MeidΣn
koulu, Otava 1980, s. 47
⌐ Pauli Matikainen 1980MeidΣn koulu on aika
hatara monesta kohtaa, ja me palellaan talvella
hirmuisesti. Joskus meillΣ pitΣΣ olla
rukkasetkin kΣdessΣ ja hatut pΣΣssΣ, kun on
niin kylmΣ. Mutta vaikka me kuinka palellaan ja
anotaan koululle korjausta, niin sitΣ ei vain
tule.
Jotakin muuta tulee sitΣ vastoin, niin kuin nyt
esimerkiksi kevΣΣllΣ vettΣ kellari tΣyteen
ja sitten vaikkapa lumikko. YhtenΣ pΣivΣnΣ me
nΣet kuultiin alaluokasta kauheaa kolinaa ja
kirkumista. Sitten alaluokan Simppa tuli hakemaan
meidΣn opea niiden luokkaan. Se sanoi, ettΣ
alaluokassa oli hiiri.
Kun ope oli mennyt, me vΣhΣn naureskeltiin
alaluokkalaisia, kun ne pelkΣsivΣt hiiriΣ.
Mutta sitten ope tuli takaisin, ja sanoi, ettΣ
tulkaa nyt ihan hiljaa alaluokkaan, niin saatte
nΣhdΣ jotakin jΣnnΣΣ.
Biologiassa oli juuri luettu lumikko, ja me
tunnistettiin heti, ettei alaluokassa ollutkaan
hiiri vaan lumikko.
- Sellainen se lumikko sitten on, sanoi ope. Kuka
luuli sitΣ isommaksi? Me viitattiin melkein
kaikki, mutta lumikko senkun vain seisoi
keskellΣ lattiaa kaula ojossa. Sitten se
yht'ΣkkiΣ ampaisi juoksuun. Alaluokkalaiset ja
likat kirkuivat, kun lumikko kaarsi pitkin
luokkaa. SillΣ lipsui takajalat ovelasti
kurvissa, kun se paineli, ja sitten se sujahti
kaapin alle piiloon.
Me alettiin kaikki kurkkia kaapin alle, mutta ei
me nΣhty sieltΣ kunnolla mitΣΣn. Kun
keittΣjΣ sitten tuli soramΣen karttakepillΣ
kaapin taakse, lumikko hy÷kkΣili sitΣ kohti ja
sΣhΣhti kamalasti. Open piti nostaa koko kaappi
paikoiltaan, ennen kuin lumikko lΣhti taas
liikkeelle.
Se kuvasi uudestaan kamalalla vauhdilla luokan
ympΣri, ja likat kirkuivat ja pomppivat
tuoleille. Sitten se ΣkkiΣ puikahti seinΣn ja
jalkalistan vΣliin. SiitΣ se kai oli tullutkin,
kun sitΣ ei enΣΣ sen koommin nΣkynyt. Niin
hatara se meidΣn koulu on.
|