Tieto-opas television ostajalle

Taulutelevisioiden tarkkuudet

Taulutelevisioiden markkinat käyvät kuumana. Kuitenkin taulutelevisioiden ominaisuuksista ei hyödynnetä kunnolla muuta kuin litteää muotoa. Kaupassa on siis oltava tarkkana ja ymmärrettävä taulutelevisioiden tarkkuuksien päälle.

Ennen television hankkiminen oli helppoa. Tarkkuudesta ei tarvinnut huolehtia, koska kaikki katsottava materiaali oli tehty samalla pal-järjestelmän määrittelemälle tarkkuudelle. Samaan vaivattomuuteen tottuneelle saattaa olla edessä pettymyksiä, kun liikkeessä niin kaunis taulutelevision kuva onkin kotona ikävää suttua.

Kuvaputkitelevisiot olivat analogisia ja pystyivät näyttämään tiettyyn rajaan asti yhtä hyvin mitä tarkkuutta tahansa. Eurooppalaisessa pal-järjestelmässä teoreettinen vaakajuovien enimmäismäärä, eli pystyresoluutio on 625. Käytännössä vaakajuovien määrä saattaa olla paljon vähemmänkin, mutta yleensä 576.

Vaakaresoluutiota ei ole määrätty, mutta tyypillisesti se on 768. Tekniikan analogisuuden ansiosta kaikki tarkkuudet näytetään yhtä hyvin, kunhan maksimitarkkuutta ei ylitetä.


Terävät faktat
1. Nykyisen tv-lähetyksen tarkkuus on 625 pystyjuovaa, joista näkyy 576. Käytännössä tarkkuus on puolta pienempi, koska kerrallaan esitetään joka toinen juova (lomitettu kuva). Digitaaliset lähetykset eivät ole analogisia lähetyksiä tarkempia.
2. Hdtv- eli teräväpiirtolähetyksiä lähetetään ja tallennetaan yleensä kolmella tarkkuudella: 720p, 1080i ja 1080p. Luku merkitsee kuvapisteiden määrää pystysuunnassa ja kirjain p lomittamatonta ja kirjain i lomitettua kuvaa.
3. Kuvaputkitelevisio näyttää kaikki tarkkuudet muuttumattomana aina 625 pystyjuovaan asti. Hdtv-kuvaa se ei pysty näyttämään.
4. Nykyisissä taulutelevisioissa on yleensä 768 kuvapistettä pystysuunnassa. Määrä ei siis ole sama kuin nykyisissä tv-lähetyksissä, dvd-levyillä tai tulevissa hdtv-lähetyksissä. Kuvaa joudutaan skaalaamaan.
5. Nykyinen tv-lähetys ja matalamman tarkkuuden 720p-hdtv-lähetys joudutaan skaalaamaan suuremmaksi eli kuvaan joudutaan laskemalla kehittämään lisää kuvapisteitä. Erityisesti tv-lähetys näyttää taulutelevision ruudulla huonommalta kuin kuvaputkella.
6. Skaalausta ei aina tarvita. Monien videoprojektorien ja projisiotelevisioiden tarkkuus on pystysuunnassa 720 kuvapistettä eli sama kuin alhaisempi teräväpiirtotarkkuus. On olemassa myös projektoreita, joiden tarkkuus on 576 kuvapistettä eli sama kuin tv-lähetyksen ja dvd-levyjen.
Ennen lomitettiin

Sekä pal- että ntsc-järjestelmässä, jota käytetään lähinnä Pohjois-Amerikassa, kuva muodostetaan ruudulle lomitettuna. Se tarkoittaa, että kuvaputkelle piirretään vuorotellen parittomat ja parilliset vaakajuovat. Pal-kuva päivittyy 50 kertaa sekunnissa. Sekunnissa piirretään 50 puolikuvaa eli 25 kertaa parittomat ja yhtä monta kertaa parilliset vaakajuovat.

