|
|
Digitelevision valintaopas
Laitevalinnan pikaopas
Digi-tv-lähetysten katselu onnistuu digiboksilla, digitelevisiolla, usb-tikulla tai
mobiililaitteella. Kuhunkin tilanteeseen ja käyttötarkoitukseen soveltuvat eri laitteet.
Laitehankinnan tärkein peruste on kodin käyttämä vastaanottotekniikka. Se ratkaisee, hankitaanko
antenni-, kaapeli- vai satelliittivastaanotin. Jos käytetään laajakaistan yhteydessä toimitettavaa
digitv-lähetystä, laite on useimmiten operaattorin toimittama.
Muista ominaisuuksista tärkein on kiintolevy, jolle voidaan tallentaa ohjelmia digitaalisessa
muodossa joko myöhempää katselua tai pitempiaikaista säilytystä varten. Kiintolevyn koko on tällä
hetkellä 160-200 gigatavua, joka vastaa noin 80-200 tunnin tallennuskapasiteettia.
Mikäli laitteessa on kaksi viritintä, voidaan tallennuksen aikana seurata jotain toista digikanavaa.
Uusimmissa laitteissa on useita virittimiä, jolloin kahden kanavan samanaikaisen tallennuksen lisäksi
voidaan katsella vielä vaikkapa kolmatta kanavaa. |
|

Jos aiot katsoa maksullisia kanavia, digiboksissasi tulee olla paikka maksulliselle kortille, jolla voidaan purkaa ns. Conax-salaus. Kaapeli- ja satelliittilaitteissa se on aina mukana. |
|
Parannuksia päivityksillä
Useita digivastaanottimia voidaan päivittää. Päivityksen avulla voidaan parantaa laitteen
ominaisuuksia tai toimintaa. Tämä on tarpeen, sillä tekniikka on vasta alkutaipaleellaan.
Ohjelmistopäivitys voidaan tehdä joko ilmateitse tai erillisen liitännän kautta tietokoneella.
Joidenkin mallien ohjelmistot ovat jaossa digi-tv-signaalin mukana, jolloin päivitykseen ei tarvita
erillistä liitäntää. Näistä päivityksistä tiedotetaan netissä DigiTV Info -sivuilla.
Maahantuoja saattaa tarjota laitteen päivityksen nettisivuillaan, josta se voidaan ladata
tietokoneelle. Tällöin päivitys siirretään laitteeseen joko rs323- tai usb-liitännän kautta.
Siirry DigiTV Info -nettisivustolle » |
|
 |
Digiboksi
Ensimmäiset markkinoille tulleet digi-tv-vastaanottimet olivat erillisiä laitteita,
digibokseja. Valtaosa myytävistä laitteista on edelleen digibokseja. Erillinen sovitin
saattaa jäädä lopulta siirtymäajan laitteeksi, kun televisiovastaanottimien kanta uusiutuu
kehittyneisiin laitteisiin.
Valtaosa myydyistä laitteista on tarkoitettu maanpäällisten lähetysten vastaanottoon.
Käytännössä näiden laitteiden rinnakkaismalleja ovat kaapeliverkkoon tarkoitetut laitteet.
Tosin valikoima kaapelipuolella on selvästi suppeampi, vähitellen onneksi laajentumaan päin.
Uudet laitteet toimivat kaikkien kaapeli-tv-operaattoreiden verkoissa.
Digiboksien ominaisuuksissa on suuria eroja ja niiden hintahaitari on merkittävä. Digiboksi
kytketään televisioon lähes poikkeuksetta scart-liittimen avulla. Laitteessa voi olla myös
seuraavia liitäntöjä: s-video, rca video/audio, s/pdif (digitaalinen audio), rs232 ja usb.
Lue lisää: Taulutelevisioiden liitännät » |
|

Yksinkertaisimmat laitteet sopivat peruskäyttäjille, joille riittää että he voivat jatkaa suosikkiohjelmansa katsomista myös analogisten lähetysten opettamisen jälkeen. Onpa yksi laitteista jopa nimetty kansalaisboksiksi. |
Teräväpiirtolähetyksiä varten tarvitaan aivan omat digiboksinsa, joiden valikoima on vielä
suppea ja hinta korkea. Myös television pitää tukea teräväpiirto-ominaisuutta. Koska
hd-lähetyksissä nykyisin käytettävä mpeg2-koodaus muuttuu tulevaisuudessa, nyt myytävillä
ensimmäisen sukupolven laitteilla ei enää jatkossa voi vastaanottaa tulevia mpeg4-koodattuja
lähetyksiä. Jatkossa uudet laitteet osaavat molemmat koodaukset. |
Televisio digivirittimellä
Ensimmäiset digi-tv-virittimellä varustetut taulutelevisiot tulivat myyntiin syksyllä 2005 ja
vähitellen niitä löytyy yhä useammalta valmistajalta. Ensimmäisen sukupolven laitteet jäävät
varustelussa ja osin myös käytettävyydessä jälkeen erillisistä sovittimista. Myös muutamassa
putkitelevisiomallissa on digi-tv-viritin. Kaapeliverkkoon sopivia digitelevisioita on
myynnissä huomattavasti vähemmän kuin vastaavia antenniverkkoon soveltuvia malleja. |
|
 |
|

