kokoa -toiminto pienentää kuvaa muuttaen valitsemattoman osan näkymättömäksi.

Sävyjä ja terävyyttä

Valokuvan sävyalueesta halutaan yleensä mahdollisimman laaja: väreistä puhtaita ja kirkkaita. Kuvan tummimman kohdan tulisi toistua mustana ja vaaleimman valkoisena. Tällöin kuvan kontrasti kasvaa ja pienet yksityiskohdat korostuvat. Kuvasta tulee myös terävämmän näköinen.

Sävyalue säädetään GIMPin Väritasot- tai Värintoistokäyrät-työkalulla (Työkalut | Värityökalut). Molemmissa on toiminto, joka pyrkii säätämään kuvan sävyalueen automaattisesti. Usein sävyaluetta joudutaan kuitenkin korjaamaan käsin. Tällöin sävyalueen voi korjata Väritasot-työkalulla siirtämällä mustan ja valkoisen värisäätimen sävyjakauman alkuun ja etsimällä gammasäätimelle sopivan arvon.

Digikuva voi olla joko skannerista tai valokuvan epätarkkuudesta johtuen hieman sumea. Vaikka kuvaa voidaankin keinotekoisesti terävöittää, ei GIMPin suotimillakaan saa parannettua kuvatessa pilalle tärähtänyttä otosta. Usein kuvan terävöittäminen parantaa kuitenkin pienten web-kuvien laatua.

Terävöitykseen käytettävä suodin on nimeltään Unsharp Mask (Epäterävä maski), joka avautuu Suotimet | Paranna -valikosta. Työkalussa on kolme säädintä: säde, määrä ja kynnysarvo. Säätimen vaikutuksen kuvaan voit nähdä esikatselukuvasta. GIMPissä on myös yksinkertaisempi Terävöinti-suodin.

Skaalaa kuvaa

Digikamerat tallentavat yleensä kuvansa 72 kuvapistettä tuumalle -tarkkuudella, mutta skannerilla tallennetun kuvan resoluutio voi olla suurempikin. Ylimääräisestä tarkkuudesta ei ole kuitenkaan hyötyä web-sivulla. Suurempi resoluutio kasvattaa kuvatiedoston kokoa ja hidastaa kuvatiedoston kopioitumista. Siksi web-kuvien tarkkuudeksi valitaan 72 kuvapistettä tuumalle. Kuvan tarkkuus muutetaan kuvakokoa pienennettäessä.

Kuva muutetaan lopulliseen julkaisukokoonsa Kuva | Skaalaa kuvaa -toiminnolla. Mittayksikkönä käytetään yleensä pikseliä eli kuvapistettä, vaikka koon voi määritellä myös sentti- tai millimetreinä. Esimerkiksi kymppikuvan kokoa (15 × 10 cm) vastaava kuvapistekoko on 425×300. Kuvapiste on myös html-koodin mittayksikkö. Käyttämällä oikeaa mittayksikköä varmistat, että kuvasi näkyvät kotisivuillasi haluamasi kokoisina.

Nettisivuille tarkoitetut valokuvat tallennetaan jpeg- tai png-tiedostoiksi, muut graafiset elementit yleensä gif-kuviksi. Tallennusmuoto valitaan Tiedoston tyyppi -valinnalla (Tiedosto | Tallenna nimellä). Tallennuksessa valitaan kuvan pakkaustaso, joka määrittelee kuvan laadun. Tämän voi havaita hyödyntämällä Esikatselukuva-valintaa. Liiallinen pakkaaminen muuttaa kuvan epäteräväksi tai synnyttää siihen muita näkyviä virheitä.

Jpeg-kuva voidaan tallentaa lomitettuna. Tätä kutsutaan myös progressiiviseksi tallennukseksi. Siinä kuvasta näytetään ensin esikatselukuva, joka tarkentuu kuvan latautuessa. Tätä tallennustapaa käytetään kuville, jotka ovat kooltaan suuria. Progressiivinen tallennus tehdään valitsemalla Kehittyneet asetukset. Asetuksista löytyy myös valinta, joka poistaa tallennettavasta kuvasta digikameran exif-tietueen, johon voidaan tallentaa metatietoa, kuten kuvaajan nimi ja otoksen päivämäärä.

