Seikkailupelit

5 Days A Stranger

Herra Thilby on herrasmiesvaras, joka ei pode huonoa omaatuntoa suunnitellessaan murtoa edesmenneen DeFoen kartanoon. Arvon DeFoe puukotti ensin vaimonsa ja hirtti sitten itsensä, jättäen suuren määrän omaisuutta kartanoonsa odottamaan noukkijaansa. Thilby kiipeää yön pimeinä tunteina ikkunasta sisään vain huomatakseen, ettei olekaan kartanossa yksin. Pikku hiljaa Thilby ymmärtää, että hän, kuten nuo neljä muutakin toisilleen vierasta ihmistä, ovat talossa vankeina. Ovet eivät aukea, ikkunat eivät mene rikki, muurien alta ei voi kaivaa tunnelia vapauteen. Kukaan ei pääse ulos, eikä kukaan tiedä kuka ja miksi heidät on taloon teljennyt. Ja kun ensimmäinen vangeista tapetaan, ei ketään enää naurata.

5 Days A Stranger on vanhojen Lucasartsin seikkailujen tyylinen tarina, jossa tutkitaan paikkoja ja keskustellaan muiden "vieraiden" kanssa. Toisin kuin useimmat seikkailupelit, Viisi Vuorokautta Vieraana ei ole huumorilla höystetty hauskutteluseikkailu, vaan erittäin kuivaa huumoria viljelevä trilleri. Juonenkuljetus on rakennettu taiten, dialogi on poikkeuksellisen onnistunutta ja tunnelma muutenkin on ilahduttavan painostava. AGS 2003 -raati palkitsikin pelin ansaitusti viidellä palkinnolla.

7 Days A Skeptic

Lähes 400 vuotta on kulunut DeFoen kartanon murhista. Ihmiskunta on levittäytynyt pitkin tunnettua avaruutta ja koluaa toistaiseksi tutkimatonta osaa valovuosi kerrallaan. Kuusihenkinen tiedustelualus Mephistopheles on kartoittamassa Caracus-galaksia, kun se löytää yllättäen ikivanhan metallisen arkun. Sen kyljessä lukee "John DeFoe". Seuraavana päivänä kapteenin kuollut ruumis löydetään radiomastoihin lävistettynä.

Seikkailupeli 7 Days A Skeptic on epäsuora jatko-osa 5 Days A Strangerille. Pelin kehittäjä, Ben Croshaw, on jälleen onnistunut luomaan tiiviin ja klaustrofobisen tarinan, josta ei puutu epämiellyttäviä tilanteita, paranoiaa eikä pelkoa. Perinteisten seikkailupelien, tai vain hyvien tarinoiden ystävien kannattaa ehdottomasti tutustua ensin 5 Days A Strangeriin, ja heti perään myös tähän erinomaiseen teokseen.

Ahriman's Prophecy

Pelaaja on Talia, pieni punatukkainen maalaistyttö, jonka yllä lepää Kohtalon kylmä katse. Nuoresta iästään huolimatta Valon Tyttäret valitsevat tämän keskenkasvuisen tyttöparan etsimään keinon kumota ennustus, jonka mukaan mahtava demoni Ahriman tuhoaa maailman. Ahriman's Prophecy on tuttu kaikille 16-bittisillä konsoleilla roolipelejä tahkonneelle. Ylhäältä kuvatuissa kartoissa tulee vastaan niin taisteluita kuin kavereitakin, ja vähäisten dialogivaihtoehdoin ja lukuisten sivuseikkailujen kautta käy tarinan tie.

Pelin käyttöliittymä on vähän kankea, sillä kaikkea ei hoidetakaan hiirellä vaan vanhaan malliin näppäimistöltä käsin. Taistelut ovat reaaliaikaisia, kokemuksella noustaan tasoja, ja kullalla ostetaan kaupasta parempia tavaroita sekä Talian että tämän kumppaneiden käyttöön. Mistään ennenkuulumattoman omaperäisestä ei siis ole kyse. Onneksi pelin sydän eli juoni on vähintäänkin kelvollinen. Tekemistä riittää useaksi kymmeneksi tunniksi, kun päähenkilö kasvaa vähäpätöistä maalaisjuntista magian monitaituriksi, oppien samalla niin itsestään kuin maailmastakin jota yrittää pelastaa.

