|
|
Asennus-opas television ostajalle
Taulutelevisioiden liitännät
Ei ole yhdentekevää mitä liitäntätapaa taulutelevision kytkemiseen käyttää, sillä erot kuvan ja
äänen laadussa eri vaihtoehtojen välillä ovat suuria. Opastamme mikä liitin sopii mihinkin
tarkoitukseen.
1. Komposiittivideo
Mikä?
Komposiittivideo edustaa kuvaliitäntöjen perustasoa. Kaikki kuvainformaatio kulkee yhdessä
rca-johdossa. Liitännän etuja on sen tukeva toteutus ja kaapelin helppo saatavuus. Minkä tahansa
audiokäyttöön tarkoitetun rca-kaapelin toista haaraa voi käyttää myös komposiittivideosignaalin
kuljettamiseen. Myös pitkien kaapelivetojen teko on mahdollista asianmukaisesti suojatulla
kaapelilla.
Kuvanlaatu?
Kuvanlaatu on kaikista vaihtoehdoista selvästi heikoin. Varsinkin kuvan terävyys ja erottelukyky
kärsivät, joten muiden liitäntöjen käyttö on suositeltavaa aina kun se on mahdollista.
Missä?
Komposiittivideoliitännällä voidaan kytkeä käytännössä mikä tahansa laite televisioon. Yleisimmin
tätä liitäntätapaa käytetään videonauhureissa ja satunnaisesti kytketyissä kannettavissa
videolaitteissa.
2. S-video
Mikä?
S-videota (separate video) kutsutaan usein harhaanjohtavasti s-vhs-liitännäksi. Näillä kahdella
nimityksellä ei kuitenkaan ole muuta tekemistä keskenään kuin se, että s-video-liitäntä tuli
kuluttajille tutuksi s-vhs-videonauhureiden myötä.
Kuvanlaatu?
S-videokaapelissa kuvan kirkkaus- ja väri-informaatio kulkevat omissa johdoissaan. Tämä mahdollistaa
tuntuvasti komposiittivideota paremman kuvan laadun. Kuvan terävyydessä ja yksityiskohtien piirrossa
on kuitenkin edelleen pieniä puutteita.
Missä?
S-videoliitäntää käytetään paljon videonauhureiden lisäksi myös kannettavissa tietokoneissa,
videokameroissa sekä av-vahvistimissa. Liitännän käyttö on kuitenkin vähenemään päin, sillä nykyisin
on tarjolla monia laadultaan parempia vaihtoehtoja.
3. Scart
Mikä?
Scart on televisiosta tuttu yleisliitin. Paras kuvanlaatu saavutetaan täysin kytketyillä
kaapeleilla, joissa kaikkien 21 nastan välillä kulkee johto. Siinä voidaan kuljettaa komposiitti-ja
s-videokuvan lisäksi myös rgb-signaali, jossa on oma johtimensa kullekin kolmelle päävärille.
Rgb-scart-kaapelia ei erota päällepäin peruskaapelista. Lisäksi johdossa kulkee analoginen ääni
sekä television ohjaustoimintoja, kuten automaattisen kuvasuhdevalinnan vaatima tieto.
 
Kuvanlaatu?
Kuvanlaatu on s-videota parempi niin väritoistoltaan kuin yksityiskohtien terävyydeltäänkin, jos
käytetään rgb-scartia. Luonnollisesti myös laitteissa pitää olla rgb-scart-liitin.
Missä?
Scart-liitin on pikku hiljaa syrjäytymässä hdmi:n tieltä, kuvasignaalin tien muuttuessa
digitaaliseksi. Scartia käytetään yleisesti kaikissa videolaitteissa, kuten digibokseissa,
dvd-soittimissa ja videonauhureissa.
4. Komponenttivideo
Mikä?
Komponenttivideota merkitään usein liitännöissä joko kirjamilla YCrCb tai YPrPb. Rgb-scartin tapaan
kullekin päävärille on oma johtimensa, mutta varsinainen liitin on toteutettu kolmella
rca-liittimellä. Johdoksi kelpaa mikä tahansa rca-kaapeli, joten liitäntätavan eduksi voidaan katsoa
edulliset johdot ja niiden helppo saatavuus. Komponenttivideoliitännällä voidaan tuoda
näyttölaitteelle myös lomittamatonta kuvaa esimerkiksi dvd-soittimelta. Koska
komponenttivideokaapelissa ei kulje ääntä, täytyy lisäksi kytkeä yksi rca-parijohto analogista ääntä
varten.
 