Käyttöliittymä taulukoksi

GIMPissä on kätevä Py-Slice-lisäke, jolla kuva muunnetaan html-muotoiseksi taulukoksi. Näin kuvankäsittelyohjelmalla suunniteltu käyttöliittymä saadaan tarkasti toteutettua www-sivuna. Lisäke paloittelee kuvan mittaviivojen mukaisesti tehden kuvista taulukon soluja. Py-Slice-lisäke löytyy valikosta Suodin | Web | Py-Slice.

GIMPillä onnistuvat myös elävät kuvat. Ne tehdään tasoja käyttäen (Ikkunat | Tasot). Kun yksittäisiä kuvia lisätään omille tasoilleen, ne saadaan esitettyä peräkkäisten kuvien sarjana, animaationa.

Animaatio tallennetaan gif-kuvaksi valitsemalla Tallenna Animaationa. Tallennuksen yhteydessä on mahdollista asettaa kuvien välinen tauko, ruutujen poistatapa sekä silmukka. Ikuinen silmukka -valinnalla animaatiota toistetaan kerta toisensa jälkeen. Muutoin animaatio toistetaan vain kerran. Animaation voi esikatsella tallentamatta valitsemalla Suotimet | Animaatio | Toisto.

Muokkaa ääntä

Kotisivuja voi elävöittää video- ja äänitiedostoilla. Linuxin mukana tulee monia ohjelmia äänen ja videon muokkaamiseen. Esimerkiksi cd-levyjen ääniraidat saa muunnettua tiedostoiksi Ubuntun Musiikkimaijalla.

Varsinaiseen äänittämiseen ja äänen muokkaamiseen soveltuvia ohjelmia on useita. Suositulla Audacityllä voi käsitellä useita ääniraitoja samanaikaisesti. Ääniraidat sekä kuuluvat että näkyvät ohjelmassa, joten niitä voi muokata silmin ja korvin. Ensin äänestä valitaan osa eli alue, jolle suoritetaan leikkaus tai muu muokkaus.

Ääntä muokkaavia toimintoja löytyy ohjelman Efekti-valikosta. Häivytyksellä musiikki saadaan alkamaan pehmeästi äänitiedoston alussa ja hiljentymään tasaisesti äänitiedoston lopussa. Äänen voimakkuuseroja tasoittaa Efekti | Normalisointi. Se kasvattaa äänitiedoston voimakkuuden mahdollisimman kovaksi ilman äänen säröytymistä. Normalisointi tehdään ennen tallennusta, koska se auttaa koodekkeja tiivistämään äänen laadukkaasti pieneksi tiedostoksi.

Soiva kotisivu

Ääni- ja videotiedostojen lisääminen kotisivulle on helpointa tehdä linkittämällä. Linkitetyt medialeikkeet avataan erilliseen toisto-ohjelmaan. Videotiedoston voi myös upottaa kotisivulle, jolloin sitä katsotaan selainikkunassa lisäkkeen avulla. Upotustoimintoa ei kuitenkaan löydy Nvusta eikä muistakaan Linuxin editoreista. Sen tekeminen vaatii muutaman rivin naputtelun kotisivun lähdekoodiin.

Äänitiedostot tallennetaan mp3- tai ogg-tiedostoina. Niiden pakkaus määritellään Audacityn vientiasetuksissa (Muokkaa | Asetukset | Tiedostomuodot). Mp3-tiedoston laatu määräytyy bittinopeuden perusteella. Ogg-tiedoston laatu asetetaan arvoasteikolla 0-10. Audacity käyttää Lame-kirjastoa mp3-tiedostojen pakkaamiseen. Kirjaston voi asentaa Ubuntun pakettienhallinnalla, ellei Audacity löydä sitä käyttöjärjestelmästä.

Kamerasta nettivideoksi

Kameralla kuvattu videoleike vaatii muokkaamista ennen kuin se laitetaan kotisivulle. Jotta videoleike toistuisi sujuvasti verkossa, sen ruutukoon tulee olla videokameran tallentamaa kuvakokoa pienempi. Yleisimmät web-videon kuvakoot ovat 640×480, 320×240 ja 160×120 kuvapistettä. Nämä kuvakoot vastaavat television kuvasuhdetta 4:3. Kuvakoon muutos tehdään editointiohjelmalla tai sopivalla pakkaajalla. Älykkäimmät pakkaajat osaavat poistaa videokuvasta myös lomituksen. Kaikilla Linuxin videoeditoreilla se ei onnistu.

