Lasten omat jutut: tarinoita

Lasten satuja ja tarinoita

Kirjoitat varmaan koulussa hienoja tarinoita?
Mistä syntyy kiinnostava, jännittävä tai surullinen tarina? Kerro se muillekin!

******************

KUMMITUSLINNASSA

Olipa kerran kummitus joka asui kummituslinnassa. Se oli hauska kummitus. Se oli niin hauska, että meni sirkukseen töihin. Sieltä se sai palkakseen hatun, joka oli niin hauska, että se meni huvipuistoon töihin. Sieltä se sai hauskat housut. Ne olivat niin tyylikkäät, että se meni työmaalle töihin. Sieltä se sai palkaksi lokin, joka oli niin hauska, että se palasi takaisin kummituslinnaansa.

Ossi 11 v.

******************

TAIKASORMUS

Kaukana täältä eleli köyhä ukko, joka löysi pihaltaan loukkaantuneen variksen. Kun ukko vei variksen sisään, hän huomasi ihmeekseen, että variksen käteen oli kiinnitetty hyvin kaunis timanttisormus. Sormuksen vieressä oli viesti ja siinä luki näin: Kun tämän sormuksen haltuunsa saa, niin paljon sillä pahoja aikaan saa, mutta kun sillä hyviä tekoja tekee, niin saa mitä ikinä haluaa. Tällä lorulla sai sen toimimaan: Pyöri, pyöri taikasormus, toteuta kaikki toiveeni. Hän lausui heti tämän taikalorun ja toivoi säkillistä hopearahoja. Hän oli aivan ihmeissään ja ensimmäiseksi hän osti uuden talon. Sillä hänen entinen talonsa oli ihan hajalla sekä se oli aivan liian pieni. Seuraavaksi hänen täytyi ostaa uudet vaatteet. Hän osti itselleen oikein hienot vaatteet. Sitten hän meni naimisiin kauniin naisen kanssa ja niin he elivät elämänsä loppuun asti.

Janne 10 v.

******************

KAMALA YÖ

Eräänä iltana kun isä ja äiti olivat juhlimassa, tapahtui näin: Olin juuri sammuttanut valot, kun kuului kamala ääni. Aivankuin joku olisi hakannut päätänsä seinään. Ensiksi minua alkoi pelottaa, mutta sitten päätin mennä katsomaan mistä ääni voisi johtua. Pistin kenkäni jalkaan ja lähdin ulos katsomaan. Kun olin painanut oven kiinni, muistin unohtaneeni avaimeni kirjoituspöydälleni. Mutta en siitä niin hätkähtänyt vaan halusin tietää mistä tuo meteli johtui. Kun olin ulko-ovella, huomasin suuren veriläikän jalkojeni alla. Veri oli hyvin punaista ja tuoretta. Yhtäkkiä kuului taas joku outo ääni. Se ei ollut se sama ääni, vaan kuulosti ihan auton hurinalta. Ahaa, nyt tiedän kuka siellä on. Siellä on meinaan isä ja äiti. Kun olin nähnyt äidin kasvot ja olin varma, että siellä oli isä ja äiti, juoksin välittömästi äidin luo ja kerroin kaiken, mitä oli tapahtunut. Sitten menimme kotiin ja rupesimme nukkumaan. Kun aamulla heräsin, talo oli hyvin hiljainen ja minua pelotti. En tiennyt mitä tehdä ja juoksi takaisin sänkyyn. Kohta olin unessa. Kun heräsin unestani kello oli jo 10.30 ja sillä hetkellä tiesin myöhästyneeni koulusta. Siksipä en syönyt edes aamiaista, vaan puin päälle ja lähdin kouluun. Kun koulu loppui menin kotiin syömään äidin tekemää makkarakeittoa.

Minna 10 v.

