Latinankielinen nimi: Hypericum maculatum
Englanninkielinen nimi: St. john`s wort
Hypericaceae-heimo (Kuismakasvit)
Käyttö rohtona
Kuismilla on kansanrohdoksena yleislääkkeen maine. Rohdoksena käytetään kukkivia versonlatvoja. Juhannuskukkaviinaa eli Pirkumin palsamia valmistettiin liottamalla kuismankukkia alkoholissa muutamia viikkoja. Tätä punaista viinaa käytettiin sitten mm. vatsa- ja keuhkovaivoihin, närästykseen, virtsapoltteeseen, kurkkukipuun, haavoihin ja tulehduksiin. Kuismateetä käytettiin puolestaan lapsilla yökasteluun ja "sielunhäiriöihin". Hyperici oleum eli juhannusöljy on ollut ennen yleinen lääke korvatulehduksiin. Sitä valmistettiin muhittamalla kukkia oliiviöljyssä aurinkoisella ikkunalla pari viikkoa. Yleensä kirjallisuudessa rohtokasviksi mainitaan vain mäkikuisma, vaikka molempia lajeja on yhtä lailla käytetty rohdoksena. Viljeltynä rohtokasvina on ollut vain mäkikuisma. Kukkien ja lehtien rauhasissa olevalla punaisella väriaineella, hyperisiinillä, on masennusta torjuva ja mielialaa parantava vaikutus. Hyperisiiniä onkin käytetty mm. hormonitoiminnasta johtuvien masennusten sekä leikkauksien, sädehoidon ja sytostaattien aiheuttamien tuskatilojen hoidossa. Hyperisiini tuhoaa myös viruksia, ja mäkikuismaa on tutkittu lääkkeen löytämiseksi HIV-tartuntaan. Kuisman sisältämillä katekiinityyppisillä parkkiaineilla ja haihtuvalla öljyllä on limakalvoja supistava, bakteereja tuhoava ja arpeutumista edistävä vaikutus.
Haittavaikutuksena kuismat voivat aiheuttaa voimakkaassa auringonpaisteessa valolle herkistymistä (hyperismiä) ja ihotulehduksia. Etenkin vaaleilla lehmillä ja lampailla kuisman syönnin on todettu aiheuttaneen oireita ja jopa joukkokuolemia Australiassa ja Välimeren maissa, koska suun tulehtuessa eläimet eivät ole enää pystyneet syömään.