Digitelevision valintaopas

Laitevalinnan pikaopas

Digi-tv-lähetysten katselu onnistuu digiboksilla, digitelevisiolla, usb-tikulla tai mobiililaitteella. Kuhunkin tilanteeseen ja käyttötarkoitukseen soveltuvat eri laitteet.

Laitehankinnan tärkein peruste on kodin käyttämä vastaanottotekniikka. Se ratkaisee, hankitaanko antenni-, kaapeli- vai satelliittivastaanotin. Jos käytetään laajakaistan yhteydessä toimitettavaa digitv-lähetystä, laite on useimmiten operaattorin toimittama.

Muista ominaisuuksista tärkein on kiintolevy, jolle voidaan tallentaa ohjelmia digitaalisessa muodossa joko myöhempää katselua tai pitempiaikaista säilytystä varten. Kiintolevyn koko on tällä hetkellä 160-200 gigatavua, joka vastaa noin 80-200 tunnin tallennuskapasiteettia.

Mikäli laitteessa on kaksi viritintä, voidaan tallennuksen aikana seurata jotain toista digikanavaa. Uusimmissa laitteissa on useita virittimiä, jolloin kahden kanavan samanaikaisen tallennuksen lisäksi voidaan katsella vielä vaikkapa kolmatta kanavaa.



Jos aiot katsoa maksullisia kanavia, digiboksissasi tulee olla paikka maksulliselle kortille, jolla voidaan purkaa ns. Conax-salaus. Kaapeli- ja satelliittilaitteissa se on aina mukana.
Parannuksia päivityksillä

Useita digivastaanottimia voidaan päivittää. Päivityksen avulla voidaan parantaa laitteen ominaisuuksia tai toimintaa. Tämä on tarpeen, sillä tekniikka on vasta alkutaipaleellaan. Ohjelmistopäivitys voidaan tehdä joko ilmateitse tai erillisen liitännän kautta tietokoneella. Joidenkin mallien ohjelmistot ovat jaossa digi-tv-signaalin mukana, jolloin päivitykseen ei tarvita erillistä liitäntää. Näistä päivityksistä tiedotetaan netissä DigiTV Info -sivuilla. Maahantuoja saattaa tarjota laitteen päivityksen nettisivuillaan, josta se voidaan ladata tietokoneelle. Tällöin päivitys siirretään laitteeseen joko rs323- tai usb-liitännän kautta.

Siirry DigiTV Info -nettisivustolle »
Digiboksi

Ensimmäiset markkinoille tulleet digi-tv-vastaanottimet olivat erillisiä laitteita, digibokseja. Valtaosa myytävistä laitteista on edelleen digibokseja. Erillinen sovitin saattaa jäädä lopulta siirtymäajan laitteeksi, kun televisiovastaanottimien kanta uusiutuu kehittyneisiin laitteisiin.

Valtaosa myydyistä laitteista on tarkoitettu maanpäällisten lähetysten vastaanottoon. Käytännössä näiden laitteiden rinnakkaismalleja ovat kaapeliverkkoon tarkoitetut laitteet. Tosin valikoima kaapelipuolella on selvästi suppeampi, vähitellen onneksi laajentumaan päin. Uudet laitteet toimivat kaikkien kaapeli-tv-operaattoreiden verkoissa.

Digiboksien ominaisuuksissa on suuria eroja ja niiden hintahaitari on merkittävä. Digiboksi kytketään televisioon lähes poikkeuksetta scart-liittimen avulla. Laitteessa voi olla myös seuraavia liitäntöjä: s-video, rca video/audio, s/pdif (digitaalinen audio), rs232 ja usb.

Lue lisää: Taulutelevisioiden liitännät »


Yksinkertaisimmat laitteet sopivat peruskäyttäjille, joille riittää että he voivat jatkaa suosikkiohjelmansa katsomista myös analogisten lähetysten opettamisen jälkeen. Onpa yksi laitteista jopa nimetty kansalaisboksiksi.
Teräväpiirtolähetyksiä varten tarvitaan aivan omat digiboksinsa, joiden valikoima on vielä suppea ja hinta korkea. Myös television pitää tukea teräväpiirto-ominaisuutta. Koska hd-lähetyksissä nykyisin käytettävä mpeg2-koodaus muuttuu tulevaisuudessa, nyt myytävillä ensimmäisen sukupolven laitteilla ei enää jatkossa voi vastaanottaa tulevia mpeg4-koodattuja lähetyksiä. Jatkossa uudet laitteet osaavat molemmat koodaukset.
Televisio digivirittimellä

Ensimmäiset digi-tv-virittimellä varustetut taulutelevisiot tulivat myyntiin syksyllä 2005 ja vähitellen niitä löytyy yhä useammalta valmistajalta. Ensimmäisen sukupolven laitteet jäävät varustelussa ja osin myös käytettävyydessä jälkeen erillisistä sovittimista. Myös muutamassa putkitelevisiomallissa on digi-tv-viritin. Kaapeliverkkoon sopivia digitelevisioita on myynnissä huomattavasti vähemmän kuin vastaavia antenniverkkoon soveltuvia malleja.


