SIANKÄRSÄMÖN VILJELY
Käyttö
Siankärsämöä viljellään lähinnä rohdoskasviksi, ja se on virallinen rohdos usean maan farmakopeassa. Siankärsämöstä käytetään kukat (Flos millefolii) tai lehdet (Folium millefolii); joskus myös koko maanpäällinen osa (Herba millefolii).Rohtona käytettävän siankärsämön tärkein yhdiste on haihtuvan öljyn pääkomponentti kamatsuleeni.
Lajikkeet
Siankärsämö samoin kuin Pohjois-Suomessa kasvava pohjansiankärsämö (A. millefolium subsp. sudetica) ovat Suomessa luonnonvaraisia. Luonnonvaraisille kannoille on tyypillistä, että kaikki kasvit eivät sisällä kamatsuleenia. Unkarissa tehdyssä tutkimuksessa 5178 tutkitusta yksilöstä vain 23,4% sisälsi kamatsuleenia. Vastaavassa puolalaisessa tutkimuksessa 76% kasveista sisälsi kamatsuleenia. Suomalaisessa Puumalan tutkimuksessa kymmenestä tutkitusta luonnonkannasta vain kolmessa oli kamatsuleenia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luonnonkantoja viljeltäessä ne on tutkittava jo ennen viljelyä, tai on käytettävä jalostettua lajiketta (esim. saksalainen "Proa" tai slovakialainen "Abba"). Nykytietojen mukaan koristekasveina käytetyt lajikkeet eivät sovellu rohdoskasveiksi tai ainakaan niitä ei ole tähän mennessä tutkittu.
Viljelyedellytykset
Luonnonvaraisena siankärsämö kasvaa niityillä, pientareilla, pelloilla ja metsänreunoilla. Se on siis varsin sopeutuvainen kasvi, joka pystyy kasvamaan sekä kuivilla että kosteilla kasvupaikoilla. Viljelykasvinakaan se ei vaadi erikoista kasvualustaa; normaali vihannes- tai perunapelto sopii hyvin sen viljelyyn. On kuitenkin tärkeää, että maa on puhdas monivuotisista rikkakasveista, sillä siankärsämö on rönsyilevä pitkäikäinen kasvi, mikä hankaloittaa kitkemistä Siankärsämö kasvaa samalla paikalla ainakin 4-5 vuotta, eikä sen talvehtimisessa ole ongelmia.
Lisäys
Siankärsämöä voidaan lisätä kotipuutarhoissa jakamalla vanhoja kasveja. Kaupallisessa viljelyssä käytetään suoraa siemenkylvöä tai taimikasvatusta. Suorakylvön kannalta parhaita ajankohtia ovat huhti-toukokuu sekä elo-syyskuu. Siankärsämön pienet siemenet kylvetään 0,5 cm:n syvyyteen 50 cm:n rivivälein. Puhtaita siemeniä käytettäessä siemeniä tarvitaan aarille 20-30 g. Suoran kylvön suurin ongelma on alkuvaiheessa välttämätön rivien kitkeminen. Halvin ja hyvin käyttökelpoinen tapa on rivikylvö laatikoihin 10 cm:n rivivälein. Taimikasvatuksessa voidaan myös käyttää potteja, jolloin yhteen pottiin tulee 4-6 siementä. Poteissa tai kylvölaatikoissa kasvatetut taimet ovat istutuskelpoisia 4-6 viikon kuluttua. Istutuksessa taimien tiheys tulee olla ainakin 45x30 cm.
Hoito
Istutuksen ja kylvön jälkeen tärkein työ on rikkaruohojen kitkeminen. Rivivälien peittäminen orgaanisella katteella on työtä säästävä tapa torjua rikkaruohoja. Katteeksi sopivat silputtu ruoho, heinä, oljet ja puun kuori. Orgaaniset katteet eivät estä rönsyjen kehittymistä. Ilman katetta viljeltäessä poistetaan rikkakasvit ensimmäisenä vuonna haraamalla ja kitkemällä ja toisena ja kolmantena vuonna rönsyjen kehityttyä vain kitkemällä. Kastelua tarvitaan erityisesti keväällä kylvön ja istutuksen jälkeen. Suurin kasvimassa ja kukkasato on viljelykokeissa saatu viljelmästä, jota oli lannoitettu kompostilla 4 kg/m2. Lannoituskokeissa ei kuitenkaan ollut suuria satoeroja lannoittamatta jätettyjen ja kompostia saaneiden viljelmien välillä.
Lannoitus
Vaikka siankärsämö on sopeutunut melko köyhiin maaolosuhteisiin, se kasvaa hyvälaatuisessa puutarhamaassa rehevämmäksi. Puumalassa vuosina 1987-88 tehdyissä
Sadonkorjuu
Kaupallisessa viljelyssä siankärsämön kukat korjataan 2-3 cm:n pituisine varsineen . Kukkien keruu tehdään niiden ollessa täydessä kukassa elokuun lopussa tai syyskuun alussa, jolloin haihtuvan öljyn määrä kukissa on korkeimmillaan. Vanhempien kasvustojen korjuuaika on heinäkuun puolivälissä. Kolmen - neljän vuoden ikäisistä kasvustoista voidaan saada syyskuussa vielä toinenkin sato, joka tosin on ensimmäistä satoa pienempi. Kukat kerätään saksilla tai sirpillä leikkaamalla. Niittokonetta voi käyttää tislattavan sadon korjuussa tai muutoinkin, jos ostaja sen sallii.
Kuivatus
Kukat kuivataan 40 oC:n lämmössä. Koska kukkasadon kuiva-ainepitoisuus on melko suuri (27-30%) eivät kukat tartu toisiinsa vaan kuivuvat nopeasti. Kuivatuksessa voidaan käyttää hyötykasvikuivureita tai lavakuivureita. Kuivatuksen jälkeen käsin leikatut kuivatut kukat ovat myyntivalmiita. Koneellisesti korjatut kukat voidaan vielä murskata puimakoneen avulla ja lajitella seuloen, jolloin kukkavarret erottuvat murskatuista kukista.
Satoisuus
Koeolosuhteissa 40-50 cm:n rivivälein istutetusta kasvustosta saatiin aarin alueelta 300-400 kg tuoretta vihermassaa, josta tislaukseen kelpaava kuivattu vihermassa oli 70-90 kg/aari. Tuoreita kukkia 2-3 cm:n varsineen saatiin aarin alalta 40-50 kg, mikä kuivattuna on 10-14 kg. Vuosina 1985-88 tehtiin vertaileva siankärsämön viljelykoe samanaikaisesti Puumalassa ja Nova Lubovnassa Slovakiassa. Viljelty lajike oli "Alba", joka on Slovakiassa luonnonpopulaatiosta valittu jalostettu kanta. Kolmen vuoden vertailututkimuksen perusteella todettiin, että Suomen viileämmät olosuhteet tuottavat suuremman kasvimassan ja kukkasadon kuin kuivemmat olosuhteet Keski-Euroopassa. Kukkasato oli Suomessa yli 2,5 kertaa suurempi ja kukkien öljypitoisuus 1,5 kertaa suurempi. Sen sijaan öljyn kamatsuleenipitoisuus oli verraten samanlainen.
Lähteet:
Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely, Mikkeli 1994.