******************

SITTENKIN TOTTA

Ajoin mopollani pitkin vuoristoteitä. Mikä idiootti olinkaan ollut kun olin lähtenyt ajamaan keskustaa kohden, vielä sateessa. Yhtäkkiä moponi alkoi luisua rotkoa kohden. Ja niinhän siinä kävi, että kaaduin ja kierin rotkoon. Sitten tunsin vahvan otteen ranteessani. Luulin sen olevan aistiharhaa. Sitten pyörryin. Heräsin päivällä klo 12.15. Olin pyörinyt rotkoon, mutta nyt olin keskellä tietä. Jatkoin matkaa ihmetellen, miten tämä oli tapahtunut. Pysähdyin erääseen kahvilaan miettimään näitä tapahtumia. Kun olin istunut vähän aikaa, niin huomasin että eräs tarjoilija tuijotti kättäni. Kysyin, että mikä kädessäni oli niin kiinnostavaa. Nainen osoitti rannettani, ja huomasin että ranteessani oli omituinen koru. Tarjoilija kertoi erikoisen tarinan: kauan sitten täällä asui tyttö nimeltä Erika. Hänellä oli yliluonnollisia voimia, siksi kyläläiset pelkäsivät häntä. He luulivat Erikan olevan noita. Sinä syksynä kylässä raivosi omituinen tauti. Kyläläiset syyttivät tästä Erikaa. Kylässä kiersi huhu: polttakaa noita! Kukaan ei tiennyt miten Erika sai tietoa tästä. Eräänä iltana Erikan mökki sytytettiin palamaan, mutta Erika onnistui pakenemaan mökistä. Kyläläiset olivat ajaneet Erikan rotkon reunalle. Erika mieti hyppäisikö hän rotkoon vai polttaisiko itsensä. Erika valitsi rotkon. Erika hyppäsi ja ilmassa hän teki viimeisen taikansa: kohotti kädet ja hajosi tulena ilmaan. Kumma tarina, sanoin. Joo, muuten toi tarinan rotko on sama mihin sä putosit. Kaikki jotka on pudonnu tohon rotkoon, niin niillä on ollu tollanen koru kädessä. Ajattelin tarinaa ja muistin otteen ranteessani. Se oli sittenkin totta!

Heidi 10 v.

******************

TAIKASORMUS

Elipä kerran kaukaisessa maassa kaksi poikaa. Heidän nimensä olivat Julius ja Ludvig. Eräänä päivä Ludvig lähti uimaan ja Julius jäi kotiin. Ludvigin ehtiessä lammelle sinne ilmestyi kuollut rotta. Sen häntään oli kiinnitetty sormus. Se oli kaunis sormus. Siinä oli punainen rubiini. Sormukseen oli kiinnitetty lappu, jossa luki: Tää sormus tappoi rotan, mä sinut omaksi otan. Ennen kuin Ludvig ehti sitä lukeakkaan, hän oli joutunut johonkin kummalliseen paikkaan. Hän oli joutunut syvään kaivoon!

Samaan aikaan Julius oli lähtenyt etsimään Ludvigia. Kun hän oli saapunut lammelle hän näki siellä kuolleen rotan ja sen vieressä kaksi itkevää rotan poikasta. Julius kysyi rotan poikasilta, mikä oli hätänä ja ne selittivät hänelle, että tämä kuollut rotta oli heidän isänsä, joka oli sormuksella tapettu. He kertoivat myös, että sormus varasteli mielellään pikkupoikia. Julius arveli, että sama sormus olisi vienyt myös Ludvigin pois. Julius kysyi rotanpoikasilta, tiesivätkö he missä sormusta säilytetään. He sanoivat, että paha kuningatar säilytti sitä linnassaan. Niinpä Julius kertoi huolensa ja rotat päättivät auttaa häntä. He lähtivät linnaan.

Linnassa paha kuningatar oli huomannut että kaivoon oli ilmestynyt taas yksi sormuksen varastama poika. Hän onki Ludvigin pois kaivosta ja vei tyrmään, jossa oli paljon muitakin varastettuja poikia. Pojat kertoivat, että kuka tahansa voisi tulla pelastamaan heidät, koska avaimet roikkuivat sellin vieressä.