Kuvanlaatu?
Kuvanlaatu vastaa pitkälti rgb-scartia, joskin lomittamattoman kuvan tuomat edut voivat parantaa
kuvaa tietyillä laiteyhdistelmillä.
Missä?
Komponenttivideo on Suomessa selvästi scartia harvinaisempi ja käytännössä liitäntätapaan törmää vain
dvd-soittimissa, av-vahvistimissa ja osassa digibokseja.
5. Vga
Mikä?
Taulutelevisioissa ja videoprojektoreissa on yleensä vga-liitäntä, joka mahdollistaa näyttölaitteen
käyttämisen tietokoneen näyttönä. Markkinoilla on myös dvd-soittimia, joissa on vga-anto kuvaa varten.
Analoginen vga-liitäntä korvautuu vähitellen digitaalisella dvi:llä, jollainen on jo kaikissa uusissa
tietokoneiden näytönohjaimissa. Jos taulutelevisiota haluaa käyttää tietokoneen näyttönä, kannattaa
ennen ostopäätöstä tarkastaa, minkälaisia tarkkuuksia vga-liitännästä saa ulos.
 
Kuvanlaatu?
Vga-liitännän kuvanlaatu vastaa yleensä komponenttivideota, laadun vaihdellessa laitteista riippuen.
Dvi-liitäntää kannattaa kuitenkin käyttää, jos siihen on mahdollisuus.
Missä?
Vga-liitäntä löytyy kaikista tietokoneista.
6. Dvi
Mikä?
Dvi (Digital Visual Interface) on hdmi:n tapaan digitaalinen kuvansiirtoväylä. Dvi tuli tutuksi
ensin tietokoneissa, mutta myöhemmin liitännän käyttö on yleistynyt myös viihde-elektroniikan
laitteissa. Dvi on täysin yhteensopiva hdmi-liitännän kanssa, joten esimerikisi hdmi-liitännällä
varustettu dvd-soitin voidaan kytkeä dvi-liitännällä varustettuun televisioon sopivalla johdolla
tai hdmi-dvi-sovittimella. Dvi-kaapelissa ei kulje ääntä.
 
Kuvanlaatu?
Kuvanlaadultaan dvi on hdmi:n tasoinen. Dvi-liitännässä käytetään hdcp-sisällönsuojausta, jota sekä
lähettävän että vastaanottavan laitteen on tuettava, jotta kuva näkyisi. Dvi-liitännällä varustettua
laitetta ostaessa onkin aina tärkeää tarkastaa, että liitännät ovat hdcp-yhteensopivia.
Missä?
Dvi-liitäntää käytetään nykyään näyttölaitteiden lisäksi jonkin verran dvd-soittimissa, mutta
niissäkin hdmi on vähitellen korvaamassa sen.
7. Hdmi
Mikä?
Hdmi (high definiton multimedia interface) on scartin digitaalinen perillinen. Johdossa kulkee
digitaalisen kuvan lisäksi myös digitaalinen ääni, mikä vähentää tuntuvasti varsinkin laajemmissa
kotiteatterijärjestelmissä tarvittavien kaapeleiden määrää.
 
Kuvanlaatu?
Hdmi-liitännällä saavutetaan yleensä hieman analogista kytkentää parempi kuvanlaatu, joten sitä
kannattaa käyttää aina mahdollisuuksien mukaan. Hdmi-kaapelit ovat vielä varsin kalliita,
lyhyidenkin johtojen maksaessa useita kymmeniä euroja. Pitkät kaapelivedot vaativat matkan varrelle
signaalivahvistimen, josta koituu edelleen lisäkuluja. Laadukkailla kaapeleilla voidaan kuitenkin
kuljettaa signaalia jopa 15 metrin matka ilman lisävahvistusta.
Missä?
Hdmi-liitäntä on yleistymässä pikku hiljaa kaikkiin laiteryhmiin, mutta tällä hetkellä sitä
käytetään eniten dvd-soittimissa ja av-vahvistimissa.
8. Digitaaliset ääniliitännät
Digi-tv-virittimellä varustetuissa taulutelevisioissa on usein liitäntä, josta äänen saa siirrettyä
digitaalisesti esimerkiksi kotiteatterivahvistimeen. Liitin voi olla joko sähköinen tai optinen.
Sähköiseen liittimeen kytkentä voidaan tehdä tavallisella rca-kaapelilla, kun taas optinen liitin
vaatii oman erikoisjohtonsa. Äänen laatu on yleensä analogista liitäntää häiröttömämpi ja muutenkin
laadultaan parempi. Tähän on syynä televisioiden laadultaan vaatimaton analogiliitännän toteutus.
     
9. Analogisen stereoäänen liitännät
 
Perinteinen, analoginen stereoääni kulkee kahdessa kaapelissa, joiden päissä on
rca-liittimet.
« Palaa digitelevision asennus-ohjeisiin
|
|
|
|