Latinankielinen nimi: Hyssopus officinalis
Englanninkielinen nimi: Hyssop
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)
Iisoppi on monivuotinen tyvestä puutunut puolipensas, joka varsinkin kukkiessaan tuoksuu voimakkaasti. Kukat ovat yleensä sinisiä ja sijaitsevat yksipuolisesti versojen latvoissa; myös puna- ja valkokukkaisia muotoja on olemassa. Kasvia viljellään sekä mauste-, rohdos- että koristekasvina. Luonnonvaraisena sitä tapaa Etelä- ja Itä-Euroopasta sekä Lounais-Aasiasta. Iisoppi on tunnetuin sukunsa 15 lajista. Sen nimi on samantapainen kaikissa kielissä juontuen heprean sanasta "ezop". Ennen iisoppia pidettiin Jupiterin kasvina sekä pyhyyden, puhtauden ja kauneuden symbolina. Iisopin arvostus johtui paljolti Raamatussa mainituista kasvin puhdistavista ja parantavista vaikutuksista, mutta sittemmin Raamatun iisoppi onkin osoittautunut eri kasviksi (ilmeisesti meiramilajiksi Origanum syriacum). Pohjoismaihin iisoppi levisi luostaripuutarhojen kautta, ja Suomessa kasvia on viljelty 1600-luvulta lähtien. Sitä voi joskus löytää viljelyjäänteenä asumusten läheltä.
Iisoppi sopii hyvin viljeltäväksi puutarhassa esim. perennapenkin matalana reunuskasvina tai erillisenä aidanteena. Se on vaatimaton kasvualustansa suhteen, mutta lämpöä ja valoa se kaipaa. Etelä-Suomessa iisoppi talvehtii hyvin peittämättäkin lumen alla.
Käyttö rohtona
Iisopin kukkivien versojen latvat (Herba hyssopi) olivat pitkään apteekkirohtoa: niistä tehtiin rintalääkettä itsepintaiseen keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Kasvin sisältämä karvasaine marrubiini helpottaa liman erittymistä hengitysteistä. Eteerisen öljyn sisältämät ketonit (pinokamfonit, tujoni) tuhoavat bakteereita ja edistävät ruuansulatusta, mutta voivat myös aiheuttaa suurempina määrinä kouristuksia. Polyfenoleilla on verenpainetta alentava vaikutus. Iisoppi lisää myös virtsaneritystä. Ulkoisesti kasvia on käytetty haavojen, ihosairauksien ja mustelmien hoitoon.