Julius oli päässyt linnan pihalle rottien kanssa. Nyt piti enää vain päästä sisälle. Samassa heidän eteensä lennähti suuri kotka, joka sanoi heille, että he pääsisivät sisälle suuresta ikkunasta ja että hän lennättäisi heidät sisälle. Niinpä ne nousivat kotkan selkään ja kotka lennähti ilmaan. He pysähtyivät juuri sellin kohdalle. He nappasivat avaimet ja vapauttivat pojat. Pojat kiipesivät kotkan selkään ja he lensivät ikkunasta ulos ja siitä lammelle. Pojat olivat iloisia kun he olivat vihdoinkin vapaita, mutta niin olivat rotatkin, sillä heidän isänsä oli herännyt henkiin.

Jaakko 9 v.

******************

ARVAAMATTOMAT GEENIT

On vuosi 1997. Helsingissä asuvat Matti ja Irma Mäkinen juhlivat ylennystään yliprofessoreiksi. He kumpikin ovat samassa ammatissa. Heillä on vieraita ja shamppanjaa. Matin kollega tuli juttelemaan Matin ja Irman kanssa ja kertoi uudesta projektista. Se on geenin muuttaminen toiseen muotoon, joka on hyvin vaikea prosessi, joten siihen tarvitaan koe-eläimiä. Ja se onkin suuri ongelma, sillä meillä ei ole niitä. Laboratoriomme on menossa konkurssiin, joten meidän täytyy saada koekappaleet hyvin nopeasti. Meidän täytyy käyttää ihmisiä testissä. Silloin Matti ajatteli, että nyt oli hyvä tilaisuus näyttää kykynsä. Hetkeä myöhemmin Matti sanoi kollegalleen että hän suostuu testiin. No, asia onkin sitten selvä. Tapaamme huomenaamulla laboratoriossa. Seuraavana aamuna Matti ja Irma menivät laboratorioon. Siellä odottivat yliprofessori Juha ja Matin tuttu kollega Pekka. Juha komensi, että koe suoritettaisiin tuota pikaa. Matti laitettiin vesisäiliöön, missä oli hengityslaitteet. Matti laittoi ne päälleen ja koe alkoi. Vesisäiliön pohjasta nousi vihreää nestettä. Se vihreä neste alkoi kutittaa Mattia, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Kaikki ihmiset olivat pettyneitä. Sen jälkeisenä yönä tapahtui muutos. Matin silmät suurenivat ja niistä tuli punaiset. Matin iho alkoi kuplia ja Matista tuli vihreä. Kaikki raajat ja kynnet suurenivat. Kun Irma heräsi, hän näki, että Matista oli tullut kauhea mutaatio. Irma oli kauhuissaan ja otti lipaston alalaatikosta haulikon ja ampui Mattia. Matille ei käynyt mitään. Luoti meni Matin läpi ja haava parantui hetkessä. Matti juoksi kaupungille ja ihmiset olivat peloissaan. Professori huomasi Matin ja juoksi laboratorioon. Hän otti vasta-aine-eliksiirin ja ruiskutti sen Matin käteen. Matti parantui ja kaikki oli taas ennallaan.

Aleksi 13 v.

******************

TOHTORI LA GOLEGIALA TYRMISTYY

Olihan aina sanottu, että elämää oli toki muuallakin, kuin Maassa. Mutta kaikki eivät siihen uskoneet. Varsinkaan, kun vaikutusvaltaiset tiedemiehet - kuten esimerkiksi tri La Golegiala - häärivät laboratorioissaan todisteita etsien. Heillä oli tapana sanoa: "Ainoa elollinen kansa universumissa olemme me!" Päivät pitkät La Golegiala istui norsunluusta tehdyssä toimistossaan luisevia käsiään väännellen ja hörppien kahvia nimikkomukistaan, laiska kun oli. Eräänä helteisenä aamupäivänä tohtorin neuvonantaja käveli tämän toimistoon kertoakseen uudesta oivalluksestaan, johon hän oli saanut tukea myös kollegoiltaan. Hän oli rakentanut satelliitin, jolla aikoi todistaa saavansa signaaleita muualta avaruudesta. Tämä osoittaisi, että elämää on toisenlaistakin kuin Maassa. La Golegiala oli tosiaankin mahtava ja luotettu mies. Hänen mielipiteitään arvostettiin ja kunnioitettiin. Tästä johtui, että kansa myös uskoi, ettei elämää ollut muualla.