Lomitus auttaa liikkuvan kuvan näyttämistä sulavana. Hitaan fosforin ansiosta kuva jää aina hetkeksi hehkumaan kuvaputkelle, joten kuva ei näytä raidalliselta vaikka se sellaisena piirretäänkin. Siitä huolimatta lomitettu kuva saattaa vaikuttaa väreilevältä ja varsinkin vaakasuuntaisessa liikkeessä ääriviivat voivat näkyä kampamaisina.

Eri standardien mukaiset tarkkuudet ilmoitetaan vaakajuovien määränä. Luvun perässä ilmoitetaan onko kyseessä lomitettu (interlaced) vai lomittamaton (progressive) kuva. Esimerkiksi tyypillinen pal-kuva vaikkapa dvd-levyllä on 576i, eli 768×576 kuvapisteen lomitettu kuva. Alin teräväpiirtokuvan standardi on 720p, eli 1280×720 kuvapisteen lomittamaton kuva. Tarkempi teräväpiirtokuva on 1080p, eli 1920×1080 lomittamaton kuva.


Lomitetun (interlaced) ja lomittamattoman (progressive) kuvan erot näyttävät rajusti liioiteltuna tältä. Kuvan vasen ja oikea kolmannes on hajotettu lomitetussa lähetyksessä vuorotteleviin vaakajuoviin. 50 Hz:n pal-lähetyksessä sekuntiin mahtuu viisikymmentä lomitettua puolikuvaa. Lomittamattomassa lähetyksessä jokainen kuva piirretään kokonaisuudessaan. Kuva: FS Film Oy/Night Watch - Yövahti
Armottoman kiinteä tarkkuus

Taulutelevisioissa kaikki on toisin. Riippumatta siitä onko televisio tehty lcd- vai plasmatekniikalla, käytössä on vain yksi kiinteä tarkkuus. Lcd-televisioissa se on useimmiten 1366 kuvapistettä eli pikseliä vaakasuunnassa ja 768 kuvapistettä pystysuunnassa. Vastaavasti useimmat videotykit toimivat 1280×720 kuvapisteen tarkkuudella. Sitä kutsutaan ominaistarkkuudeksi tai natiiviresoluutioksi.

Lcd- ja plasmatelevisioissa kuva muodostetaan hieman eri tavalla, mutta olennaista on se, että kuva voidaan näyttää vain television ominaistarkkuudella. Yhtä tärkeää on huomata, että valtaosa nykyisistä kuvalähteistä on suunniteltu vanhoille kuvaputkitelevisioille.

Tilanne voi vaikuttaa mahdottomalta. Luulisi, ettei ruudulla näy mitään, jos kerran taulutelevisio pystyy toistamaan kuvaa vain ominaistarkkuudellaan, joka on paljon enemmän kuin mihin nykyiset televisiolähetykset tai dvd-soittimet pystyvät. Kaiken lisäksi taulutelevisiot toimivat lomittamattomalla kuvalla, kun taas tavallisimmat kuvalähteet tuottavat lomitettua kuvaa.

Toisin kuin ennen, nykyisessä tilanteessa onkin osattava pitää mielessä katsottavan kuvalähteen ja näyttölaitteen tarkkuus. Jos ne eivät täsmää, kuva pitää tavalla toisella muuntaa eli skaalata katselulaitteen ominaistarkkuudelle.
Pakollinen skaalaus

Liikkuvan kuvan skaalaus ei ole aivan helppo tehtävä. Kuvaan on kehitettävä useita kymmeniä kertoja sekunnissa materiaalia, jota sillä alun perin ei ole, mutta jonka on istuttava kuvaan häiriöttömästi niin, että kuvan värisävyt ja muodot säilyvät mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä vastaavana.

Liikkuvan kuvan skaalaus vaatii laskentatehoa ja hyviä algoritmejä. Kyse onkin siitä missä vaiheessa skaalaus tehdään. Jokaisessa taulutelevisiossa on piiri hoitamassa skaalausta, koska oletuksena sisään tuleva kuva on väärässä tarkkuudessa ja lomitettua. Televisioiden välillä onkin valtavasti eroja siinä miten hyvin skaalaus onnistuu.




