NOKKOSEN viljely
Käyttö
Nokkosta käytetään leivonnan, ruuanvalmistuksen ja kosmetiikan raaka-aineena sekä rohdoksena. Pääosin nokkonen kerätään luonnosta, mutta osa on myös viljeltyä. Suomeen tuodaan vuosittain 3-5 tonnia kuivattua nokkosta. Kotipuutarhassa viljeltynä nokkosta tulee käytettyä enemmän kuin luonnosta haettuna ja nuorta nokkosta on aina saatavilla.
Viljelyedellytykset
Kun suunnitellaan nokkosen viljelyä , kannattaa ottaa huomioon sen alkuperäiset kasvuympäristöt. Metsien reunoilla ja niityillä se kasvaa tiheässä, mikä johtuu sen juurien rönsyilystä. Myös viljelykokeissa on käynyt ilmi, että nokkonen viihtyy tiheästi istutettuna. Nokkosen viljelyyn sopivat runsaasti lannoitetut, tasakosteat maat. Aurinkoisella pellolla pitää nokkoselle turvata riittävän kosteat maaolosuhteet, kuten puolivarjossa metsänreunassakin on. Kuivassa maassa kukkavarret kasvavat nopeasti ja lehtisato jää vähäiseksi. Nokkonen vaatii runsaasti ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia. Viljelyolosuhteissa sen ravinnetarve lisääntyy, kun lehtisato korjataan kahdesti kasvukaudessa. Isonokkonen on suuren kokonsa ja satoisuutensa vuoksi viljelyssä taloudellisempi kuin sen alalaji pohjannokkonen.
Lisäys
Nokkosta voidaan lisätä jakamalla tyviä, vanhoista juurenpalasista, versojen pistokkaista, siemenkylvön ja taimikasvatuksen avulla. Kaupallisessa viljelyssä parhain ja tehokkain tapa on taimikasvatus. Siemenet voi kerätä luonnonkasvustosta tai tilata siemenliikkeestä. Kun siemeniä, juurakoita tai pistokkaita kerätään luonnosta, emokasveiksi kannattaa valita reheviä ja lehteviä yksilöitä.
Siemenet voidaan kylvää joko avomaalle tai potteihin esikasvatusta varten. Avomaalle kylvössä haittana on ainakin kaksinkertainen kitkemistarve. Taimikasvatuksessa siemenet kylvetään kasvihuoneissa potteihin huhti-toukokuussa. Itämisaika on 8-12 vrk, sen jälkeen taimen kasvu istutuskokoiseksi vie n. 3-4 viikkoa. Taimia on käsiteltävä varoen, sillä lehdet murtuvat helposti. Taimien kasvattaminen poteissa on edullisempaa kuin laatikoissa, sillä nokkonen kehittää suuren juurakon, joka vaurioituu helposti paljasjuurisilla taimilla.
Juurakoista nokkosta lisättäessä juuret kaivetaan maasta ja katkotaan n. 10 cm pitkiksi pätkiksi niin, että jokaiseen pätkään jää pari silmua. Juurakoita voi nostaa maasta keväällä, keskikesällä tai loppukesästä. Alkukesällä juurissa ei ole tarpeeksi voimaa kasvuunlähtöön.
Pistokaslisäystä käytettäessä nokkosversojen latvat katkotaan poikki siten, että alimmat lehdet riivitään pois ja jokaiseen pistokkaaseen jätetään vähintään kaksi lehtiparia. Pistokkaat juurtuvat parhaiten sumutettuna tai muovin alla usein kasteltuna.
Nokkonen viihtyy tiheästi istutettuna. Sen satomäärät ovat viljelykokeissa jopa kaksinkertaistuneet istutustiheyden ollessa 30x20 cm verrattuna 60 x 30 cm istutustiheyteen. Tasamaalla 30 x 20 cm:n istutustiheys on sopiva ja paririvissä 10 x 15 cm paririvien etäisyyden ollessa 50-75 cm. Mustalla muovilla peitetyissä penkeissä istutustiheys voi olla 9 tainta neliölle. Tutkimuksissa nokkoselle sopivaksi viljelytavaksi on osoittautunut myös harjuviljely. Harjujen ilmavuus ja kuohkeus on hyvä kasvuympäristö nokkosen juurille, jotka kasvukauden aikana täyttävät harjun niin että rikkaruohot mahtuvat kasvamaan vain rivien välissä. Harjuviljelyssä sopiva tiheys on 5-8 tainta juoksumetrille.
Hoito
Yksi tapa turvata riittävä kosteus on käyttää kateviljelyä. Se sopii lähinnä pienemmille viljelyaloille; isoilla pinta-aloilla levittäminen tulee vuosittain kalliiksi. Orgaaninen kate (esim. heinä-apilaseos) levitetään istutuksen jälkeen. Riittävä kate (10-12 cm ) torjuu hyvin rikkakasvit kahtena ensimmäisenä vuotena; kolmantena vuonna katteen levitys käy mahdottomaksi rönsyjen voimakkaan kasvun takia. Katteen levitys on helpompaa, jos käytetään pientä taimiväliä ja suurta riviväliä, esim. 30 x 80 cm. Lannoitusta nokkonen vaatii runsaasti, mutta on otettava huomioon nokkosen taipumus kerätä itseensä nitraatteja. Rikkaruohojen torjunta istutuksen jälkeen on tärkeää, myöhemmin rönsyt kykenevät kilpailemaan rikkaruohojen kanssa.
Sadonkorjuu ja käsittely
Kaupallisilla markkinoilla päätuote on kuivatut lehdet. Sato korjataan ennen kukintaa, kun kasvusto on n. 20 cm:n korkuista. Nokkosen kerääminen käsin on kallista. Suurien alojen sadonkorjuussa voidaan käyttää niittokonetta, minkä jälkeen leikatut kasvit kerätään käsin. Koneiden perään voidaan rakentaa myös erilaisia keruupöytiä tai -laatikoita. Kuivatukseen sopivat hyvin erilaiset lämminilmakuivurit. Lehtien erottelu onnistuu myös puimakoneen avulla. Lavakuivurissa 40-50 oC:ssa nokkoset kuivuvat parissa vuorokaudessa. Tuore sato pienenee viidesosaan kuivatuksen jälkeen.
Satoisuus
Sadon määrä riippuu kasvuston iästä, tiheydestä ja korjuukertojen määrästä. Viljelykokeissa on saatu 1,5-3 kg/m2 kokonaistuoresatoa ja 0,2-0,4 kg/m2 kuivaa lehtisatoa. Kuitunokkosen viljelyssä varsisato on ollut tuoreena 3-5 kg/m2 ja kuivattuna 0,6-1 kg/m2.
Lähteet:
Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely. Mikkeli 1994.