Asennus-opas television ostajalle

Taulutelevisioiden liitännät

Ei ole yhdentekevää mitä liitäntätapaa taulutelevision kytkemiseen käyttää, sillä erot kuvan ja äänen laadussa eri vaihtoehtojen välillä ovat suuria. Opastamme mikä liitin sopii mihinkin tarkoitukseen.











1. Komposiittivideo

Mikä?
Komposiittivideo edustaa kuvaliitäntöjen perustasoa. Kaikki kuvainformaatio kulkee yhdessä rca-johdossa. Liitännän etuja on sen tukeva toteutus ja kaapelin helppo saatavuus. Minkä tahansa audiokäyttöön tarkoitetun rca-kaapelin toista haaraa voi käyttää myös komposiittivideosignaalin kuljettamiseen. Myös pitkien kaapelivetojen teko on mahdollista asianmukaisesti suojatulla kaapelilla.

Kuvanlaatu?
Kuvanlaatu on kaikista vaihtoehdoista selvästi heikoin. Varsinkin kuvan terävyys ja erottelukyky kärsivät, joten muiden liitäntöjen käyttö on suositeltavaa aina kun se on mahdollista.

Missä?
Komposiittivideoliitännällä voidaan kytkeä käytännössä mikä tahansa laite televisioon. Yleisimmin tätä liitäntätapaa käytetään videonauhureissa ja satunnaisesti kytketyissä kannettavissa videolaitteissa.

2. S-video

Mikä? S-videota (separate video) kutsutaan usein harhaanjohtavasti s-vhs-liitännäksi. Näillä kahdella nimityksellä ei kuitenkaan ole muuta tekemistä keskenään kuin se, että s-video-liitäntä tuli kuluttajille tutuksi s-vhs-videonauhureiden myötä.

Kuvanlaatu?
S-videokaapelissa kuvan kirkkaus- ja väri-informaatio kulkevat omissa johdoissaan. Tämä mahdollistaa tuntuvasti komposiittivideota paremman kuvan laadun. Kuvan terävyydessä ja yksityiskohtien piirrossa on kuitenkin edelleen pieniä puutteita.

Missä?
S-videoliitäntää käytetään paljon videonauhureiden lisäksi myös kannettavissa tietokoneissa, videokameroissa sekä av-vahvistimissa. Liitännän käyttö on kuitenkin vähenemään päin, sillä nykyisin on tarjolla monia laadultaan parempia vaihtoehtoja.
3. Scart

Mikä? Scart on televisiosta tuttu yleisliitin. Paras kuvanlaatu saavutetaan täysin kytketyillä kaapeleilla, joissa kaikkien 21 nastan välillä kulkee johto. Siinä voidaan kuljettaa komposiitti-ja s-videokuvan lisäksi myös rgb-signaali, jossa on oma johtimensa kullekin kolmelle päävärille. Rgb-scart-kaapelia ei erota päällepäin peruskaapelista. Lisäksi johdossa kulkee analoginen ääni sekä television ohjaustoimintoja, kuten automaattisen kuvasuhdevalinnan vaatima tieto.



Kuvanlaatu?
Kuvanlaatu on s-videota parempi niin väritoistoltaan kuin yksityiskohtien terävyydeltäänkin, jos käytetään rgb-scartia. Luonnollisesti myös laitteissa pitää olla rgb-scart-liitin.

Missä?
Scart-liitin on pikku hiljaa syrjäytymässä hdmi:n tieltä, kuvasignaalin tien muuttuessa digitaaliseksi. Scartia käytetään yleisesti kaikissa videolaitteissa, kuten digibokseissa, dvd-soittimissa ja videonauhureissa.
4. Komponenttivideo

Mikä? Komponenttivideota merkitään usein liitännöissä joko kirjamilla YCrCb tai YPrPb. Rgb-scartin tapaan kullekin päävärille on oma johtimensa, mutta varsinainen liitin on toteutettu kolmella rca-liittimellä. Johdoksi kelpaa mikä tahansa rca-kaapeli, joten liitäntätavan eduksi voidaan katsoa edulliset johdot ja niiden helppo saatavuus. Komponenttivideoliitännällä voidaan tuoda näyttölaitteelle myös lomittamatonta kuvaa esimerkiksi dvd-soittimelta. Koska komponenttivideokaapelissa ei kulje ääntä, täytyy lisäksi kytkeä yksi rca-parijohto analogista ääntä varten.



Kuvanlaatu?
Kuvanlaatu vastaa pitkälti rgb-scartia, joskin lomittamattoman kuvan tuomat edut voivat parantaa kuvaa tietyillä laiteyhdistelmillä.

