PIHA- JA HEINÄRATAMON viljely
Käyttö ja markkinat
Sekä heinä- että piharatamo ovat vanhastaan arvostettuja lääkekasveja, joita käytetään rohtona mm. ihovaivoihin, haavoihin ja yskään. Niiden kuivatut lehdet kuuluvat monessa maassa farmakopean rohdoksiin. Nykyisin raaka-aine on pääasiassa viljeltyä, ja kaikki suuret rohdosliikkeet myyvät ratamon lehtiä (Folium plantaginis lanceolata, Folium plantaginis majoris). Heinäratamoa viljellään paljon mm. Hollannissa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa ja Unkarissa.
Lajikkeet
Heinäratamo (Plantago lanceolata) on pystykasvuisena viljelyominaisuuksiltaan parempi kuin piharatamo (Plantago major), jonka lehdet lakoontuvat maahan. Piharatamoa kerätäänkin lähinnä luonnosta. Euroopassa ollaan kehittämässä luonnonvaraisista heinäratamoista kantoja, jotka kukkivat heti ensimmäisenä kasvuvuonna ja tuottavat sen jälkeen vain lehtiä.
Viljelyedellytykset
Ratamot viihtyvät monenlaisessa maassa ja ovat hyvin kuivuutta kestäviä. Kuitenkin vain hyvässä tasaisen kosteassa pellossa lehtisadosta tulee runsas.
Lisäys
Molemmille ratamoille sopii harjuviljely. Ratamoja lisätään siemenistä, joita yksi kasvi voi tuottaa jopa 20000. Pienten siementen itävyys on piharatamolla 60-80% ja heinäratamolla 30-50%. Suorakylvössä tarvitaan 200-250 siementä harjumetriä kohti. Siemeniä ei tarvitse esikäsitellä ennen kylvöä itävyyden parantamiseksi, vaikka joissakin viljelyohjeissa niin esitetään. Taimikasvatuksessa siemenet kylvetään potteihin huhti-toukokuussa 4-8 siementä kuhunkin. 4-5 viikon kuluttua taimet ovat tarpeeksi suuria istutettavaksi maahan. Molemmilla lajikkeilla sopivaksi taimitiheydeksi on havaittu 8 tainta metrille. Laajamittaisessa viljelyssä suositellaan ehdottomasti siemenkylvöä.
Hoito
Luonnonmukaisesta lannoituksesta ei ole tehty kokeita Suomessa. Harjuviljelyssä rikkaruohot kitketään ensimmäisenä kesänä 1-3 kertaa. Koneellinen haraus sopii hyvin ratamoille. Toisena kesänä kitkentää tarvitaan lähinnä vain ennen sadonkorjuuta.
Sadonkorjuu ja käsittely
Ratamoista on viljelykokeissa saatu istutusvuonna kaksi satoa ja seuraavana vuonna neljä satoa. Tosin neljännen niittokerran jälkeen kasvit eivät enää ole talvehtineet. Heinäratamo on helppo korjata koneellisesti pystykasvuisten lehtien ansiosta. Suoraan kylvetyssä tiheässä kasvustossa lehtitappiot ovat n. 10-20% pienemmät kuin taimesta istutetuissa harvemmissa kasvustoissa. Piharatamon satotappiot ovat koneellisessa korjuussa huomattavasti suuremmat kuin heinäratamon. Laatukriteerien mukaan vain lehdet kelpuutetaan mukaan sadonkorjuussa, mutta käytännössä myös kukkavarret tulevat lehtien mukana. Luonnosta piharatamoa kerättäessä satoa saadaan jatkuvasti pitkin kesää, sillä kasvi uudistuu koko ajan. Lehtien kuivatuslämpötila voi olla jopa 60 oC, sillä vaikuttavat aineet eivät ole haihtuvia öljyjä. Nopea kuivatus edellyttää kuitenkin hyvälaatuista kasvimateriaalia. Jos lehdet on kuivattu huonosti, ne voivat tummua aukubiiniglykosidien hajotessa. Sadonkorjuussa ja -käsittelyssä on vältettävä lehtien murskaantumista, sillä myös se aiheuttaa ruskettumista.
Satoisuus
Heinäratamosta saatiin ensimmäisenä vuonna tuoresatoa istutetuista taimista 1,5-2,1 kg harjumetriä kohti ja suoraan kylvetystä kasvustosta 2,5 kg/m. Toisena vuonna sato oli istutetuista taimista 1,7-2,5 kg/m ja suorakylvöstä 4,6 kg/m. Piharatamon sato oli huomattavasti pienempi: ensimmäisenä vuonna 0,2-1,0 kg/m istutetuista taimista ja 0,3 kg suorakylvöstä. Toisena vuonna vastaavat sadot olivat 0,7-1,0 kg/m ja 1,2 kg/m.
Lähteet:
Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely. Mikkeli 1994.
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.