AURINGONHATUN VILJELY

Käyttö ja markkinat

Auringonhattu on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva rohtokasvi, jota on perinteisesti käytetty vastustuskyvyn lisäämiseen ja haavojen hoitoon. 1800-luvulla auringonhattuvalmisteet olivat eniten käytettyjä kasvikunnan lääkkeitä USA:ssa. Suomessa viljely alkoi vuonna 1981 Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä. Nykyään viljelyala Suomessa on muutamia hehtaareita.

Lajikkeet

Echinacea purpurean lisäksi rohdoksena on käytetty kapealehtistä lajia Echinacea angustifolia. Myös paksujuurisen Echinacea pallidan käyttöä rohdostarkoituksiin on tutkittu. Siemenliikkeissä myydään lukuisia punaisia ja valkoisia koristetarkoituksiin jalostettuja lajikkeita, joiden sopivuutta rohdosten raaka-aineeksi on testattu Saksassa.

Viljelyedellytykset

Koska punahattu on kotoisin Amerikan preerioilta, se on luontaisesti mannerilmaston kasvi. Suomessa se menestyy hyvinkin erityyppisillä mailla kuten savi- ja hiekkamailla, mutta hyvin kasvaakseen se vaatii vettä läpäisevän kasvualustan. Lisäksi maan pitäisi olla runsasmultainen ja melko myöhään keväällä lämpiävä. Talvenkestävyys auringonhatulla on suhteellisen hyvä, mutta liian kostealla maalla kasvavat kasvit ja varsinkin ensimmäisen vuoden kasvustot ovat herkkiä talvivaurioille.

Lisäys

Auringonhattua lisätään siemenistä taimikasvatuksen kautta. Suomen oloissa siemenet eivät ehdi kypsyä riittävästi, joten ne on ostettava ulkomailta, tavallisimmin Kanadasta. Siemenet itävät yleensä melko hyvin, ja esikäsittelyllä niiden itämistä voidaan nopeuttaa ja parantaa. Jos siemeniä pidetään viisi viikkoa kosteassa 0-4oC:n lämpötilassa, itävyys voi olla 97%. Esikäsittelyä ei kuitenkaan käytetä yleensä kaupallisessa viljelyssä. Siemenet kylvetään mielellään n. 80 cm3:n potteihin 2-3 kpl kuhunkin: Itämisaika kasvihuoneolosuhteissa on 10-16 vrk. Taimet ovat istutuskelpoisia 6-10 cm:n korkuisina n. 4-6 viikon kuluttua. Parhaimmaksi istutustiheydeksi on havaittu 6 kpl/m2.

Hoito

Auringonhattu reagoi suoraan typpilannoituksen lisäykseen, mutta toisaalta typpi voi myös pidentää kasvukautta, mikä saattaa heikentää talvehtimista. Luonnonmukaisessa viljelyssä 2-3 kg kompostoitua karjanlantaa neliölle on sopiva määrä. Rikkaruohojen torjunta vaatii 2-3 harausta kasvukauden aikana. Vakavia tuholaisia tai kasvitauteja ei Suomessa ole havaittu tähänastisessa viljelyssä.

Sadonkorjuu ja käsittely

Auringonhatusta käytetään sekä juuret että koko maanpäällinen osa. Korjuu voidaan tehdä aikaisintaan toisen kasvuvuoden syksyllä elo-syyskuussa, kun kasvit ovat täydessä kukassa. Vihreiden osien korjuussa voidaan käyttää niittokonetta, mutta juuret on korjattava joko käsin tai taimien nostokonetta apuna käyttäen. Maanpäälliset osat katkaistaan n. 15 cm:n korkeudelta ja huonot alalehdet poistetaan. Juuret nostetaan toisen tai kolmannen vuoden syksyllä, varistellaan mullasta ja pestään nopeasti puhtaaksi esim. painepesurilla. Kasvimassa voidaan käyttää tuoreena, kuivata tai pakastaa jatkojalostuksen tavasta ja ajankohdasta riippuen. Tuoresato on ollut n. 3 kg/ m2, kun neliöllä on ollut 6 kasvia.

 

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely. Mikkeli 1994.

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.