Kuva ei muutu automaattisesti teräväpiirtoiseksi uuden taulutelevision myötä. Tv-lähetykset ja dvd-levyt on tehty sopiviksi vanhoille kuvaputkitelevisioille. Teräväpiirtoisia taulutelevisioita varten niiden kuva pitää skaalta eli käytännössä venyttää, mikä näkyy kuvan muuttumisena sameaksi ja mosaiikkimaiseksi. Pahiten kärsivät pienet yksityiskohdat. Kuva: FS Film Oy/The New World


Toinen, useimmiten parempi vaihtoehto on antaa kuvalähteen hoitaa skaalaus. Aivan uusimmat, yleensä digitaalisella hdmi-liitännällä varustetut dvd-soittimet osaavat kuvan skaalauksen ja jälki useimmiten on parempaa kuin television skaalaamana. Dvd on kuitenkin vain yksi kuvalähde monista.

Kolmas ja paras vaihtoehto on hankkia erillinen skaalain. Se pitää huolen siitä, että kaikki kuvalähteet skaalataan television ominaistarkkuudelle. Samalla laite toimii eri kuvalähteiltä tulevien kaapeleiden kokoajana. Huonona puolena on hinta. Laadukkaiden skaalainten hinnat alkavat tuhannesta eurosta.

Huonosti skaalattua kuvaa leimaavat suttuisuus ja sumea yleisilme. Lisäksi kuvassa näkyy useimmiten kuhinaa ja ylimääräisiä häiriöitä. Paraskaan skaalain ei voi luoda kuvaan lisää yksityiskohtia, vaan ainoastaan venyttää kuvaa siten, että lopputulos pysyy siedettävänä.

Toivottavin tilanne on, että kuva kuva siirtyy samalla tarkkuudella ilman skaalausta tai käsittelyä kuvalähteestä näyttöruudulle saakka. Yksi pikseli kuvalähteellä vastaa yhtä kuvapistettä näyttölaitteella. Ero skaalattuun kuvaan on dramaattinen. Sen tietää kuka tahansa taulutelevisioiden esittelyvideoita liikkeessä katsellut ja sen jälkeen kotona pettynyt.
Pelastaako teräväpiirto?

Vanhoista kuvastandardeista ja skaalauksista vouhottaminen saattaa tuntua vanhanaikaiselta, kun teräväpiirtokuva on tulossa hetkenä minä hyvänsä. On ikävää lannistaa paatuneimpia optimisteja, mutta todellista teräväpiirtoa kaikilta kuvalähteiltä voidaan joutua odottamaan vielä pitkään.

Pelikonsolit näyttävät voittavan teknologiakilvan. Vuodenvaihteessa markkinoille tullut Xbox 360 osaa toistaa teräväpiirtokuvaa jo nyt. Mikä parasta, se osaa itse skaalata kuvan haluttuun tarkkuuteen ja kuvasuhteeseen. Kuva on kristallinkirkkas riippumatta siitä, liitetäänkö Xbox 360 taulutelevisioon, videoprojektoriin, projektiotelevisioon vai tietokonenäyttöön. Tämä siitäkin huolimatta, ettei Xbox 360:ssa ole digitaalista kuvaliitäntää. Playstation 3 toistaa varmuudella teräväpiirtokuvaa ja on samalla yksi ensimmäisistä Blu-ray-soittimista.

Pc:llä teräväpiirtoinen kuva on ollut arkipäivää jo pitkään. Liikkeissä useimmat esittelyvideot näytetäänkin suoraan tietokoneelta. Hyvänä puolena on pc:n joustavuus. Pc voidaan helposti säätää näyttämään melkein millä tarkkuudella tahansa, mikä on samalla suurin syy siihen miksi harrastajat käyttävät mielellään kuvalähteenä htpc:tä eli kotiteatteri-pc.tä. Huonona puolena on tietokoneen vaikeaselkoisuus ja heikko toimintavarmuus.

Ahdingosta toiseen kompuroinut digitelevisio elää kauimpana menneisyydessä. Teräväpiirtolähetyksiä kaikilta digikanavilta on turha odottaa ennen kuin analogilähetyksistä on päästy eroon ja tuskin pitkään aikaan senkään jälkeen, sillä nyt myytävät digisovittimet eivät hallitse teräväpiirtokuvaa. Edessä on luultavasti vuosien odotus ennen kuin teräväpiirtona lähetetään muutakin ohjelmaa kuin osia yksittäisten palveluntarjoajien ohjelmistosta.

