Iris
rukka, WSOY 1919, s. 148-149
⌐ Anni Swan 1919- Mutta taivas varjelkoon,
IrishΣn on kauhea. Miksi ei kukaan ole pitΣnyt
huolta hΣnen puvustaan? lisΣsi hΣn
moittivasti. - EihΣn Erkki voi tuollaisen
variksenpelΣttimen kanssa lΣhteΣ.
Iris punastui, ja kyyneleet nousivat hΣnen
silmiinsΣ. Kaarinan oli kovin paha olla, miksi
ei kukaan tosiaankaan ollut Iris rukan puvusta
huolehtinut? Elsa ja Ester olivat niin sirot,
mutta IriksestΣ ei kukaan vΣlittΣnyt.
- SinΣ luulet varmaankin kaikkien
normaalilyseolaisten olevan yskΣssΣ, koska niin
runsaasti olet parfymoinut itsesi tΣrpΣtillΣ,
nauroi Aksel ivallisesti.
VΣkevΣ tΣrpΣtinhaju tΣytti todellakin
huoneen. Iris parka, jonka puvussa aina oli
pilkkuja, oli tΣrpΣtillΣ koettanut hangata ne
pois.
TΣti Heinonen nΣytti onnettomalta ja ravisti
pΣΣtΣΣn. Kaikki olivat pahoillaan.
- EhkΣ on parasta, ettΣ jΣΣn kotiin, sanoi
Iris luoden aran katseen sivusta Erkkiin.
Hanna katseli ErkkiΣ. MitΣhΣn hΣn sanoo?
Turhamaisuusko vai hyvΣ sydΣn voittaa! HΣn
tiesi, ettΣ Erkki oli turhamaisuuteen taipuva ja
sen lisΣksi arka toisten ivalle. Ja varmaan moni
ihmettelee, ettΣ hΣn, luokkansa suosituin ja
hauskin poika, on tuonut niin huonosti puetun
tyt÷n juhlaan.
Hetken Erkki epΣr÷i, sitten hΣn iloiseen,
hilpeΣΣn tapaansa huudahti:
- Hassutusta, Iris, tule sinΣ vain mukaan. Ei
meidΣn pojat niin turhamaisia ole. Ja
tΣrpΣtinhaju haihtuu kyllΣ ulkona.
Hanna loi Erkkiin katseen, joka sai tΣmΣn
mielihyvΣstΣ punastumaan. ja Mauno laski hiljaa
kΣtensΣ veljensΣ olalle: - Oikein, veikko, se
oli miehen puhetta.
Samassa soi ovikello ja Ulriika toi sisΣΣn
suuren pahvilaatikon. HΣnen poskensa hehkuivat:
- Irikselle, sanoi hΣn ja laski laatikon
varovasti p÷ydΣlle.
- Irikselle! MitΣ ihmettΣ! MerkillistΣ!
MitΣhΣn siinΣ on. Onko se oikein totta
Irikselle? Avatkaa se pian! sateli
yltympΣriltΣ.
Mutta Sissi tanssi riemusta ja huusi kΣsiΣΣn
taputtaen: - MinΣ tiedΣn mikΣ siinΣ on.
Kultahame Irikselle niinkuin Tuhkimuksessakin.
- Sakset! komensi Elin. HΣn avasi kartongin, ja
ihme, kumma! Sissi oli oikeassa, laatikosta ei
tosin sukeltanut esiin kultahame, vaan kevyt,
ilmava valkoinen puku.
|