Tuija H.
Lehtinen: Janne ja lumiliskot
Otava 1997, s. 132-133
⌐ Tuija H. Lehtinen 1997- Se on tΣΣllΣ! Jani huusi ja
pamautti oven kiinni. HΣn nojasi selkΣ ovea vasten
kalpeana ja sΣikΣhtΣneen nΣk÷isenΣ.
- MikΣ on tΣΣllΣ? Pete kysyi.
- Lumilisko! Jani sanoi kimeΣsti.
- H÷p÷h÷p÷, Pekka mutisi.
- M÷kin edusta on tΣynnΣ sen jΣlkiΣ!
Pojat nousivat p÷ydΣstΣ. Pekka, Reksa ja kaksosetkin
jΣttivΣt tekemisensΣ ja tulivat ovelle. Jani avasi sen
nopeasti, ja jokainen saattoi nΣhdΣ liskon
kolmivarpaisia jΣlkiΣ hangella. He tuijottivat niitΣ
silmiΣΣn uskomatta.
- Se tulee, Aku vinkaisi ja porukka perΣΣntyi kiivaasti
sisΣlle. - Kuka jΣtti oven auki? Aku ulvoi.
T÷minΣ lΣheni. Reksa luikahti keittokomerosta ja l÷i
oven kiinni. SelvΣsti lisko oli iso ja raskas. SekΣ
nΣlkΣinen.
- Se sai musta hajun luolassa ja tahtoo mut, Janne
mutisi.
- Me uhrataan sut, Kankkusen Arto innostui heti. -
Silloin se jΣttΣΣ muut rauhaan. HeitetΣΣn Janne
pihalle!
Aku oli heti valmis, mutta muut pojat kΣskivΣt niiden
pysyΣ nahoissaan. Piti miettiΣ, miten pΣΣstΣisiin
m÷kistΣ pΣΣtaloon puhelimen luokse ja
hΣlytettΣisiin virkavalta ja elΣinlΣΣkΣri ja
teurastaja ja liha-auto paikalle. Harmi, ettei ollut
kΣnnykkΣΣ, Janne ajatteli.
- Tuolla se menee! Reksa sanoi ikkunan ΣΣressΣ. - Se
ON iso.
|