Suurimmat ja ajankohtaisimmat odotukset kohdistuvat dvd:n kilpaileville seuraajille. Blu-Ray ja hd-dvd on suunniteltu alusta pitäen teräväpiirtokuvaa silmällä pitäen. Niissä kuva näytetään kolmella eri tarkkuudella. Alimpana on 720p (1280×720 lomittamaton) ja 1080i (1920×1080 lomitettu). Ne määrittelevät samalla tarkkuudet, joihin HD Ready -tarran saaneiden näyttölaitteiden on pystyttävä. Blu-Rayn ja hd-dvd:n tarkempaan näyttötilaan, 1080p (1920×1080 lomittamaton), kykeneviä laitteita on vasta hiljattain tullut markkinoille.
Väärin valittu tarkkuus

Nykyisten taulutelevisioiden ongelma on niiden erikoinen ominaistarkkuus. Valtaosa lcd-televisioista toimii 1366×768 kuvapisteen tarkkuudella. Toisin sanoen, jatkossa luultavasti yleisimmin käytetty 720p-näyttötila täytyy joka tapauksessa skaalata niille - ei paljon, mutta juuri sen verran, että lopputulos on selvästi huonompi kuin jos televisio toimi astetta matalammalla, mutta pikseli pikseliltä samalla 1280×720-tarkkuudella.

Erot näyttötilojen välillä käyvät hyvin ilmi, kun eri tarkkuuksilla otetut kuvat suhteutetaan toisiinsa. Nykyisten digilähetysten ja dvd-levyjen käyttämä laajakuvainen pal-tarkkuus on lähes neljä kertaa karkeampi kuin korkeampi teräväpiirtotarkkuus.



1024×576 kuvapistettä, 576p on pal-standardin mukainen kuva.


1280×720 kuvapistettä, 720p on HD Ready -leiman
edellyttämä teräväpiirtotarkkuus.


1366×768 kuvapistettä, 768p on lcd-televisioiden tavallisin tarkkuus.


1920×1080 kuvapistettä, 1080p on full HD,
korkein teräväpiirtotarkkuus.


Parasta olisi, jos lcd-televisioista pystyisi haluttaessa ottamaan skaalauksen pois päältä kokonaan. Kuvan laidoille tulisi pieni musta reunus, mutta kuvaa heikentävä skaalaus jäisi pois.

Nykyiset vähänkään laadukkaammat lcd-videoprojektorit ja lcd-taustaprojektiotelevisiot tulevat selviämään teräväpiirrosta paremmin, koska niiden ominaistarkkuus on viisaammin valittu 1280×720.

Plasmatelevisioissa tilanne on kaikkein kirjavin. Niiden ominaistarkkuudet vaihtelevat rajusti. Tyypillisiä ovat 1024×768, 1280×768 ja 1366×768. Vaikka hyvät plasmatelevisiot vielä toistaiseksi peittoavat kuvanlaadullaan useimmat lcd-televisiot, saattaa tilanne muuttua radikaalisti teräväpiirtoisten kuvalähteiden myötä.

Vaikka televisioita myydään teräväpiirtoisina, tie kohti lähteestä riippumatonta teräväpiirtoista katselua on vasta alussa. Taulutelevisiot kehittyvät sellaista vauhtia, että uusia malleja ilmestyy useamman kerran vuodessa. Toistaiseksi onkin tyytyminen siihen, että vanhat kuvalähteet näyttävät huonommilta kuin vanhalla kuvaputkitelkkarilla ja vain silloin tällöin pääsee nauttimaan kalliin telkkarin koko potentiaalista. Nauttikaa siitä vielä kun kaikki näyttää ihmeelliseltä.  


« Palaa muihin digi-tv-säätöihin
ValintaAsennusKanavatSäädötKäyttöViritys


Tekijätiimi-© Sanoma Magazines Finland Oy, MikroBitti 2007-Käyttöehdot