Mutta nyt palaamme hetkeen, jolloin neuvonantaja meni La Golegialan toimistoon - tosin huonoin tuloksin.
- Hävytöntä! Tohtori huusi. - Kerrassaan hävytöntä!!!
Turvamiehet tulivat rauhoittelemaan raivoissaan olevaa miestä, mutta tämä ajoi neuvonantajansa kollegoineen ulos. Hän ei voinut käsittää, että joku voisi vastustaa häntä tai hänen mielipiteitään. Illalla nukkumaan mennessään palvelija tuli hänen luokseen ja sanoi: - Eihän asia tietenkään minulle kuulu, mutta oletteko varma, ettei siinä tämän aamuisessa, hmmm,palaverissa ole muutakin, kuin vain teidän vastustamisenne? Tarkoitan, että ehkä vain pelkäättekin oman asemanne puolesta?

Jälleen kerran oli tohtori La Golegiala tyrmistynyt. Sängyssä hän mietti palvelijan sanoja eikä saanut unta. Aamulla hän kutsui neuvonantajansa luokseen, pyysi tältä anteeksi ja sanoi: - Katsotaanpas sitä satelliittia! Siitä kävi ilmi, että signaaleita todella lähetettiin mutta varmaa sijaintia ei ollut. Nyt La Golegialakin myönsi, että mahdollisuus avaruuden elollisesta elämästä oli todella olemassa.

Aira 13 v.

******************

TYTTÖ JOKA HALUSI ISÄN

Olipa kerran tyttö, joka asui kauniissa talossa. Se oli hyvin kaunis talo. Tytön nimi oli Veera. Hän asui äitinsä ja kolmen sisarensa kanssa. Eräänä päivänä hän ajatteli, että miksi minulla ei ole isää? Äiti vastasi: Koska hän on kuollut. Veera rupesi itkemään ja juoksi huoneeseensa. Mutta Veera kuuli ovelta koputusta ja meni avaamaan. Siellä oli Veeran isä. Veera hali isäänsä ja tervehti häntä. Muut Veeran sisaret olivat kateellisia, koska heillä ei ollut isää. Niin Veera ja hänen isänsä elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Jenny 9 v.

******************

(Varokaa Frankensteineja)
DRACKULAT JA FRANKENSTEINIT

Kauan kauan sitten elivät Drackulat ja Frankensteinit. Eräänä synkkänä yönä Drackulat hyökkäsivät Frankensteinien linnaan. Frankensteinit soittivat Suomen rynnäkköpoliisit ja U.S.A. armeijan apuun. Sitten alkoi kovat sota: Drakulat purivat poliiseja ja poliisit ampui Drakuloita ja Frankensteinit hakkasivat Drakuloita. Sota kesti vuoden. Sitten tulivat U.S.A.n armeija ja otti ydinaseet käyttöön ja tappoi kaikki. Kaksi Frankensteinia jäi jäljelle, mutta U.S.An armeija näki ne ja pudotti ydinpommin niitten päälle. Kaksi päivää myöhemmin U.S.A.a teki itsemurhan eikä kukaan voittanut.

Aku 10 v.

