Rohtovirmajuuri, viljelyohjeet

Käyttö ja markkinat

Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis) on Etelä-Suomessa luonnonvaraisena kasvava monivuotinen rohtokasvi, jonka voimakasaromista juurakkoa käytetään rauhoittavana lääkkeenä. Kasvin viljelyä on harjoitettu 1930-luvulta lähtien mm. Venäjällä ja useissa Keski-Euroopan maissa. Suomessa viljely rohdostarkoituksiin lienee vähäistä. Rohtovirmajuuri sopii myös puutarhan koristekasviksi.

Viljelyedellytykset

Rohtovirmajuuri kasvaa luonnossa kosteilla rannoilla, puronvarsilla ja niityillä. Puutarhassa se viihtyy parhaiten kuohkeassa ja ravinteikkaassa hiekkamoreenimaassa aurinkoisella ja kosteahkolla kasvupaikalla. Jos kasvualusta on liian märkä, juurten nosto syksyllä vaikeutuu. Turvemaa ei ole sovelias kasvualusta, koska juurten puhdistaminen turpeesta on hankalaa. Riittävän suurten juurien kasvamiseen kuluu aikaa ainakin kaksi vuotta. Talvehtiminen ei tuota vaikeuksia.

Lisäys

Lisäyksessä käytetään suorakylvöä tai taimikasvatusta; myös vanhoja juurakoita voi jakaa. Jos siemenet kerätään kasveista oikeaan aikaan, itävyysprosentti on 68 - 94. Siementen kypsyminen on melko epätasaista. Maahan varisseista siemenistä kasvi lisää itse itseään, ja virmajuuresta voi sopivissa olosuhteissa saada hankalan rikkakasvinkin puutarhaansa.

Suorakylvö tehdään touko-kesäkuun vaihteessa tai elo-syyskuussa. Riviväliksi tarvitaan vähintään 50 cm, ja taimet harvennetaan itämisen jälkeen 20 - 25 cm:n välein. Jos käytetään erillistä taimikasvatusta, siemenet kylvetään taimikasvatuspenkkiin joko keväällä tai syksyllä elokuussa 20 - 30 cm:n rivivälein 50 - 70 siementä juoksumetrille. Näin neliömetrille mahtuu 400 - 500 tainta, jotka istutetaan syksyllä tai keväällä varsinaiselle kasvupaikalleen. Siemenet voidaan myös kylvää keväällä esim. kasvihuoneessa potteihin tai hajakylvönä laatikoihin, jolloin ne voidaan istuttaa 5 -7 viikon kasvatuksen jälkeen avojuurisina suoraan kasvupaikalleen. Virmajuuren siemenet itävät parhaiten valossa; sopiva itämislämpötila on +18 °C.

Hoito

Suorakylvetyt kasvustot vaativat kitkemistä ja harausta kesän aikana. Tasamaaviljelyksillä voi hyvin käyttää erilaisia kateaineita.

Ensimmäisenä vuonna virmajuuret kasvattavat noin puolimetrisiä lehtiruusukkeita, ja seuraavana kesänä ne muodostavat jopa kaksimetrisiä kukkavarsia. Jos siemeniä ei tarvita, kukkavarret kannattaa katkaista juuresta heti alkuunsa. Jos taas siemenet halutaan talteen, parhaat kasvit kannattaa peittää juuresta sidotulla harsolla, jotta siemenet eivät lentäisi karkuun.

Sadonkorjuu ja käsittely

Virmajuuren juuret nostetaan toisen tai kolmannen kasvuvuoden syksyllä syys-lokakuussa, jolloin vaikuttavien aineiden pitoisuudet ovat korkeimmillaan. Ennen juurten nostoa lehtimassa poistetaan niittämällä tai silppuamalla. Nosto tapahtuu n. 20 cm:n syvyydeltä lapiolla tai kyntöauralla tai suurtuotannossa koneellisesti. Noston jälkeen juuret puhdistetaan varsiosista ja pestään. Ennen pesua esim. painepesurilla juuria voi liottaa vedessä korkeintaan 10 minuuttia. Puhtaat juuret kuivataan 40 °C:n lämpötilassa. Kissojen pääsy kuivauspaikalle kannattaa estää. Kuivatut juuret on syytä säilyttää niin, että haju ei pääse tarttumaan muihin kasveihin.

Satoisuus

Suomessa tuoresadot voivat olla n. 100 - 200 kg aarilta, mikä vastaa n. 10 - 30 kg:n kauppakelpoista kuivasatoa aarilta. Keski-Euroopan kuivemmalla maaperällä paksua juurta kehittyy kasveihin enemmän, ja sadotkin ovat siten suuremmat.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.