Vakaan editointiohjelmiston etsiminen Linuxille ei ole ihan helppo juttu. Jotkin ohjelmat toimivat tietyillä Linux-jakeluilla paremmin kuin toisilla. Lisäksi osa ohjelmista on tarkoitettu dv-videon muokkaamiseen, eikä niissä ole web-videon pakkaamiseen tarvittavia ominaisuuksia.

Esimerkiksi Kino on hyvä ohjelma dv-videoiden editointiin. Sillä ei kuitenkaan voi muuttaa videoruudun kokoa ja web-videon tallennus onnistuu vain mpeg-muotoon. Ohjelma on helppokäyttöinen ja vakaa, etenkin Ubuntussa. Videokuvan kaappaus onnistuu firewire-liitännällä. Lisäksi Kinossa on videotehosteet ja tekstitys.

Vaativamman editoijan valinta editointiohjelmaksi on Lives. Linuxiin asennetuista koodekeista riippuen sillä sujuu videon pakkaaminen moniin eri tiedostomuotoihin. Vientiasetukset löytyvät ohjelman asetuksista (Tools | Preferences | Encoding). Asetuksista valitaan pakkaaja (encoder) ja pakattavan videotiedoston formaatti eli tiedostomuoto videokuvalle ja äänelle. Web-videoksi sopivia muotoja ovat muun muassa DivX, QuickTime ja MPEG-4. Monipuolisten editointiominaisuuksien lisäksi ohjelmalla onnistuu videoikkunan koon muutokset valitsemalla Tools | Resize all frames.

Animaatioiden aatelia

Flash on suosittu animaatioiden ja pelien julkaisumuoto. Nettiselaimeen tarvitaan ilmainen lisäke Flash-tuotosten katseluun. Adobe on julkaissut lisäkkeestä myös Linux-version. Animaatioiden tekemiseen on oma maksullinen Adoben Flash-ohjelmansa. Ohjelmasta ei ole virallista Linux-julkaisua, mutta avoimen lähdekoodin rintamalla on useita toimivia vaihtoehtoja, joista KToon ja F4L ovat tutustumisen arvoisia.

Käyttöliittymältään F4L muistuttaa Adoben Flash-ohjelmaa. Animaatiot koostetaan aikajanalle, joka muodostuu peräkkäin esitettävistä ruuduista. Yksinkertainen animaatio toteutetaan välikuvatekniikalla, jossa määritellään kohteen alku- ja loppupiste. Ohjelma laskee avainkuvien väliset kuvat, jolloin kohde saadaan liikkumaan. Kohteet piirretään ohjelman omilla piirrostyökaluilla.

Valmiiksi koostettu animaatio julkaistaan Flash-tiedostoksi valitsemalla File | Publish.  Julkaistua tiedostoa ei voi enää muokata. Alkuperäinen projektitiedosto kannattaakin säilyttää mahdollisia päivityksiä varten. Kotisivulle Flash-animaatio upotetaan html-komennolla.

Gnash ja Flash

Flash perustuu vektorigrafiikkaan, jota on helppo käsitellä ohjelmallisesti, koska kuvat tallennetaan matemaattisina vektoreina. Tämän ansiosta kuvia voidaan suurentaa ja pienentää laadun kärsimättä. Lisäksi vektorigrafiikka sopii hyvin nettiin, koska vektoritiedostot ovat pieniä.

Flash käyttää omaa tiedostomuotoa animaation tallentamiseen. Vaikka tiedostomuoto ei ole avoin, moni ohjelma hallitsee sen. Esimerkiksi OpenOffice-toimisto-ohjelmistolla voi tallentaa piirroksia ja esitysgrafiikkaa Flashin swf-tiedostomuotoon. Jos tiedostoja halutaan katsoa ilman selainta, tarvitaan Gnash. Se on Linuxin vastine käyttöjärjestelmätason Flashille. Gnashin ansiosta animaatiot voi katsoa erillisellä toisto-ohjelmalla animaation kuvaketta klikkaamalla.