Yhteistoiminta on ollut ihmisten selviytymisstrategia kautta vuosisatojen. Myös Suomessa monet suuret ja pienet hankkeet on toteutettu yhteisvoimin. On kuitenkin perusteltua kirjata vuosi 1899 suomalaisen osuustoiminnan alkuvuodeksi, sillä ennen sitä "osuustoimintaa ei vielä tajuttu yhdeksi kokonaiseksi periaatteeksi, sitä ei vielä ajettu itsetietoisena, yhtenäisenä liikkeenä, joka olisi ollut päämäärästään selvillä ja jolla olisi ollut ohjelma valmiina sen toteuttamista varten."

Suomessa helmikuun manifestin jälkimainingeissa 1899 perustettu Pellervo-Seura tekee osuustoiminnasta kansakuntaa yhdistävän voiman. Osuuskuntia ryhdytään perustamaan Pellervon tuella osuustoimintalain tultua voimaan syyskuussa 1901. Osuustoiminta tekee läpimurron 1900-luvun alussa. Se vakiintuu osaksi talouselämää ja yhteiskuntaa ennen toista maailmansotaa. Osuustoiminta keskittyy toisen maailmansodan jälkeisinä sääntelyn vuosikymmeninä ja vihdoin 1980- ja 1990-luvut merkitsevät myllerrystä, avautumista ja ryhmittymistä uuteen markkinatilanteeseen.