Piparminttu ja muut mintut, viljelyohjeet
Käyttö ja markkinat
Mintut ovat maailman tärkeimpiä mauste- ja rohdoskasveja. Niiden kuivattuja lehtiä sekä lehdistä tislattua haihtuvaa öljyä käytetään mm. lääkkeisiin, juomiin, makeisiin, kosmetiikkaan ja parfyymeihin sekä tupakkateollisuudessa.
Eniten minttuja viljellään Yhdysvalloissa, missä viljelyala oli v. 1988 32600 ha ja haihtuvan öljyn vienti 1250 tonnia. Viljelyä harrastetaan paljon myös Kiinassa, Brasiliassa, Venäjällä ja Bulgariassa. Suurin minttujen tuoja on Saksa, joka tuo kuivattuja lehtiä mm. Jugoslaviasta ja Kreikasta 2500 tonnia vuosittain. Piparminttuöljyä tuotetaan maailmassa n. 2400 tonnia vuodessa, josta Suomeen tuodaan n. 20 tonnia. Suomessa on jonkin verran myös omaa piparminttuöljyn tuotantoa.
Lajikkeet
Piparmintusta on olemassa lehdiltään punertavalehtinen (Menha x piperita forma rubescens) ja vaaleanvihreälehtinen (Menha x piperita forma pallescens) viljelymuoto. Tummanvihreistä lajikkeista on yleisin Englannista lähtöisin oleva "Mitcham". Piparminttu ei tuota itävää siementä, ja kaupassa piparminttuna myytävistä siemenistä kasvaakin viherminttua tai jotain muuta vihermintun näköistä minttua.
Piparmintun lisäksi Suomessa viljellään viherminttua (Mentha spicata), kähäräminttua (Mentha spicata var. crispa), pyöröminttua (Mentha suaveolens) ja puolanminttua (Mentha pulegium).
Viljelyedellytykset
Mintut suosivat kosteaa, multavaa ja ravinteikkasta kasvualustaa sekä aurinkoista kasvupaikkaa. Eniten haihtuvaa öljyä muodostuu lämpimissä olosuhteissa. Monivuotiset rikkakasvit on syytä hävittää tarkkaan ennen minttujen istutusta. Piparminttu talvehtii täysin varmasti Hämeenlinnan - Lahden korkeudelle asti ja tätä pohjoisempanakin talvenkestävyys on vaihtelevan hyvä. Kajaanin korkeudella piparminttu ei talvehdi enää ollenkaan. Muista mintuista viherminttu, kähäräminttu ja pyöröminttu kestävät paremmin Suomen talvea kuin piparminttu.
Kotipuutarhassa piparminttua ja nokkosta voi hyvin viljellä rinnakkain, sillä ne viihtyvät yhdessä, ja nokkosen sanotaan myös lisäävän piparmintun haihtuvien öljyjen määrää. Jos viljelee eri minttulajeja samalla palstalla, niiden ei kannata antaa kukkia, sillä mintut risteytyvät helposti keskenään.
Lisäys
Piparminttua ei voi lisätä siemenestä vaan ainoastaan kasvullisesti pistokkaista ja rönsytaimista. Myös muille minttulajeille kasvullinen lisäys on suositeltavaa. Mintulle käytetään myös mikrolisäystä kloonaamalla kasvustoa.
Pistokaslisäyksessä otetaan 10-15 cm pitkiä versoja, joiden alimmat lehdet poistetaan niin, että pistokkaaseen jää 2-3 lehtiparia. Ne istutetaan steriiliin turpeeseen, hiekkaan tai muuhun juurtumisalustaan n. 4 cm:n välein. Sopivissa olosuhteissa (lämpötila 25-30 C ja ilmankosteus 95-98%) pistokkaat juurtuvat muutamassa viikossa, jonka jälkeen ne voidaan istuttaa varsinaiselle kasvupaikalleen. Sopiva pistokkaiden istutustiheys on 30 cm ja riviväli 60-100 cm. Suuressa mittakaavassa viljeltäessä juurtuneiden taimien istutukseen avomaalle on käytetty mm. kaalin istutuskonetta. Pistokasmonistusta käytetään yleisesti vesiviljeltyjen minttujen lisäyksessä.
