|
|
 Tieto-opas television ostajalle
Taulutelevisioiden tarkkuudet
Taulutelevisioiden markkinat käyvät kuumana. Kuitenkin taulutelevisioiden ominaisuuksista ei
hyödynnetä kunnolla muuta kuin litteää muotoa. Kaupassa on siis oltava tarkkana ja ymmärrettävä
taulutelevisioiden tarkkuuksien päälle.
Ennen television hankkiminen oli helppoa. Tarkkuudesta ei tarvinnut huolehtia, koska kaikki
katsottava materiaali oli tehty samalla pal-järjestelmän määrittelemälle tarkkuudelle. Samaan
vaivattomuuteen tottuneelle saattaa olla edessä pettymyksiä, kun liikkeessä niin kaunis
taulutelevision kuva onkin kotona ikävää suttua.
Kuvaputkitelevisiot olivat analogisia ja pystyivät näyttämään tiettyyn rajaan asti yhtä hyvin mitä
tarkkuutta tahansa. Eurooppalaisessa pal-järjestelmässä teoreettinen vaakajuovien enimmäismäärä,
eli pystyresoluutio on 625. Käytännössä vaakajuovien määrä saattaa olla paljon vähemmänkin, mutta
yleensä 576.
Vaakaresoluutiota ei ole määrätty, mutta tyypillisesti se on 768. Tekniikan analogisuuden ansiosta
kaikki tarkkuudet näytetään yhtä hyvin, kunhan maksimitarkkuutta ei ylitetä.
| Terävät faktat |
| 1. |
|
Nykyisen tv-lähetyksen tarkkuus on 625 pystyjuovaa, joista näkyy 576. Käytännössä
tarkkuus on puolta pienempi, koska kerrallaan esitetään joka toinen juova (lomitettu kuva).
Digitaaliset lähetykset eivät ole analogisia lähetyksiä tarkempia. |
|
| 2. |
|
Hdtv- eli teräväpiirtolähetyksiä lähetetään ja tallennetaan yleensä kolmella
tarkkuudella: 720p, 1080i ja 1080p. Luku merkitsee kuvapisteiden määrää pystysuunnassa ja
kirjain p lomittamatonta ja kirjain i lomitettua kuvaa. |
|
| 3. |
|
Kuvaputkitelevisio näyttää kaikki tarkkuudet muuttumattomana aina 625 pystyjuovaan asti.
Hdtv-kuvaa se ei pysty näyttämään. |
|
| 4. |
|
Nykyisissä taulutelevisioissa on yleensä 768 kuvapistettä pystysuunnassa. Määrä ei siis ole
sama kuin nykyisissä tv-lähetyksissä, dvd-levyillä tai tulevissa hdtv-lähetyksissä. Kuvaa
joudutaan skaalaamaan. |
|
| 5. |
|
Nykyinen tv-lähetys ja matalamman tarkkuuden 720p-hdtv-lähetys joudutaan skaalaamaan
suuremmaksi eli kuvaan joudutaan laskemalla kehittämään lisää kuvapisteitä. Erityisesti
tv-lähetys näyttää taulutelevision ruudulla huonommalta kuin kuvaputkella. |
|
| 6. |
|
Skaalausta ei aina tarvita. Monien videoprojektorien ja projisiotelevisioiden tarkkuus on
pystysuunnassa 720 kuvapistettä eli sama kuin alhaisempi teräväpiirtotarkkuus. On olemassa
myös projektoreita, joiden tarkkuus on 576 kuvapistettä eli sama kuin tv-lähetyksen ja
dvd-levyjen. |
|
|
Ennen lomitettiin
Sekä pal- että ntsc-järjestelmässä, jota käytetään lähinnä Pohjois-Amerikassa, kuva muodostetaan
ruudulle lomitettuna. Se tarkoittaa, että kuvaputkelle piirretään vuorotellen parittomat ja
parilliset vaakajuovat. Pal-kuva päivittyy 50 kertaa sekunnissa. Sekunnissa piirretään 50 puolikuvaa
eli 25 kertaa parittomat ja yhtä monta kertaa parilliset vaakajuovat.