Uusissa litteissä televisioissa on usein sisäänrakennettu digiviritin maanpäälliseen dvb-t-antenniverkkoon. Loewen XELOS-mallissa on myös dvb-c-viritin, joten se sopii digilähetysten katseluun sekä kaapeli- että antenniverkossa. Televisiossa on myös CI-korttipaikka, johon voi hankkia Conax-sovittimen maksullisten lähetysten vastaanottoon. |
Vastaanotin tietokoneessa
Luonnollisesti digi-tv:n katselu onnistuu myös mikrolla. Tätä varten on olemassa mikron
sisälle asennettavia digi-tv-kortteja sekä ulkoisia firewire- tai usb-väylään kytkettäviä
virittimiä. Usb-liitäntäiset vaihtoehdot ovat helpoin tapa digiohjelmien vastaanottoon.
Pienen kokonsa ansiosta ne sopivat hyvin käytettäviksi myös kannettavien mikrojen kanssa.
Pelkkien ohjelmien katselun ohella mikroille tarkoitetuilla digivirittimillä on mahdollista
tallentaa lähetyksiä. Usein tämä kuitenkin tarkoittaa, että tallennuksen aikana ei ole
mahdollista katsella muita kanavia. Hyvällä ohjelmistolla onnistuu kuitenkin jopa useamman
kanavan yhtäaikainen tallennus tai katselu, kunhan ne kuuluvat samaan kanavapakettiin.
Ajastusten aikana tietokoneen virta tulee lähes poikkeuksetta pitää päällä, jotta ohjelmisto
osaa käynnistää tallennuksen ajallaan.'
Vakavaan kotiteatteriharrastukseen on suunniteltu viihdekäyttöön pyhitettyjä
htpc-tietokoneita (home theater personal computer). Näissä kokoonpanoissa edetään
olohuoneiden ja medioiden ehdoilla, joten laitteita käytetään videoiden ja kuvien katseluun
sekä musiikin kuunteluun. Nykyaikaisissa htpc-laitteissa on myös digivirittimet ja valmiudet
tarkkapiirtopiirtokuvan katseluun. Kahdella virittimellä varustettuna ne haastavatkin
parhaimmat digiboksit.
Toistaiseksi htpc:iden ongelmaksi ovat osoittautuneet Ylen tekstitykset. Ylen käyttämät
dvb-tekstit eivät toistu lainkaan suurimmalla osalla katseluun tarkoitetuista ohjelmistoista.
Ongelma koskee ainoastaan Ylen ohjelmia, sillä Mtv3 ja Nelonen sijoittavat tekstit kiinteästi
kuvaan, jolloin niitä ei saa pois kuvasta. Toinen ongelma htpc-maailmassa on kaapeliverkkoon
tarkoitettujen virittimien ja ohjelmistotuen suppeus.
Ylen tekstitykset |
Yle käyttää lähetyksissään erillisiä dvb-tekstityksiä, joiden avulla sama
ohjelma voidaan tekstittää usealla kielellä tai sitä voidaan katsoa ilman
tekstejä. Dvb-tekstejä ei kuitenkaan ole käytössä muualla maailmassa, joten
varsinkin ensimmäiset digiboksit eivät osanneet näyttää niitä lainkaan tai
tekstit näkyivät puutteellisina tai väärään aikaan.
Uudemmissa digibokseissa ongelmaan ei usein enää törmää. Tietokoneelle
suunnatuissa ohjelmissa ongelma on kuitenkin edelleen olemassa. Ongelma ei
kosketa MTV3:n, Nelosen ja Subtv:n lähetyksiä, joissa tekstitykset ovat
kiinteästi kuvassa. |
|
|
|

Digitelevision katselu tietokoneella onnistuu usb-liitäntäisellä digivirittimellä. Pienimmät tikut, kuten A-Linkin DTU, sopivat vain ilmaiskanavien katseluun. Minikoko selittyy sillä, että valtaosa toiminnoista toteutetaan ohjelmallisesti tietokoneella. |

Anysee E30 Plus:n kaltaisella hieman kookkaammalla tietokoneeseen liitettävällä usb-virittimellä onnistuu myös maksullisten lähetysten katselu. Laitteessa on conax-kortinlukija. Tarvittaessa ohjelmat saadaan talteen suoraan tietokoneen kiintolevylle. |
|
Matkalaite
Uusimpana laitetyyppinä voidaan pitää kannettavaa digi-tv-vastaanottimen ja dvd-soittimen
yhdistelmää. Laite kykenee ottamaan ulkoisella antennilla vastaan digi-tv-lähetyksiä.
Vastaanoton laatuun voinee vielä suhtautua varauksin, sillä ainakin erään laitteen kohdalla
mainitaan, että se toimii "alueilla, jossa langattoman digitv:n lähetyssignaali on riittävän
voimakas". Digi-tv-lähetyksiä voidaan katsella myös matkapuhelimilla, joita varten on
kehitetty dvb-h-standardi.  |
|
Dvb-h-standardia on kokeiltu Nokian kannettavilla laitteilla, yhdessä kotimaisten tv-yhtiöiden kanssa. |
 |
|
 |
« Palaa digi-tv-laitteiden valintaoppaaseen
|
|
|
|