Kuisma on alunperin tarkoittanut ajosta, tai paisetta, ja kuismaheinä on ollut se millä vaivaa on hoidettu. Kuisman kansanomaiset nimitykset kertovat moninaisesta lääkekäytöstä:
ajosruoho, kiroruoho, paise- ja tsajuheinä. Kuisma oli haavayrttejä.
Veriheinäksi kasvia kutsuttiin, koska keltaisista kukista muserrettuna irtoaa punaiseksi värjäävää hyperisiinia, jolla on moninaisia tunnustettuja lääkinnällisiä vaikutuksia. Tämän takia kasvilla myös uskottiin olevan erityisiä taikavoimia.
ROHTOKÄYTTÖ:
Lönnrot antoi kuismien (H. quadrangulum eli luhtokuismo ja H. perforatum eli nurmikuismo) käytöstä seuraavia ohjeita. "Kukkaröyhyistä keitettyä vettä nautitaan sisällisiä haavoja parantamaan keuhkotaudissa, verisylyssä, myös matovaivoissa j. m. Avullista rohtoa sitä varten sadaan niistä myös viinissä tahi hyvässä juomassa liottamalla."
Mäkikuismalla on ensisijaisesti limakalvoja supistava vaikutus, siinä olevien parkkiaineiden takia, mutta sitä käytetään myös hermostoperäiseen rauhattomuuteen.
MUU KÄYTTÖ:
Maidon käsittelyssä puhtaus on tärkeää ja aikana, jolloin astiat olivat puisia puhtaudesta piti huolehia vielä tarkemmin. Jos kuitenkin maito pilaantui, Lönnrot antoi neuvoksi pestä astiat kuismakeitteellä. Kuismassa on desinfioivia ominaisuuksia.