******************

SEIKKAILU AUTIOSSA KAUPUNGISSA

Minä ja kaverini Niina olimme aloittaneet ratsastuksen monta vuotta sitten ja nyt meillä kummallakin oli omat hevoset. Yleensä kesäisin olimme ratsastaneet läheiselle purolle, mutta nyt halusimme tehdä jotain erikoista ja jännittävää. Tiesimme, että n. kymmenen kilometrin päästä on autiokylä, jossa voisimme viettää unelmien kesäpäivän. Sovimme, että lähdemme huomenna aamulla ja syömme aamupalan retken aikana. Sen päivän vietimme tavaroita pakaten ja hevosia huoltaen. Seuraavana aamuna heräsimme vähän ennen kuutta ja menimme talliin, jossa Niinan hevonen Zeus ja minun hevoseni Don tervehtivät meitä iloisella hirnahduksella. Zeus on vaalean ruskea ruuna ja Don suuri ruskea ori. Olimme matkanneet jonkin aikaa ja päätimme jäädä kallion viereen katsomaan auringon nousua ja syömään aamupalaa, joka oli aamukiireessä jäänyt väliin. Oli täydellinen ratsastusilma. Tiesimme matkan olevan raskas, koska matkalla oli monta vuorta ylitettävänä. Vihdoin edessämme näkyi autiokylä ja innoissamme lähdimme kiitolaukkaan. Kylä oli juuri sellainen kuin kaikissa vanhoissa lännen elokuvissa. Saluunan ovet paukkuivat, kun tuulenvirta kävi oviin. Löysimme sopivan paikan meille ja hevosille. Kiertelimme ja kuvittelimme, että olisimme hienoja länkkäreitä ratsastamassa pankkirosvojen perässä. Kävimme vanhoissa majataloissa ja kaupoissa ja kaikissa mahdollisissa rakennuksissa. Yöllä meidän oli vaikea saada unta, koska tuuli vinkui saluunoissa ja hakkasi ovia ja yöeläimet päästelivät kammottavia ääniä. Aamulla lähdimme takaisin kotia kohti ja kotona riitti paljon kertomista. Olisin halunnut elää silloin, kun kaupungissa oli elämää.

Maarit 13 v.

******************

MINÄ JA MARCO POLO KIINASSA

VUOSI 1270, KIINA: Olemme juuri saapuneet Kublai-kaanin upeaan palatsiin. Hän on kutsunut meidät sinne illalliselle. Astumme melko vaatimattomasta eteisestä suureen saliin, jossa upeat kullalla päällystetyt pylväät loistavat koko korkeudeltaan ja marmorilattia kiiltää sen näköisenä, että se on vasta hiottu. Olen juuri syventymässä katsomaan tarkemmin keltaista opaalia, joka on upotettu yhteen pylväistä, kun kuulen matalan miehen äänen sanovan: Tervetuloa herra Polo ja ystäväsi. Miten matkanne sujui? Kiitos hyvin, Marco vastaa kohteliaasti, jonka jälkeen mies esittäytyy itse Kublai-kaaniksi.
- Meille oli suuri kunnia tulla kutsutuksi palatsiinne, Marco sanoo jatkaakseen keskustelua.
- Minä kutsuin teidät oikeastaan hieman itsekkäästä syystä, Kublai-kaani sanoo. Halusin nimittäin kuulla tarinanne siitä, kuinka matkasitte tänne Venetsiasta asti.
- Minä kerron matkastani teille oikein mielelläni, jos vain aika riittää.
Lähdimme sitten kävelemään kohti ruokasalia Marcon ja Kublai-kaanin samalla jutustellessa. Minä pysyttelin enimmäkseen hiljaa, lukuunottamatta paria kommenttia. Hiljaisuuteni vuoksi tunsinkin itseni hieman epäkohteliaaksi, mutta ei Kublai-kaani tuntunut mitenkään loukkaantuneelta.

Vihdoinkin tulimme ruokasaliin. Pöydässä oli kymmeniä erilaisia ruokalajeja, kastikkeita ja salaatteja. Juomana oli puhdasta lähdevettä ja kotiviiniä. Kun olimme syöneet, pyysi Kublai-kaani Marcoa toiseen huoneeseen. Hänellä oli kuulemma tärkeää asiaa. Marco lähti hänen mukaansa hieman pelästyneen näköisenä.

Noin kymmenen minuutin kuluttua he palasivat ja näin Marcon kasvoilla leveän hymyn. En kehdannut kysyä mistä oli kyse, mutta sain kuulla sen pian. Marco sanoi:
- Kublai-kaani pyysi minua jäämään. Hänellä olisi tarjota minulle töitä. Sinäkin voit jäädä, jos haluat. Mietin asiaa yön yli ja kysyin aamulla Marcolta, mitä hän oli päättänyt.
- Olen päättänyt ottaa tarjouksen vastaan, entäs sinä?
- Minä jään tänne vain pariksi päiväksi, sitten lähden takaisin Venetsiaan ja sieltä jatkan matkaani Suomeen. Suomi on enemmän minun paikkani.

Henna Helena 13 v.