BASILIKAN viljely

 

 

Käyttö ja markkinat

Basilika on kotoisin Aasiasta ja Afrikasta. Se on yksi maailman tärkeimmistä mausteista, ja Suomessa sitä on opittu käyttämään maustamistarkoituksiin viime vuosikymmeninä. Basilikaa viljellään eniten Egyptissä, Intiassa, Kaliforniassa, Ranskassa ja Unkarissa ja kulutetaan puolestaan eniten Yhdysvalloissa ja Saksassa. Suomeen kuivattua basilikaa on tuotu vuosittain 3-7 tonnia.

 

Lajikkeet

Basilikan sukuun kuuluvat viisi tärkeintä lajia ovat amerikkalaisen kasvitieteilijä Tuckerin mukaan yksivuotiset Ocimum basilicum ja Ocimum sanctum sekä monivuotiset Ocimum canum, Ocimum gratissimum ja Ocimum kilimandsharicum; lisäksi on olemassa alkuperältään epäselviä risteymälajeja. Suomessa myytävät basilikan siemenet ovat ulkomaista alkuperää; lajikkeiden aitoudessa on vielä parantamisen varaa.

Laji Ocimum basilicum on parhaiten tunnettu ja vaihtelevin. Englanniksi sen nimi on Sweet Basil. Siitä on olemassa kymmeniä alalajeja ja muotoja, joiden ulkonäkö vaihtelee isolehtisistä Mammoth- ja Lettuce leaf basil -lajikkeista pienilehtisiin ja matalan pensasmaisiin Bush Basil, Spice Globe ja Green Bouquet -lajikkeisiin. Ne sopivat hyvin viljeltäväksi ruukkukasveinakin. Lajista on myös olemassa koristeellisia puna- ja kurttulehtisiä lajikkeita (mm. hieman pippurilta maistuva Dark Opal). Lajin basilikojen korkeus vaihtelee 30-120 cm:iin. Korkeimat lajikkeet ovat kanelin makuinen Cinnamon ja Greek Basil. Satoisin lajikkeista on suurilehtinen Mammoth. Viljely kannattaa ehkä aloittaa tavallisimmasta vihreälehtisestä Sweet Basil -lajikkeesta. Pienilehtisten kasvien aromi on yleensä voimakkain.

Toiseksi suosituin basilikan lajeista on Ocimum sanctum eli hindujen pyhä basilika. Englantilaiselta nimeltään se on Holy tai Sacred Basil ja intialaiselta nimeltään Tulsi tai Tulasi. Lajista on olemassa vihreitä ja punaisia muotoja. Muut kolme lajia, Ocimum canum, Ocimum gratissimum, Ocimum kilimandsharicum, ovat monivuotisia ja puuvartisia. Niitä viljellään haihtuvan öljyn tuottamiseksi mm. Intiassa. Risteymälajikkeista tunnetuin on sitruunabasilika eli englanniksi Lemon Basil. Aikaisemmin se tunnettiin nimillä Ocimum citriodorum ja Ocimum americanum, mutta nykyisin sitä pidetään lajien Ocimum canum ja Ocimum basilicum risteymänä. Samoin niiden risteymänä pidetään vahvasti hedelmäaromista Spice basil -lajiketta. Nämä molemmat risteymät tuottavat itäviä siemeniä.

 

Erilaisen eteerisen öljyn koostumuksen mukaan basilikat voidaan jakaa kuuteen eri ryhmään: vaihtelevan makuinen linaloli-tyyppi (lajikkeet Sweet Basil, Dark Opal, Piccolo, Sweet Fine Basil, Cinnamon), anikselta vivahtava metyylikavikoli/linaloli -tyyppi (lajikkeet Purple Ruffles, Green Ruffles, Lettuce Leaf, Basil, Mammoth, Anise), metyylikinnamaatti-tyyppi (lajike Greek Basil), hieman hedelmäinen sineoli-linaloli -tyyppi (lajikkeet Bush Basil, Spicy Globe), sitruunatyyppi (lajike Lemon Basil) ja hedelmätyyppi (lajike Spice Basil).

