Kuullessaan soutamisen ΣΣnet, hankaimien kitinΣn ja airon tai melan kolahduksen veneen laitaa vasten, Kamu oli valpastunut.
IsΣntΣ!
Hurja toivo oli saanut koiran ponnahtamaan yl÷s makuupaikaltaan puiden varjosta. Viisaudestaan huolimatta se oli vain koira, ei enempΣΣ, eikΣ pΣΣttelykyky pystynyt taltuttamaan turhaa toivoa: miten isΣntΣ, joka oli lΣhtenyt kΣvellen ja jΣttΣnyt veneensΣ tΣhΣn, olisi nyt tulossa ihan eri suunnasta toisella veneellΣ.
SitΣ paitsi pΣΣttelykykykin olisi voinut pettΣΣ. Koira oli odottanut isΣntΣΣnsΣ niin pitkΣΣn, ettΣ toivo hΣnen nΣkemisestΣΣn ylitti kaiken muun.
Noustessaan heinΣΣ kasvavan rantapenkereen korkeimmalle kohdalle Kamu oli vielΣ lΣhes varma isΣnnΣn tulosta. Koiran jΣykistyessΣ tavoittamaan uusia ΣΣniΣ ja tuttua hajua sen takaselΣn lihaksissa oli jo kutinanomainen valmius iloiseen hΣnnΣnhuiskutukseen. Luultavasti se olisi siinΣ tapauksessa haukahtanutkin muutaman kerran veneen ilmestyessΣ pitkΣllΣ suvannolla nΣkyviin.
Mutta se sai samaan aikaan nΣk÷havainnon kanssa hajunkin veneestΣ. Ei siellΣ isΣntΣΣ ollut. Aivan vieraat hajut tavoittivat kirsun sieraimet.
Voimakas pettymys sai koiran jo vilkaisemaan taakseen, Σskeiseen lepokatveeseen. Olisi ollut sama painua sinne. Painautua edes viileyden tarjoamaan hyvΣnolontunteeseen. Makuuksille, joissa olisi oma haju ja joista voisi kuvitella ainakin jonkinlaista turvallisuudentunnetta.
Mutta vieraiden lΣhestyessΣ oikea paikka oli veneen luona. NΣkyvissΣ. Valmiina julistamaan tulijoille, ettΣ tΣssΣ oli isΣnnΣn vene ja tuolla katveessa isΣnnΣn reppu. Ja tΣssΣ niitten puolustaja.
Pettymys sai voimakkuudestaan huolimatta vΣistyΣ. Vuosisataiset ominaisuudet, geenit ja vaistot, omat opit ja kiintymys isΣntΣΣn sanelivat Kamun ratkaisun. Se laskeutui rannemmas, ja asettui odottamaan lΣhestyvΣΣ venettΣ.

------------------

Aitat olivat kolmen neljΣn metrin pΣΣssΣ toisistaan, molemmat samassa suunnassa, oviaukot pΣΣrakennukseen pΣin. PienemmΣn aitan katto oli huomattavasti tΣmΣn rΣystΣstΣ alempana. Mutta hypyn piti onnistua ehdottomasti: solassa aittojen vΣlissΣ pomppivat dobermannit rakennusten seiniΣ vasten. Putoaminen niitten aitaukseen merkitsisi vierailijan loppua.
Kamu epΣr÷i. Aistiensa perusteella se oli selvillΣ uhkaavasta mahdollisuudesta, vaikka ei olisi kyennytkΣΣn hahmottamaan sitΣ ajattelemalla. Se tiesi, ettΣ nyt piti onnistua.
Katot olivat melko jyrkΣt. Ja tuntuivat luistavan kΣpΣlΣn alla. Kun tΣstΣ lΣhti liikkeelle, ei ollut enΣΣ pysΣhtymisen mahdollisuutta.
VΣlttΣmΣt÷ntΣ oli, ettΣ lΣht÷ onnistuisi. Jos tΣssΣ kompuroi, ei lyhyellΣ matkalla saanut enΣΣ kunnon tasapainoa ja riittΣvΣsti vauhtia solan yli kantavaan hyppyyn.
Kamu nousi varovaisesti ylemmΣksi aukolle. Luistamaan lΣht÷ merkitsisi ponnistusvoiman ja -mahdollisuuden menettΣmistΣ. Se asettautui kuono oikeaan suuntaan, vinosti poikki katon ja painoi etusiaan asentoon, josta pystyisi ampaisemaan parhaiten liikkeelle. Toisen takasen se veti aukon reunan yli ponnistusasentoon.
Sitten se nosti viimeisen jalan puolapuulta ja lΣhti.
Tasapaino sΣilyi. Kaksi vauhtiloikkaa, jotka se mahtui ottamaan katolla saivat oikeassa suhteessa painoa pΣΣlleen. Se tuli rΣystΣΣlle hyvΣssΣ vauhdissa ja ponnisti kaikilla voimillaan.
Kaikki hypyssΣ osui nappiin. Kamu lensi korkealla dobermannien ylΣpuolella isomman aitan katolta toiselle.
Mutta siellΣ se oli mennΣ nurin. Katon vastaluiskassa tuloasento oli vΣΣrΣ ja sen etuset uhkasivat pettΣΣ. Se joutui korjaamaan asentoaan jalkojen lyhyellΣ liikkeellΣ. Vaikka Kamu oli lentΣnyt reilusti puolikattoon saakka, se valui nyt uhkaavan alas.
Dobermannien haukkuun tuli saaliin odotuksen sΣvy.