Piparminttu muodostaa runsaasti rönsyjä, joista sitä on helppo lisätä. Tällöin leikataan vuoden vanhoista kasveista maanalaisia rönsyjä 5-10 cm:n pätkiksi, jotka istutetaan ruukkuun tai avomaalle n. 10 cm:n syvyiseen vakoon nauhamaisesti 60-100 cm:n rivivälein.
Piparminttua voi myös lisätä juurtuneista versoista, joita on vuoden vanhoissa kasveissa jo useita kymmeniä. Versot irrotetaan varovasti kesäkuussa sateen tai kastelun jälkeen kasvin tyveltä ja istutetaan uudelle kasvupaikalleen melko tiheään eli 10 x 50 cm:n välein.
Vihermintulle, kähärämintulle, pyörömintulle ja puolanmintulle sopii myös siemenlisäys. Siemenet, jotka itävät yleensä melko huonosti, kylvetään huhtikuussa esim. 5x5 cm:n turveruukkuihin muutama siemen ruukkuunsa. Taimikasvatus kestää 5-8 viikkoa.
Hoito
Minttuviljelmiä kitketään ja harataan tarpeen mukaan, mutta syvää muokkausta on vältettävä juurten vaurioitumisvaaran vuoksi. Piparmintulla voimakas rönsyjen kasvattaminen vaikeuttaa rikkaruohojen torjuntaa. Jos riviväli katetaan n. 10 cm:n paksuisella heinäkatteella tai kuorikkeella, yksivuotisten rikkaruohojen kasvu estyy tehokkaasti. Kasvustot suositellaan uusittavaksi 3-5 vuoden välein, sillä vanhassa kasvustossa aromi ja öljymäärä ovat pienemmät. Mintut leviävät erittäin tehokkaasti ja riistäytyvät helposti rikkaruohoiksi puutarhaan.
Minttujen tuholaisista pahin on minttukuoriainen, joka on mieltynyt erityisesti piparmintun lehtiin. Sylkikaskaat voivat liata varsia kuivina kesinä, jolloin tuorekäyttö ei enää ole mahdollista. Minttujen lehtitaudeista pahin on ruoste (Puccinia menthae), jota kuitenkaan ei esiinny Suomessa merkittävästi. Sadon korjaaminen säännöllisesti vähentää taudin todennäköisyyttä. Jos lehtien alapinnalta kuitenkin löytyy keltaisia ruostetäpliä, sato on korjattava välittömästi.
Sadonkorjuu ja käsittely
Sato korjataan käsin heinäkuun alussa pääversojen kukkimisen alkaessa; kukkiminen vähentää haihtuvan öljyn pitoisuutta. Toinen sato korjataan toisesta kasvuvuodesta lähtien elo-syyskuun vaihteessa. Lehtiä on syytä käsitellä varovasti korjattaessa, sillä ne tummuvat helposti kasaan painuessaan. Sadonkorjuussa versoihin on syytä jättää 5 -10 cm:n sänki, jotta rikkaruohot eivät pääsisi valloittamaan viljelystä. Syksyllä pitkä korjuusänki edistää myös talvehtimista. Sato kuivataan enintään +40 oC:ssa, missä kuivaus vie aikaa n. 15 tuntia. Pieniä määriä kuivattaessa lehdet kannattaa riipiä irti varsista ennen kuivatusta.
Suurien alojen korjuu on onnistunut parhaiten niittokoneella. Sadonkorjuu on mahdollista myös kelasilppurilla, jos kasvimassa käytetään välittömästi tislaukseen.
Satoisuus
Sadon määrä on riippuvainen kasvuston iästä ja sijainnista. Suurin sato saadaan toisen vuoden kasvustoista. Piparmintulla tuoresadon määrä on n. 100-300 kiloa aarilta. Kähärämintun satomäärät ovat samaa luokkaa kuin piparmintun, mutta vihermintulla ja pyörömintulla sadot voivat olla kaksinkertaiset.
Lähteet:
Abbas Aflatuni: Piparmintun viljely onnistuu. Puutarha 1/1996, s. 30-31.