 

Viljelyedellytykset

Koska basilika on eteläistä alkuperää, se vaatii lämpimän tuulettoman kasvupaikan, esim. kasvihuoneen. Avomaalle istutettaessa käytetään aina esikasvatettuja taimia, ja siellä tarvitaan harsoja, mustaa muovikatetta tai lämpölavaa kasvuston suojaksi. Kasvualustan tulisi olla humuspitoinen ja hikevä. Basilikaa voi myös kasvattaa tuoksuvana ja kauniina huonekasvina ikkunalla.

Lisäys

Basilikan siemenkylvö tehdään keväällä huhtikuussa turveruukkuihin (5x5 cm) 2-4 siementä kuhunkin. Siemenet voidaan peittää ohuella hiekka- tai turvekerroksella. On myös mahdollista kylvää siemenet hajakylvönä ja koulia ne turveruukkuihin toisen lehtiparin tultua näkyviin. Taimia täytyy karaista ennen istutusta ulos kesäkuun puolivälin paikkeilla. Taimet tarvitsevat 20 x 30 cm:n taimi- ja rivivälit. Kasvihuoneessa basilikaa voi kasvattaa penkki-, pohja-, turvesäkki- tai ruukkuviljelynä. Ruukkuviljelyssä sopiva ruukkukoko on 3-5 litraa, johon mahtuu 2-3 tainta. Basilikan siemenet säilyttävät itävyytensä pitkään, joten vanhoja siemeniä ei kannata heittää menemään. Jos basilikan onnistuu talvettamaan ruukussa, siitä voi ottaa pistokkaita keväällä juurrutettavaksi.

Hoito

Avomaalla ja penkissä viljeltäessä basilika tarvitsee kompostia 3-4 kg/ m2. Taimet on syytä latvoa, kun niissä on muutama pari kasvulehtiä. Tällöin niistä tulee tuuheampia ja sadosta runsaampi. Varsinkin honteloille yksilöille latvominen on tärkeää. Kitkentää, harauksia ja kastelua tehdään tarvittaessa. Lisälannoitus voi olla tarpeen ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen, jos halutaan vielä toinen sato. Basilikan yleisimpiä tuholaisia ovat kirvat. Punalehtistä Dark Opal -lajiketta vaivaavat usein ripsiäiset, joita torjutaan poistamalla vioittuneet lehdet.

Sadonkorjuu ja käsittely

Kasvihuoneessa tuoreita lehtiä ja kukkia voi nyppiä kasvustosta jo viikko istutuksen jälkeen. Sato kerätään käsin. Lämmittämättömistä kasvihuoneista saadaan yleensä kaksi satoa; lämmitetyistä satoa voidaan korjata 4-7 kertaa. Avomaalla sato korjataan silloin, kun kukintojen alimmat kukat ovat auki. Pienilehtiset lajikkeet tarvitsevat yleensä pisimmän kasvuajan. Korjuussa jätetään n. 10 cm:n sänki. Kahta alimmaista lehtihankaa alempaa basilikaa ei saa leikata, jos halutaan jälkikasvua. Mahdollinen toinen sato korjataan ennen hallojen tuloa. Koska basilikan lehdet tummuvat helposti niitä käsiteltäessä, sadonkorjuu on tehtävä varovasti. Basilika kuivatetaan myyntiä varten n. +40 oC:n lämmössä. Tosin monet suosittelevat kotikuivatukseen pienempää +30 oC:n lämpötilaa. Koska lehdet kuivuvat hitaasti, pienimittaisessa korjuussa ne kannattaa riipiä varsistaan. Basilikaa kannattaa myös pakastaa, koska aromit säilyvät tällöin paljon paremmin.

Satoisuus

Tuoresatoa saadaan noin sata kiloa aarilta, mikä vastaa noin 10 kg:n kuivasatoa. Puumalassa tehdyissä kokeissa kuivasatoa saatiin avomaalta ilman katteita viljeltäessä 41-53 g/ m2 ja mustaa muovikatetta käytettäessä 174-275 g/ m2.

 

Lähteet:

 

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien viljely. Helsinki 1991.

Bertalan Galambosi: Basilikalajikkeiden monet erot. Puutarha 3/92, s. 148-151.

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.

Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.

Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.

Ursula Pelttari: Ryytimaa. Juva 1995.

Hannele Vainio: Mausteyrtit. Teoksessa Hyvä hyötytarha, s.194-223. Porvoo 1995.