Lomitus auttaa liikkuvan kuvan näyttämistä sulavana. Hitaan fosforin ansiosta kuva jää
aina hetkeksi hehkumaan kuvaputkelle, joten kuva ei näytä raidalliselta vaikka se sellaisena
piirretäänkin. Siitä huolimatta lomitettu kuva saattaa vaikuttaa väreilevältä ja varsinkin
vaakasuuntaisessa liikkeessä ääriviivat voivat näkyä kampamaisina.
Eri standardien mukaiset tarkkuudet ilmoitetaan vaakajuovien määränä. Luvun perässä
ilmoitetaan onko kyseessä lomitettu (interlaced) vai lomittamaton (progressive) kuva.
Esimerkiksi tyypillinen pal-kuva vaikkapa dvd-levyllä on 576i, eli 768×576 kuvapisteen
lomitettu kuva. Alin teräväpiirtokuvan standardi on 720p, eli 1280×720 kuvapisteen
lomittamaton kuva. Tarkempi teräväpiirtokuva on 1080p, eli 1920×1080 lomittamaton kuva. |
|
 Lomitetun (interlaced) ja lomittamattoman (progressive) kuvan erot näyttävät rajusti liioiteltuna tältä. Kuvan vasen ja oikea kolmannes on hajotettu lomitetussa lähetyksessä vuorotteleviin vaakajuoviin. 50 Hz:n pal-lähetyksessä sekuntiin mahtuu viisikymmentä lomitettua puolikuvaa. Lomittamattomassa lähetyksessä jokainen kuva piirretään kokonaisuudessaan. Kuva: FS Film Oy/Night Watch - Yövahti |
Armottoman kiinteä tarkkuus
Taulutelevisioissa kaikki on toisin. Riippumatta siitä onko televisio tehty lcd- vai
plasmatekniikalla, käytössä on vain yksi kiinteä tarkkuus. Lcd-televisioissa se on useimmiten 1366
kuvapistettä eli pikseliä vaakasuunnassa ja 768 kuvapistettä pystysuunnassa. Vastaavasti useimmat
videotykit toimivat 1280×720 kuvapisteen tarkkuudella. Sitä kutsutaan ominaistarkkuudeksi tai
natiiviresoluutioksi.
Lcd- ja plasmatelevisioissa kuva muodostetaan hieman eri tavalla, mutta olennaista on se, että kuva
voidaan näyttää vain television ominaistarkkuudella. Yhtä tärkeää on huomata, että valtaosa
nykyisistä kuvalähteistä on suunniteltu vanhoille kuvaputkitelevisioille.
Tilanne voi vaikuttaa mahdottomalta. Luulisi, ettei ruudulla näy mitään, jos kerran taulutelevisio
pystyy toistamaan kuvaa vain ominaistarkkuudellaan, joka on paljon enemmän kuin mihin nykyiset
televisiolähetykset tai dvd-soittimet pystyvät. Kaiken lisäksi taulutelevisiot toimivat
lomittamattomalla kuvalla, kun taas tavallisimmat kuvalähteet tuottavat lomitettua kuvaa.
Toisin kuin ennen, nykyisessä tilanteessa onkin osattava pitää mielessä katsottavan kuvalähteen ja
näyttölaitteen tarkkuus. Jos ne eivät täsmää, kuva pitää tavalla toisella muuntaa eli skaalata
katselulaitteen ominaistarkkuudelle.
Pakollinen skaalaus
Liikkuvan kuvan skaalaus ei ole aivan helppo tehtävä. Kuvaan on kehitettävä useita kymmeniä
kertoja sekunnissa materiaalia, jota sillä alun perin ei ole, mutta jonka on istuttava kuvaan
häiriöttömästi niin, että kuvan värisävyt ja muodot säilyvät mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä
vastaavana.
