⌐ Hellevi Salminen 1991

Mutta se eilinen ...
Likat tulivat eilen koulun pihassa mun luokseni mairea hymy huulillaan, ja yhtΣkkiΣ niinku piiskansivalluksena joku niistΣ heitti:
- SΣ oot tainnutkin ruveta kulkemaan Saarelan Petrin kanssa? Kun kinkereillekin tulitte niinku pariskunta, haha!
SitΣ niitten naurua mΣ olin aina pelΣnnyt. Mutta nyt mulle kΣvi yhtΣkkiΣ niin, ettΣ jokin kylmΣnkirkas, niinku ohut ja luja terΣslanka, olisi suhahtanut minuun. MΣ en mennytkΣΣn kokoon, mΣ en vaiennut ja punastunut ja saanut itkua silmiin niinku tavallisesti. Rupesin katselemaan niitΣ yksitellen ja miettimΣΣn, mikΣ ote niillΣ muka minuun oli, ja sitten mΣ hΣmmΣstyksekseni kuulin oman ΣΣneni sanovan rauhallisesti:
- EntΣ vaikka olisinkin? KetΣ teistΣ se eniten huolettaa?
Kaikkihan tiesivΣt, ettΣ edelliskesΣstΣ lΣhtien Meiju oli yrittΣnyt iskeΣ PetriΣ. Se oli rΣpsytellyt Petrille maskaroituja ripsiΣΣn ja soitellut, eik÷ Petri lΣhtisi leffaan sen kanssa - tiesin sen, kun kerrankin olin sattumalta ollut Saarelassa Meijun soittaessa.
Ja sillΣ hetkellΣ, siinΣ koulun pihassa Meiju punastui, en minΣ. Se sΣvΣhti helakanpunaiseksi. MΣ vain hymyilin vΣhΣn, juuri sen verran, ettΣ ne aavistivat minun tietΣvΣn vielΣ muutakin.
Niin helppoa se oli. ja silti mulle ei tullut oloa, ettΣ olisin selviytynyt voittajana jostakin.
Katri, Meijun paras kaveri, ja muut likat katsoivat minuun selvΣsti hΣmmΣstyneinΣ - niin hΣmmΣstyneinΣ, etteivΣt liioin saaneet sanaa suustaan. Niin kΣy, kun jokin juttu menee toisin kuin on suunniteltu.
Ja silloin mΣ tiesin, ettΣ kiusanteko oli mun suhteeni todella loppu. Mutta mΣ olin edelleen yksin.