Iisoppi, viljelyohjeet
Käyttö ja markkinat
Iisoppi on vähän yli puolimetriseksi kasvava jäykkävartinen puolipensas, jolla on kapeat lehdet ja toispuoliset kukinnot. Kukkien väri on yleensä sininen, mutta valko- ja punakukkaisiakin muotoja on olemassa. Iisoppia käytetään mausteena, rohdoskasvina sekä kukkapenkkien ja kivikkoryhmien perennana. Kukinta-aika on pitkä alkaen heinäkuulta ja jatkuen myöhään syksyyn. Iisoppi on myös hyvä mesikasvi.
Keski-Euroopassa iisoppia viljellään monissa maissa muutamien kymmenien hehtaarien aloilla, ja tislattua öljyä tuotetaan n. 1800 tonnia vuosittain. Suomessa viljely on vasta yleistymässä.
Viljelyedellytykset
Kotiseudullaan iisoppi kasvaa kalkkipitoisilla auringonpaisteisilla melko kuivilla paikoilla. Puutarhassakin se on maaperän suhteen on melko vaatimaton suosien kuitenkin runsasmultaista kasvualustaa. Peruslannoituksena sille voi antaa kompostia 2-3 kg/m2. Kasvi kestää hyvin Suomen talvea Etelä- ja Keski-Suomessa ja pohjoisempanakin paksulumisilla alueilla.
Iisoppia voi myös viljellä karkotekasvina esim. kaalien seassa torjumassa perhostoukkia ja kirvoja. Ruukkuviljelyssä suurijuurinen iisoppi tarvitsee ison ruukun, missä sitä voi kasvattaa parvekkeella tai pihalla. Ikkunaviljelyyn iisoppi ei ole paras mahdollinen valinta.
Lisäys
Iisoppia voi lisätä siemenistä, pistokkaista ja jakamalla vanhoja taimia. Siemenestä iisoppia lisättäessä taimikasvatus on paras vaihtoehto, mutta yrtin voi kylvää suoraan uloskin. Siemenet kylvetään esikasvatettaviksi huhti-toukokuun vaihteessa 2-4 siementä ruukkuunsa. Taimettumiseen menee aikaa parisen viikkoa, ja ulos taimet pääsee istuttamaan 4-5 viikon kuluttua kylvöstä. Sopiva etäisyys taimille on 25-30 cm, ja riviväliksi käy 40-50 cm. Omista kasveista kerätyt siemenet itävät hyvin. Kotipuutarhassa iisoppia tuskin tarvitsee myöhemmin lisätä siemenestä, sillä se siementää itse itsensä, ja pikkutaimia löytyy varmasti emotaimen ympäristöstä seuraavina vuosina.
Hoito
Rikkakasvit kitketään ja maa harataan tarvittaessa. Eloperäisen katteen lisääminen kasvien juurelle vähentää kitkemistarvetta ja parantaa syksyllä talvenkestävyyttä. Iisopin tiheä kasvusto tukahduttaa melko tehokkaasti rikkakasvit. Tiheän kasvun ja runsaan lehtisadon saamiseksi iisoppia pitäisi leikata usein, jolloin sen kukkiminen viivästyy. Talven jäljiltä keväällä se on syytä leikata matalaksi. Iisoppikasvustot suositellaan uusittavaksi 4-5 vuoden välein, sillä kasvin vanhetessa aromi ja kasvuvoima vähenevät, ja kasvualustakin voi ruohottua. Koristekasvina sitä voi viljellä samalla paikalla pidempäänkin. Vanhojen kukkavarsien poistaminen pidentää kukinta-aikaa. Kastelua iisoppi ei juurikaan kaipaa juurruttuaan kunnolla kasvualustaan, mutta pitkinä kuivina kausina sitä voivat vaivata punkit ja ripsiäiset. Keväisin lannoitelisänä kasville voi antaa esim. kompostoitua kananlantaa 2 kg neliölle.
Sadonkorjuu ja käsittely
Tuoreita lehtiä ja versonlatvoja voi poimia käyttöön pitkin kesää. Pääsato korjataan elo-syyskuussa täyskukinnan alussa jättämällä varsiin n. 10 cm:n pituinen sänki. Korjuu tehdään käsin terävällä veitsellä tai suurilla aloilla korjuukoneella. Hyväkasvuisesta iisopista saadaan kaksikin satoa kesässä, mutta yleensä jälkikasvu on niin pientä, ettei sitä kannata korjata. Siemenet otetaan talteen syyskuussa, kun kaikki kasvuston alaosien siemenetkin ovat ruskeita.
Satoisuus
Iisopista saadaan satoa n. 100-250 kiloa aarilta, mikä vastaa kuivattuna n. 20-50 kilon aarisatoa. Ensimmäisenä kasvuvuonna sato voi olla tätä pienempi.
Lähteet:
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.