Liikkuvan kuvan skaalaus vaatii laskentatehoa ja hyviä algoritmejä. Kyse onkin siitä missä
vaiheessa skaalaus tehdään. Jokaisessa taulutelevisiossa on piiri hoitamassa skaalausta, koska
oletuksena sisään tuleva kuva on väärässä tarkkuudessa ja lomitettua. Televisioiden välillä
onkin valtavasti eroja siinä miten hyvin skaalaus onnistuu.
 |
|
 |
Kuva ei muutu automaattisesti teräväpiirtoiseksi uuden taulutelevision myötä. Tv-lähetykset ja dvd-levyt on tehty sopiviksi vanhoille kuvaputkitelevisioille. Teräväpiirtoisia taulutelevisioita varten niiden kuva pitää skaalta eli käytännössä venyttää, mikä näkyy kuvan muuttumisena sameaksi ja mosaiikkimaiseksi. Pahiten kärsivät pienet yksityiskohdat. Kuva: FS Film Oy/The New World |
|
Toinen, useimmiten parempi vaihtoehto on antaa kuvalähteen hoitaa skaalaus. Aivan uusimmat, yleensä
digitaalisella hdmi-liitännällä varustetut dvd-soittimet osaavat kuvan skaalauksen ja jälki
useimmiten on parempaa kuin television skaalaamana. Dvd on kuitenkin vain yksi kuvalähde monista.
Kolmas ja paras vaihtoehto on hankkia erillinen skaalain. Se pitää huolen siitä, että kaikki
kuvalähteet skaalataan television ominaistarkkuudelle. Samalla laite toimii eri kuvalähteiltä
tulevien kaapeleiden kokoajana. Huonona puolena on hinta. Laadukkaiden skaalainten hinnat alkavat
tuhannesta eurosta.
Huonosti skaalattua kuvaa leimaavat suttuisuus ja sumea yleisilme. Lisäksi kuvassa näkyy useimmiten
kuhinaa ja ylimääräisiä häiriöitä. Paraskaan skaalain ei voi luoda kuvaan lisää yksityiskohtia, vaan
ainoastaan venyttää kuvaa siten, että lopputulos pysyy siedettävänä.
Toivottavin tilanne on, että kuva kuva siirtyy samalla tarkkuudella ilman skaalausta tai käsittelyä
kuvalähteestä näyttöruudulle saakka. Yksi pikseli kuvalähteellä vastaa yhtä kuvapistettä
näyttölaitteella. Ero skaalattuun kuvaan on dramaattinen. Sen tietää kuka tahansa taulutelevisioiden
esittelyvideoita liikkeessä katsellut ja sen jälkeen kotona pettynyt.
Pelastaako teräväpiirto?
Vanhoista kuvastandardeista ja skaalauksista vouhottaminen saattaa tuntua vanhanaikaiselta, kun
teräväpiirtokuva on tulossa hetkenä minä hyvänsä. On ikävää lannistaa paatuneimpia optimisteja,
mutta todellista teräväpiirtoa kaikilta kuvalähteiltä voidaan joutua odottamaan vielä pitkään.
Pelikonsolit näyttävät voittavan teknologiakilvan. Vuodenvaihteessa markkinoille tullut Xbox 360
osaa toistaa teräväpiirtokuvaa jo nyt. Mikä parasta, se osaa itse skaalata kuvan haluttuun
tarkkuuteen ja kuvasuhteeseen. Kuva on kristallinkirkkas riippumatta siitä, liitetäänkö Xbox 360
taulutelevisioon, videoprojektoriin, projektiotelevisioon vai tietokonenäyttöön. Tämä siitäkin
huolimatta, ettei Xbox 360:ssa ole digitaalista kuvaliitäntää. Playstation 3 toistaa varmuudella
teräväpiirtokuvaa ja on samalla yksi ensimmäisistä Blu-ray-soittimista.
Pc:llä teräväpiirtoinen kuva on ollut arkipäivää jo pitkään. Liikkeissä useimmat esittelyvideot
näytetäänkin suoraan tietokoneelta. Hyvänä puolena on pc:n joustavuus. Pc voidaan helposti säätää
näyttämään melkein millä tarkkuudella tahansa, mikä on samalla suurin syy siihen miksi harrastajat
käyttävät mielellään kuvalähteenä htpc:tä eli kotiteatteri-pc.tä. Huonona puolena on tietokoneen
vaikeaselkoisuus ja heikko toimintavarmuus.
Ahdingosta toiseen kompuroinut digitelevisio elää kauimpana menneisyydessä. Teräväpiirtolähetyksiä
kaikilta digikanavilta on turha odottaa ennen kuin analogilähetyksistä on päästy eroon ja tuskin
pitkään aikaan senkään jälkeen, sillä nyt myytävät digisovittimet eivät hallitse teräväpiirtokuvaa.