Ahriman's Prophecy on selkeästi suunnattu niille, jotka ovat ennenkin kuluttaneet suuria määriä aikaansa tahkotessaan japanilaistyylisesti toteutettuja, kevyitä viihderoolipelejä. Mikä parasta, peli on täysin ilmainen.

Cirque De Zale

Alexande Zale on nuori miehenalku joka työskentelee sirkuksessa apumiehenä. Hän on hiukan kypsä työhönsä ja tekee kepposen sirkuksen taikurille. Taikuria ei kepponen naurata ja hän sinkoaa kostoksi Alexanderin toiseen ulottuvuuteen. Moinen ei Alexanderia juuri huoleta. Hän sattuu pitämään uudesta ympäristöstään, ja päättää perustaa sirkuksen. Tosin ensin olisi sabotoitava paikallinen kilpailija markkinoilta.

Cirque De Zale on perinteisen tyylinen seikkailupeli. Pelin käyttöliittymä muistuttaa enemmän kuin vähän Monkey Islandia kuten pelin tyylikin. Joskin vitsit ovat roisimpia. Alexanderia ohjataan naksuttelemalla hiirtä ruudulla. Ongelmia ratkotaan keräämällä ja käyttämällä tavaraa, sekä puhumalla toisen ulottuvuuden asukkaille. Dialogi on pääosin hyvää. Peli on varsin lyhyt ja helppo, joten seikkailunjanoa sillä ei pitkäksi aikaa sammuta.

Final Fantasy VII: The Dark Cloud

Final Fantasy VII räjäytti pankin pelattavuudellaan ja mielenkiintoisella juonellaan. Cloud Strife kumppaneineen kävi läpi taivaan ja helvetin pelastaakseen maailman, mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Dark Cloud on vannoutuneen fanin tekemä epävirallinen jatko-osa, jossa maailma on mullin mallin, meteorin runtelema maailma vuotaa mako-energiaa, rikollisuus rehottaa ja itsensä presidentiksi nostanut sälli ei osaa mitään. On aika tehdä asialle jotain.

Dark Cloud on tunnelmallinen roolipeli, jossa seikkaillaan laajassa maailmassa tutkien, tapellen ja tehtäviä tehden. Vaikka pelimoottori onkin vaihtunut kolmiulotteisesta ja tyylikkäästä maailmasta kaksiulotteiseksi ja karun näköiseksi koheltamiseksi, kuka tahansa FF7:aa pelannut on heti kotonaan. Taistelut käydään samalla vuoropohjaisella systeemillä, esineitä käytetään samalla tavalla, musiikit ovat samat ja tuttuja hahmojakin vilisee. Mikä parasta, Dark Cloud on tehty rakkaudella, joten juoni on nautittavaa paatostelua ja seikkailut vauhdikkaita.

FuryBand

Keski-Maassa ei asiat ole reilassa. Saruman mellastaa etelässä, Noitakuningas pohjoisessa, Sauron kaakossa ja balrog Moriassa. Jostain on aloitettava ja kuinkas ollakaan, vain yksi soturi voi maailman pelastaa. Aloitetaan puhdistamisoperaatio Dol Gulderin Necromancerista ja jatketaan siitä suvereenisti itse Sauronin kukistamiseen.

Merkkigrafiikalla toteutettu FuryBand on turboahdettu muunnelma klassisesta Tales of Middle Earthista. Pelaaja luo aluksi itselleen hahmon, jolle määritellään niin rotu, ammatti, uskonto ja asemestaruus kuin muitakin kykyjä. Hahmonluontia helpottaa erillinen säädin, jonka avulla pelaaja voi määrittää minimiarvon kullekin hahmon ominaisuudelle. Kun sankari on valmis, pitäisi rääpäleen kerätä kokemusta isommilleen pärjäämisen toivossa, kultaa uusien varusteiden hankkimiseksi sekä tietysti tutkia kaikki maailman sopukat pahuuden kitkemiseksi. Luolastoissa seikkailemisen lisäksi mukana on niin Synkmetsä kuin useita kaupunkejakin.

NetHackiin ja muihin merkkigrafiikkapeleihin hurahtaneille FuryBand on oiva tuttavuus. Pelkästään erilaisten hahmojen läpikäymiseen menee ikuisuus: hirviöitä on yli 1500, puhumattakaan valtaisasta määrästä taikaesineitä ja kikkoja pelissä pärjäämiseksi. Peli imee mukaansa kokeneenkin konkarin. Teitä on varoitettu.

