Latinankielinen nimi: Verbascum thapsus
Englanninkielinen nimi: Great mullein
Scrophulariaceae-heimo (Naamakukkaiskasvit)
Ukontulikukka on kaksivuotinen kasvi: ensimmäisenä kesänä muodostuu valkoisen karvan peittämistä lehdistä lehtiruusuke, jonka keskeltä nousee toisena kesänä jopa yli metrin korkuinen kukkavarsi. Vaikka yksi kukka on auki vain muutamia päiviä, pitkässä kukkatähkässä riittää kukkia kahdenkin kuukauden ajalle. Kukittuaan kasvi kuolee, mutta kukkavarsi jää pystyyn talventörröttäjäksi. Koska kasvi on lyhytikäinen, se tuottaa runsaasti siemeniä, jotka voivat säilyttää itämiskykynsä jopa satoja vuosia. Ukontulikukan kasvupaikat ovat yleensä ihmisen toiminnasta syntyneitä ketoja, hiekkakuoppia, tienvarsia ja niittyjä; varsinkin vanhojen linnojen liepeillä se on yleinen. Se kasvaa paikoitellen Etelä-Suomessa. Suvun tieteellisen nimen Verbascum arvellaan juontuvan sanasta barba, parta. Suomalaisen nimensä kasvi lienee saanut siitä, että kuivuneita varsia kastettiin tervaan ja käytettiin soihtuna. Tähän viittaa myös antiikin aikainen nimi "candela regia", kuninkaan kynttilä.
Ukontulikukkaa ei kukkivana voi sekoittaa minkään muun suvun kasviin. Samaan sukuun kuuluva tummatulikukka (Verbascum nigrum) muistuttaa sitä, mutta on matalampi sekä tummempi lehdiltään ja varreltaan. Kukinto on erikoisen värinen: kukan terälehdissä on ruskeita täpliä ja heteiden palhot ovat sinipunakarvaiset. Tummatulikukka kasvaa tuoreemmilla paikoilla ja etelämpänä kuin lajitoverinsa ja on tätä harvinaisempi.
Rohdoksena tulikukan kukkia on käytetty yskään, käheyteen ja keuhkovaivoihin. Tähän viittaavat kasvin kansanomaiset nimet köhäruoho ja hökäheinä. Kukista tehdyssä rohdossa on saponiineja, jotka irrottavat limaa ja edistävät yskösten irtoamista. Kasvin sisältämät lima-aineet muodostavat suojaavan kerroksen limakalvoille parantaen tulehdusta ja ehkäisten ärsytystä. Keski-Euroopassa kukkia on uutettu oliiviöljyyn, jolloin on saatu korvasärkyihin käytettyä kuningasöljyä. Myös tulikukkien lehtiä voidaan käyttää rohtona. Kun tulikukan kukista tai lehdistä tehdään teetä, kannattaa se ennen juomista laskea tiheän sihdin läpi, sillä kasvissa on kurkkua ja ruokatorvea ärsyttäviä karvoja. Ukontulikukasta on myös kipua lievittävä ominaisuus, ja kasvia on käytetty mm. puudutusaineena sodissa. Kasvista tehdyt hauteet lievittävät ulkoisesti käytettynä särkyjä. Ihovaivoihin, esim. sieni-ihottumiin ja hilseeseen, voidaan käyttää ukontulikukkajauhetta.
Rooman valtakunnassa naiset keittivät tulikukan kukkia lipeässä ja värjäsivät keitteellä hiuksensa kullankeltaisiksi. Tulikukkia käytettiin myös vahvistamaan ja kasvattamaan hiuksia.
Kuivattu kasvi torjuu hiiriä ja rottia. Ukontulikukan jauhetuista siemenistä saadaan esim. maitoon sekoitettuna kaloja tainnuttava syötti, joka heitetään veteen. Sitä syöneet kalat nousevat kellumaan vatsat ylöspäin vedenpinnalle, mistä ne voidaan poimia paljain käsin.