Vahvistimessa voi olla useita sisäänmenoja ja säätimiä. Eri sisäänmenoilla voidaan valita puhtaan (Normal) ja särökanavan (Overdrive) välillä. Sisäänmenoja voi olla vain yksi ja kanavavalinta tehdään Select-kytkimellä.

Säädöillä on mahdollista muuttaa äänenväriä (Tone- tai Equalizer-säätimet), äänen säröytymistä (Overdrive, Distortion), tilan tuntua (Reverb, Delay) jne. Yksinkertainen malli hoitaa vain äänen vahvistamisen eikä muuta.

Vahvistimessa - yleensä sen takana - saattaa olla liittimet myös apulähdöille (Eff send ja return), puhutaan efektiluupista. Näihin kytketään ulkopuolinen efektilaite, esim. kaiku, samaan tapaan kuin miksereihinkin.

Erilaisia kaiku- ja viive-efektejä on mm:

 

Reverb- suosittu peruskaiku kaikissa kitaravahvistimissa. Se antaa äänelle syvyyttä, joka on verrattavissa esimerkiksi rappukäytävässä syntyvään kaiuntaan.

Chorus - kuulostaa ikään kuin kuorolta, jossa sävelten pienen pienet korkeuserot summautuvat paksuksi äänikudokseksi.

Flanger - poikkeaa edellisestä siinä, että se kuullostaa siltä, kuin kyseinen ääni tulisi "putken suulta tuulen kuljettamana".

Distortion pedal, sustainer ja fuzz-box - saavat aikaan volyymista riippumattoman, halutun suuruisen särön.

Wah-wah-pedaali on äänenväriin vaikuttava efekti. Kitaristi voi muuttaa äänensävyä sen avulla. Se korostaa polkimen asennosta riippuen matalia tai korkeita taajuuksia tai jotain siltä väliltä.

Kuvassa efektilaite, jonka kitaristi voi kiinnittää vaikkapa vyöhönsä.

Esi- ja päätevahvistimen käytöllä voidaan vaikuttaa äänenlaatuun. Mikäli esivahvistinta (Gain) avataan vain vähän ja lopullinen teho haetaan päätevahvistimesta (Master), saadaan puhdas saundi. Jos esivahvistinta avataan reilusti ja näin yliohjataan päätteelle menevää signaalia, saadaan säröytynyt heavy-saundi.