Pleurghburg: Dark Ages

Pleurghburgissa on vuosia mennyt hyvin. Aiemmin kauhun vallassa ollut kaupunki on lakkauttanut korruptoituneet poliisivoimansa ja perustanut uuden, entistä paremman lainvalvontaorganisaation, Police Detective Agencyn. PDA:n valvomana Pleurghburg elää onnellista aikaa, eikä rikollisuus ole koskaan ollut näin vähäistä. Sitten, täysin yllättäen, raakojen murhien sarja alkaa, eikä tarinan päähenkilö, etsivä Jake McUrk ole missään turvassa.

Ei pääse mihinkään, Pleughburg on häkellyttävän ruma peli. Karkea palikkagrafiikka ja onnettomat animaatiot saavat raavaan miehen kavahtamaan kauemmas, vaikka pelin taustat ovatkin ihan tyylikkään näköiset. Se, millä peli kuitenkin loistaa on film noir -henkinen tarina. Nopeassa tahdissa eteneviä tapahtumia ryyditetään hallituilla juonenkäänteillä, välillä katsellaan sarjakuvamaisia välianimaatioita ja dialogi on partaveitsenterävää. Hyvä taustamusiikki luo kireän ilmapiirin ahdistavalle sarjamurhaajakertomukselle, ja neljä erilaista lopputulosta pitävät hyvin mielenkiintoa yllä.

Pleughburg on loistava seikkailu, joka on keskittynyt olennaiseen, jättäen grafiikalla koreilun suosiolla muille. Vaan mitäpä grafiikalla tekeekään, jos vastapainona saa tehokkaan ja tunnelmallisen seikkailun, jolla piisaa pituutta pitkästi 20 tunnin tuolle puolen? Ei mikään ihme, että peli voitti AGS 2001 -kilpailuissa viiden kategorian pääpalkinnon.

SLASH'EM

SLASH'EM eli SuperLotsaAddedStuffHack - Extended Magic on NetHack-variantti, joka nimensä mukaisesti lisää peliin käsittämättömän määrän lisätauhkaa ja painottaa loitsujen sekä maagisten esineiden tärkeyttä. Periaatteessa SLASH'EM on siis turboahdettu NetHack.

Idea on vanhasta Hackista asti säilynyt samana. Pelaaja on uusin yrittäjä niiden tuhansien epäonnistujien jonossa, jotka tavoittelevat puolijumaluutta ja sankarin statusta laskeutumalla laajaan luolastoon. Päätavoite olisi kukistaa Yendorin velho ja tuoda tämän voiman lähde, Yendorin amuletti maan pinnalle. Matkalla vaanivat monen monituiset vaarat aina demonien, hirviöiden ja sattuman oikkujen muodossa.

SLASH'EM, aivan kuten NetHack, ei kuitenkaan ole silkka hirviönsilpomisfestivaali. Pelistä löytyy enemmän sisältöä kuin yksi ihminen ehtii löytämään ja juuri näiden jippokikkojen oivaltaminen sekä hyödyntäminen on pelin avain menestykseen. Vastuskykyjään voi kehittää syömällä hirviöiden ruumiita, varusteitaan voi lumota, loitsuja voi opetella, hädän tullen voi rukoilla jumalilta apua, varastaa kaupoista, kouluttaa lemmikkejä, muuttua metamorfoosilla joksikin muuksi olennoksi ja ärsyttää vastapuolen jumalia potkimalla pyhiä alttareita. Pelistä löytää vuosienkin tahkoamisen jälkeen aina jotain uutta ja hienoa.

NetHack on ikiklassikko, jota päivitetään aivan liian harvoin. Onneksi jotkut faneista ovat tehneet SLASH'EMin vieroitusoireita lievittämään. Tunnin pelisessio on vieras käsite.

Linux-lähdekoodin ja -asennusohjeita löydät pelin kotisivuilta. Tämä peli löytyy myös monien suosittujen Linux-jakeluiden pakettienhallinnasta. Mikäli käyttämäsi jakelu tätä peliä tarjoaa, kannattaa se asentaa suoraan pakettienhallinnan kautta.