Missä?
Komponenttivideo on Suomessa selvästi scartia harvinaisempi ja käytännössä liitäntätapaan törmää vain dvd-soittimissa, av-vahvistimissa ja osassa digibokseja.
5. Vga

Mikä? Taulutelevisioissa ja videoprojektoreissa on yleensä vga-liitäntä, joka mahdollistaa näyttölaitteen käyttämisen tietokoneen näyttönä. Markkinoilla on myös dvd-soittimia, joissa on vga-anto kuvaa varten. Analoginen vga-liitäntä korvautuu vähitellen digitaalisella dvi:llä, jollainen on jo kaikissa uusissa tietokoneiden näytönohjaimissa. Jos taulutelevisiota haluaa käyttää tietokoneen näyttönä, kannattaa ennen ostopäätöstä tarkastaa, minkälaisia tarkkuuksia vga-liitännästä saa ulos.



Kuvanlaatu?
Vga-liitännän kuvanlaatu vastaa yleensä komponenttivideota, laadun vaihdellessa laitteista riippuen. Dvi-liitäntää kannattaa kuitenkin käyttää, jos siihen on mahdollisuus.

Missä?
Vga-liitäntä löytyy kaikista tietokoneista.
6. Dvi

Mikä? Dvi (Digital Visual Interface) on hdmi:n tapaan digitaalinen kuvansiirtoväylä. Dvi tuli tutuksi ensin tietokoneissa, mutta myöhemmin liitännän käyttö on yleistynyt myös viihde-elektroniikan laitteissa. Dvi on täysin yhteensopiva hdmi-liitännän kanssa, joten esimerikisi hdmi-liitännällä varustettu dvd-soitin voidaan kytkeä dvi-liitännällä varustettuun televisioon sopivalla johdolla tai hdmi-dvi-sovittimella. Dvi-kaapelissa ei kulje ääntä.



Kuvanlaatu?
Kuvanlaadultaan dvi on hdmi:n tasoinen. Dvi-liitännässä käytetään hdcp-sisällönsuojausta, jota sekä lähettävän että vastaanottavan laitteen on tuettava, jotta kuva näkyisi. Dvi-liitännällä varustettua laitetta ostaessa onkin aina tärkeää tarkastaa, että liitännät ovat hdcp-yhteensopivia.

Missä?
Dvi-liitäntää käytetään nykyään näyttölaitteiden lisäksi jonkin verran dvd-soittimissa, mutta niissäkin hdmi on vähitellen korvaamassa sen.
7. Hdmi

Mikä? Hdmi (high definiton multimedia interface) on scartin digitaalinen perillinen. Johdossa kulkee digitaalisen kuvan lisäksi myös digitaalinen ääni, mikä vähentää tuntuvasti varsinkin laajemmissa kotiteatterijärjestelmissä tarvittavien kaapeleiden määrää.



Kuvanlaatu?
Hdmi-liitännällä saavutetaan yleensä hieman analogista kytkentää parempi kuvanlaatu, joten sitä kannattaa käyttää aina mahdollisuuksien mukaan. Hdmi-kaapelit ovat vielä varsin kalliita, lyhyidenkin johtojen maksaessa useita kymmeniä euroja. Pitkät kaapelivedot vaativat matkan varrelle signaalivahvistimen, josta koituu edelleen lisäkuluja. Laadukkailla kaapeleilla voidaan kuitenkin kuljettaa signaalia jopa 15 metrin matka ilman lisävahvistusta.

Missä?
Hdmi-liitäntä on yleistymässä pikku hiljaa kaikkiin laiteryhmiin, mutta tällä hetkellä sitä käytetään eniten dvd-soittimissa ja av-vahvistimissa.
8. Digitaaliset ääniliitännät

Digi-tv-virittimellä varustetuissa taulutelevisioissa on usein liitäntä, josta äänen saa siirrettyä digitaalisesti esimerkiksi kotiteatterivahvistimeen. Liitin voi olla joko sähköinen tai optinen. Sähköiseen liittimeen kytkentä voidaan tehdä tavallisella rca-kaapelilla, kun taas optinen liitin vaatii oman erikoisjohtonsa. Äänen laatu on yleensä analogista liitäntää häiröttömämpi ja muutenkin laadultaan parempi. Tähän on syynä televisioiden laadultaan vaatimaton analogiliitännän toteutus.

9. Analogisen stereoäänen liitännät



Perinteinen, analoginen stereoääni kulkee kahdessa kaapelissa, joiden päissä on rca-liittimet.  


« Palaa digitelevision asennus-ohjeisiin
ValintaAsennusKanavatSäädötKäyttöViritys


Tekijätiimi-© Sanoma Magazines Finland Oy, MikroBitti 2007-Käyttöehdot