Nykyaikaisessa harpussa on 47 kieltä, jotka on valmistettu suolista tai nailonista ja pisimmät kielet on päällystetty metallipunoksella. Harppu on noin 180 cm korkea ja painaa noin 35 kiloa.

Harppuja on ollut olemassa Mesopotamiassa jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Silloin harpussa oli vain muutamia kieliä. Eurooppaan soitin tuli luultavasti vasta 500-luvulla, jolloin sitä soitettiin Brittein saarilla. 1100-luvulla tuolloin vielä pienikokoinen harppu levisi Saksaan ja Ranskaan. 1500- ja 1600-luvuilla sävelvalikoiman laajentamiseksi kehitettiin harppuja, joissa kielet olivat kahdessa tai kolmessa rinnakkaisessa rivissä. Tällaiset soittimet olivat kuitenkin melko hankalia soittaa ja ne hävisivät käytöstä.

1600-luvun lopulla harppuun kehitettiin käsin säädeltävät koukut, joilla voitiin säätää kieliä. Näin soittimesta saatiin enemmän erikorkuisia ääniä. Noin vuonna 1720 koukut yhdistettiin jalkapoljin- eli pedaalikoneistolla, jolloin kieliä voitiin säätää myös soittamisen aikana pedaalia painamalla. 1810-luvulla harppu kehittyi nykyiseen muotoonsa, jossa kieliä säädetään seitsemällä eri pedaalilla.