Edessä on luultavasti vuosien odotus ennen kuin teräväpiirtona lähetetään muutakin ohjelmaa kuin
osia yksittäisten palveluntarjoajien ohjelmistosta.
Suurimmat ja ajankohtaisimmat odotukset kohdistuvat dvd:n kilpaileville seuraajille. Blu-Ray ja
hd-dvd on suunniteltu alusta pitäen teräväpiirtokuvaa silmällä pitäen. Niissä kuva näytetään
kolmella eri tarkkuudella. Alimpana on 720p (1280×720 lomittamaton) ja 1080i (1920×1080 lomitettu).
Ne määrittelevät samalla tarkkuudet, joihin HD Ready -tarran saaneiden näyttölaitteiden on pystyttävä.
Blu-Rayn ja hd-dvd:n tarkempaan näyttötilaan, 1080p (1920×1080 lomittamaton), kykeneviä laitteita on
vasta hiljattain tullut markkinoille.
Väärin valittu tarkkuus
Nykyisten taulutelevisioiden ongelma on niiden erikoinen ominaistarkkuus. Valtaosa lcd-televisioista
toimii 1366×768 kuvapisteen tarkkuudella. Toisin sanoen, jatkossa luultavasti yleisimmin käytetty
720p-näyttötila täytyy joka tapauksessa skaalata niille - ei paljon, mutta juuri sen verran, että
lopputulos on selvästi huonompi kuin jos televisio toimi astetta matalammalla, mutta pikseli
pikseliltä samalla 1280×720-tarkkuudella.
Erot näyttötilojen välillä käyvät hyvin ilmi, kun eri tarkkuuksilla otetut kuvat suhteutetaan
toisiinsa. Nykyisten digilähetysten ja dvd-levyjen käyttämä laajakuvainen pal-tarkkuus on lähes
neljä kertaa karkeampi kuin korkeampi teräväpiirtotarkkuus.
1024×576 kuvapistettä, 576p on pal-standardin mukainen kuva. |
|
1280×720 kuvapistettä, 720p on HD Ready -leiman
edellyttämä teräväpiirtotarkkuus. |
|
1366×768 kuvapistettä, 768p on lcd-televisioiden tavallisin tarkkuus. |
|
1920×1080 kuvapistettä, 1080p on full HD,
korkein teräväpiirtotarkkuus. |
Parasta olisi, jos lcd-televisioista pystyisi haluttaessa ottamaan skaalauksen pois päältä kokonaan.
Kuvan laidoille tulisi pieni musta reunus, mutta kuvaa heikentävä skaalaus jäisi pois.
Nykyiset vähänkään laadukkaammat lcd-videoprojektorit ja lcd-taustaprojektiotelevisiot tulevat
selviämään teräväpiirrosta paremmin, koska niiden ominaistarkkuus on viisaammin valittu 1280×720.
Plasmatelevisioissa tilanne on kaikkein kirjavin. Niiden ominaistarkkuudet vaihtelevat rajusti.
Tyypillisiä ovat 1024×768, 1280×768 ja 1366×768. Vaikka hyvät plasmatelevisiot vielä toistaiseksi
peittoavat kuvanlaadullaan useimmat lcd-televisiot, saattaa tilanne muuttua radikaalisti
teräväpiirtoisten kuvalähteiden myötä.
Vaikka televisioita myydään teräväpiirtoisina, tie kohti lähteestä riippumatonta teräväpiirtoista
katselua on vasta alussa. Taulutelevisiot kehittyvät sellaista vauhtia, että uusia malleja ilmestyy
useamman kerran vuodessa. Toistaiseksi onkin tyytyminen siihen, että vanhat kuvalähteet näyttävät
huonommilta kuin vanhalla kuvaputkitelkkarilla ja vain silloin tällöin pääsee nauttimaan kalliin
telkkarin koko potentiaalista. Nauttikaa siitä vielä kun kaikki näyttää ihmeelliseltä. 
« Palaa muihin digi-tv-säätöihin |
|
|
|