  Uusissa litteissä televisioissa on usein sisäänrakennettu digiviritin maanpäälliseen dvb-t-antenniverkkoon. Loewen XELOS-mallissa on myös dvb-c-viritin, joten se sopii digilähetysten katseluun sekä kaapeli- että antenniverkossa. Televisiossa on myös CI-korttipaikka, johon voi hankkia Conax-sovittimen maksullisten lähetysten vastaanottoon.
Vastaanotin tietokoneessa

Luonnollisesti digi-tv:n katselu onnistuu myös mikrolla. Tätä varten on olemassa mikron sisälle asennettavia digi-tv-kortteja sekä ulkoisia firewire- tai usb-väylään kytkettäviä virittimiä. Usb-liitäntäiset vaihtoehdot ovat helpoin tapa digiohjelmien vastaanottoon. Pienen kokonsa ansiosta ne sopivat hyvin käytettäviksi myös kannettavien mikrojen kanssa.

Pelkkien ohjelmien katselun ohella mikroille tarkoitetuilla digivirittimillä on mahdollista tallentaa lähetyksiä. Usein tämä kuitenkin tarkoittaa, että tallennuksen aikana ei ole mahdollista katsella muita kanavia. Hyvällä ohjelmistolla onnistuu kuitenkin jopa useamman kanavan yhtäaikainen tallennus tai katselu, kunhan ne kuuluvat samaan kanavapakettiin. Ajastusten aikana tietokoneen virta tulee lähes poikkeuksetta pitää päällä, jotta ohjelmisto osaa käynnistää tallennuksen ajallaan.'





Vakavaan kotiteatteriharrastukseen on suunniteltu viihdekäyttöön pyhitettyjä htpc-tietokoneita (home theater personal computer). Näissä kokoonpanoissa edetään olohuoneiden ja medioiden ehdoilla, joten laitteita käytetään videoiden ja kuvien katseluun sekä musiikin kuunteluun. Nykyaikaisissa htpc-laitteissa on myös digivirittimet ja valmiudet tarkkapiirtopiirtokuvan katseluun. Kahdella virittimellä varustettuna ne haastavatkin parhaimmat digiboksit.

Toistaiseksi htpc:iden ongelmaksi ovat osoittautuneet Ylen tekstitykset. Ylen käyttämät dvb-tekstit eivät toistu lainkaan suurimmalla osalla katseluun tarkoitetuista ohjelmistoista. Ongelma koskee ainoastaan Ylen ohjelmia, sillä Mtv3 ja Nelonen sijoittavat tekstit kiinteästi kuvaan, jolloin niitä ei saa pois kuvasta. Toinen ongelma htpc-maailmassa on kaapeliverkkoon tarkoitettujen virittimien ja ohjelmistotuen suppeus.


Ylen tekstitykset
Yle käyttää lähetyksissään erillisiä dvb-tekstityksiä, joiden avulla sama ohjelma voidaan tekstittää usealla kielellä tai sitä voidaan katsoa ilman tekstejä. Dvb-tekstejä ei kuitenkaan ole käytössä muualla maailmassa, joten varsinkin ensimmäiset digiboksit eivät osanneet näyttää niitä lainkaan tai tekstit näkyivät puutteellisina tai väärään aikaan.

Uudemmissa digibokseissa ongelmaan ei usein enää törmää. Tietokoneelle suunnatuissa ohjelmissa ongelma on kuitenkin edelleen olemassa. Ongelma ei kosketa MTV3:n, Nelosen ja Subtv:n lähetyksiä, joissa tekstitykset ovat kiinteästi kuvassa.


Digitelevision katselu tietokoneella onnistuu usb-liitäntäisellä digivirittimellä. Pienimmät tikut, kuten A-Linkin DTU, sopivat vain ilmaiskanavien katseluun. Minikoko selittyy sillä, että valtaosa toiminnoista toteutetaan ohjelmallisesti tietokoneella.





Anysee E30 Plus:n kaltaisella hieman kookkaammalla tietokoneeseen liitettävällä usb-virittimellä onnistuu myös maksullisten lähetysten katselu. Laitteessa on conax-kortinlukija. Tarvittaessa ohjelmat saadaan talteen suoraan tietokoneen kiintolevylle.
Matkalaite

Uusimpana laitetyyppinä voidaan pitää kannettavaa digi-tv-vastaanottimen ja dvd-soittimen yhdistelmää. Laite kykenee ottamaan ulkoisella antennilla vastaan digi-tv-lähetyksiä. Vastaanoton laatuun voinee vielä suhtautua varauksin, sillä ainakin erään laitteen kohdalla mainitaan, että se toimii "alueilla, jossa langattoman digitv:n lähetyssignaali on riittävän voimakas". Digi-tv-lähetyksiä voidaan katsella myös matkapuhelimilla, joita varten on kehitetty dvb-h-standardi. 



Dvb-h-standardia
on kokeiltu Nokian kannettavilla laitteilla, yhdessä kotimaisten tv-yhtiöiden kanssa.



« Palaa digi-tv-laitteiden valintaoppaaseen
ValintaAsennusKanavatSäädötKäyttöViritys


Tekijätiimi-© Sanoma Magazines Finland Oy, MikroBitti 2007-Käyttöehdot