Sydänkeskiajan ja 1300-luvun hienostuneet lasiastiat olivat niin Keski-Euroopassa kuin Pohjolassakin vain vauraimpien kuten ritarien ja raatimiesten ulottuvilla. Kun vihreän metsälasin valmistus kasvoi myöhäiskeskiajalla massatuotannoksi, levisivät lasiastiat Keski-Euroopassa niin talonpoikien kuin tavallisten kaupunkilaistenkin pöytiin. Pohjois-Euroopassa näin kävi vasta 1500-luvun jälkipuolella. Keskiajalla kaupunkilaiset omistivat Pohjolassa keskimäärin pari kolme, ehkä vain yhden keramiikka-astian, laseja vieläkin vähemmän. Rikkaimmilla niitä oli toki enemmän. 1600-luvulla lasipikari lienee ollut jo suurella osalla porvareita.
