Digiohjelmien arkistointi

Tallentimien kapasiteetti on rajallinen. Tila loppuu ennemmin tai myöhemmin ja viimeistään silloin tärkeät ohjelmat on pakko arkistoida. Paras arkistointikohde on dvd-levy.

Suurinkin kiintolevy käy ahtaaksi ennemmin tai myöhemmin. Levytilan siivouksesta kannattaakin ottaa jos ei viikoittainen, niin ainakin kerran kuukaudessa toistuva rutiini. Täyden 200 gigatavun levyn sisällön seulominen ja arkistointi nimittäin ei käy aivan käden käänteessä.

Ennen ohjelman siirtoa dvd:lle kannattaa miettiä, mitä monista levyformaateista käyttää. Puhtaasti arkistointikäyttöä ajatellen kertatallenteiset dvd+r ja dvd-r-levyt ovat järkevimpiä valintoja. Yhdelle dvd-levylle mahtuu noin kaksi tuntia normaalilaadulla (sp) tallennettua ohjelmaa. Pidemmät elokuvat vaativat kaksi levyä tai kaksikerroslevyn. Kaksikerrolevyjen korkeat hinnat ja harvinaisuus rajoittavat yhä niiden käyttöä, vaikka monet tallentimet osaavatkin jo kirjoittaa niille.

Uudelleenkirjoitettavien levyjen (+/-rw) käyttö arkistointiin ei puolestaan ole järkevää niiden hinnan ja heikomman yhteensopivuuden takia. Tallenninta valittaessa kannattaa tarkistaa, suostuuko laite kirjoittamaan pikanopeudella myös editoituja ohjelmia. Tähän mennessä myydyistä laitteista merkittävä osa kieltäytyy pikakopioinnista, jos tallennetta on muokattu esimerkiksi poistamalla mainokset.

Nopeimmillaan normaalilaadulla tallennettu tunnin ohjelma siirtyy dvd-levylle muutamissa minuuteissa. Käytetty tallennuslaatu vaikuttaa suoraan tiedoston kokoon ja tätä kautta myös kopiointiaikoihin. Jos pikakopiointi ei ole käytössä, kuluu tunnin ohjelman siirtoon tunti, ja yhtäkkiä kiintolevyn sisällön purkuun kuluukin niin pitkä aika, ettei arkistointi enää välttämättä kiehdokaan.
Mainokset pois

Kiintolevylle tallennettuja ohjelmia kannattaa hieman siistiä ennen niiden siirtämistä dvd-levylle. Mainoskatkot sekä ohjelman alku- ja loppupuolelle jääneet muiden ohjelmien rippeet on helppo poistaa tallentimen editointiominaisuuksilla.

Mainosten poisto ohjelman keskeltä käy näppärästi, jos tallentimelle voi kertoa poistettavan osan alku- ja loppukohdan. Tämän osaa käytännössä jokainen kiintolevyllä tai dvd-ram-asemalla varustettu tallennin. Leikkauskohta on harvemmin aivan veitsenterävä, koska vain harvat laitteet kykenevät ruuduntarkkaan editointiin. Esikatselukuvat helpottavat kuitenkin tehtävää, ja esimerkiksi mainoskatkon poistoon silmämääräinen tarkkuus riittää vallan mainiosti.

Joissain laitteissa on myös mahdollisuus esikatsella leikkauskohta ennen sen poistoa. Ominaisuutena tämä on verraton, sillä kerran erehdyksessä poistettua materiaalia ei enää pystytä palauttamaan. Ohjelmaa voidaan editoida myös jakamalla tai yhdistämällä otoksia. Jakotoiminnosta on hyötyä, jos on tallentanut useita ohjelmia peräkkäin ja haluaa vaikkapa arkistoida niistä vain osan. Toki mainosten poistokin onnistuu kappaleita jakamalla, tuhoamalla ja edelleen yhdistelemällä, mutta menetelmänä tämä on huomattavasti edellä kuvattua työläämpi.

Editoinnin päätteeksi ohjelmat voidaan vielä nimetä arkistoinnin helpottamiseksi. Jotkut digitallentimet osaavat poimia tarkat nimitiedot elektronisesta ohjelmaoppaasta, jolloin nimeämiseltä vältytään. Aina tallennin ei kuitenkaan osaa siirtää kiintolevyllä olevia tietoja edelleen dvd-levylle, jolloin nimeäminen pitää tehdä itse joka tapauksessa.

Kaikki arkistoitavat levyt kannattaa ehdottomasti viimeistellä, jolloin niiden yhteensopivuus on taattu myös muiden soittimien kanssa. Viimeistelemätön levy toimii kyllä yleensä ongelmitta samalla soittimella, jolla se on kirjoitettu. 


« Palaa digi-tv-laitteiden käyttöoppaaseen
ValintaAsennusKanavatSäädötKäyttöViritys


Tekijätiimi-© Sanoma Magazines Finland Oy, MikroBitti 2007-Käyttöehdot