Kirjoista
kirjailijat luovaa tarinat tehtΣvΣt omaarvio plussa  
MustakΣsi Pauli Matikainen Tuotanto
MeidΣn koulu, Otava 1980, s. 47
⌐ Pauli Matikainen 1980

MeidΣn koulu on aika hatara monesta kohtaa, ja me palellaan talvella hirmuisesti. Joskus meillΣ pitΣΣ olla rukkasetkin kΣdessΣ ja hatut pΣΣssΣ, kun on niin kylmΣ. Mutta vaikka me kuinka palellaan ja anotaan koululle korjausta, niin sitΣ ei vain tule.
Jotakin muuta tulee sitΣ vastoin, niin kuin nyt esimerkiksi kevΣΣllΣ vettΣ kellari tΣyteen ja sitten vaikkapa lumikko. YhtenΣ pΣivΣnΣ me nΣet kuultiin alaluokasta kauheaa kolinaa ja kirkumista. Sitten alaluokan Simppa tuli hakemaan meidΣn opea niiden luokkaan. Se sanoi, ettΣ alaluokassa oli hiiri.
Kun ope oli mennyt, me vΣhΣn naureskeltiin alaluokkalaisia, kun ne pelkΣsivΣt hiiriΣ. Mutta sitten ope tuli takaisin, ja sanoi, ettΣ tulkaa nyt ihan hiljaa alaluokkaan, niin saatte nΣhdΣ jotakin jΣnnΣΣ.
Biologiassa oli juuri luettu lumikko, ja me tunnistettiin heti, ettei alaluokassa ollutkaan hiiri vaan lumikko.
- Sellainen se lumikko sitten on, sanoi ope. Kuka luuli sitΣ isommaksi? Me viitattiin melkein kaikki, mutta lumikko senkun vain seisoi keskellΣ lattiaa kaula ojossa. Sitten se yht'ΣkkiΣ ampaisi juoksuun. Alaluokkalaiset ja likat kirkuivat, kun lumikko kaarsi pitkin luokkaa. SillΣ lipsui takajalat ovelasti kurvissa, kun se paineli, ja sitten se sujahti kaapin alle piiloon.
Me alettiin kaikki kurkkia kaapin alle, mutta ei me nΣhty sieltΣ kunnolla mitΣΣn. Kun keittΣjΣ sitten tuli soramΣen karttakepillΣ kaapin taakse, lumikko hy÷kkΣili sitΣ kohti ja sΣhΣhti kamalasti. Open piti nostaa koko kaappi paikoiltaan, ennen kuin lumikko lΣhti taas liikkeelle.
Se kuvasi uudestaan kamalalla vauhdilla luokan ympΣri, ja likat kirkuivat ja pomppivat tuoleille. Sitten se ΣkkiΣ puikahti seinΣn ja jalkalistan vΣliin. SiitΣ se kai oli tullutkin, kun sitΣ ei enΣΣ sen koommin nΣkynyt. Niin hatara se meidΣn koulu on.

kirjailijat luovaa tarinat tehtΣvΣt omaarvio plussa