Koiruoho
Mali
Koimaruna, Koiso, Koisso, Maliheinä, Maruna, Surumaruna
Latinankielinen nimi: Artemisia absinthium
Englanninkielinen nimi: Wormwood
Asteraceae-heimo (Asterikasvit)
Piirroskuva isompana
Valokuva
Yleiskuvaus
Koiruoho on monivuotinen alle metrin korkuiseksi kasvava ruoho, joka on kauttaaltaan hopeanhohtoisen silkkimäisen karvan peitossa. Kasvin tuoksu on voimakkaan ryytimäinen. Hailakankeltaiset melko kookkaat kukat puhkeavat loppukesästä. Kukkamykeröt ovat nuokkuvia, ja ne ovat ryhmittyneet toispuoliseksi tertuksi. Koiruohoa voi tavata vanhan viljelyn jäänteenä ja uutenakin tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomen kuivilta pihoilta, niityiltä ja laitumilta. Etelä- ja Länsi-Suomessa koiruohoa kutsutaan koiruohoksi, Itä- ja Pohjois-Suomessa mali-nimitys on yleisempi. Satakunnassa kasvia on nimitetty koisoksi ja Lohjan seudulla se on ollut maruna, mikä tarkoittaa kuitenkin virallisesti pujoa. Kotoisin koiruoho on itäisen Välimeren alueelta ja Lähi-Idästä.
Käyttö ravintona
Luonnonvaraisena kasvina koiruoho oli tärkeä mauste ennen luostarilaitoksen mukana tulleiden mausteiden yleistymistä. Sitä on käytetty mm. riistan ja merilintujen maustamiseen. Koiruoho on ollut myös tärkeä vermuttien, liköörien ja yrttiviinien ainesosa. Edelleenkin koiruohoa viljellään Keski-Euroopassa näiden juomien raaka-aineeksi. Vermutti ja absintti ovat saaneet nimensäkin koiruohon mukaan. Absintti on likööriä, jonka tärkein ainesosa on koiruohouute. Koiruohoa ei käytetä pelkästään maustevaikutuksensa vuoksi, vaan myös tujonin huumaavan vaikutuksen takia. Psyykkiset ja fyysiset sivuvaikutukset ovat kuitenkin niin voimakkaat, että absintin valmistaminen on kielletty monissa maissa 1900-luvulla. Nykytietämyksen valossa ei ole syytä kehottaa käyttämään koiruohoa ruokapöydässä.
Käyttö rohtona
Koiruoho on yksi kaikkein vanhimpia rohtokasveja: sitä on suositeltu mm. kuukautiskipuihin, ruokahaluttomuuteen ja suolistoloisten häätämiseen. Nykyisin sen käyttöalueita ovat ruokahaluttomuus sekä mahanesteiden ja sapen erityksen lisääminen. Kasvia voi käyttää vain muutamana päivänä peräkkäin. Rohdoksi kerätään kukinta-aikaisia lehtiä ja versojen kärkiä. Koiruohon haihtuva öljy sisältää pääkomponentteina isotujonia ja tujolia sekä karvasaineita, joista eniten absintiinia ja artabsiinia. Juuri karvasaineilla on ruokahalua ja ruuansulatusta edistävä vaikutus, ja niistä johtuu kasvin erittäin karvas maku. Haihtuvassa öljyssä on myös fellandreenia ja kadineenia. Koiruohon sisältämillä atsuleeneilla on tulehduksia ehkäisevä vaikutus. Tujoni puolestaan ehkäisee ilmavaivoja, toimii matolääkkeenä ja edistää kuukautisten alkamista. Tujonin vaikutus on myös abortoiva, ja koiruohoa onkin käytetty sikiönlähdetyksessä. Tujoni ovat hermomyrkky.
Varoitukset
Koiruoho on sisältämänsä tujonin vuoksi myrkyllistä. Yliannostukset ja jatkuva koiruohon käyttö aiheuttavat kouristuksia, oksentelua, huimausta, kramppeja ja hourailua. Lasten ja odottavien äitien on syytä välttää koiruohon käyttöä. Koiruohosta on kuitenkin olemassa muotoja, jotka eivät sisällä lainkaan tujonia.
Muu käyttö
Koiruohon voimakkaan tuoksuisia lehtiä on käytetty koiden ja luteiden torjuntaan. Koiruohokeitteellä on torjuttu syöpäläisiä. Postin steriloiminen koiruohonuotion savussa oli yleistä ruton aikana. Nykyisinkin koiruohokeitteellä on käyttöä: se on hyvä keino torjua tuholaisia puutarhasta, ja se sopii myös kellarin desinfioimiseen. Koiruohon oksatkin kasvien juurelle ripoteltuna toimivat tuholaisten karkottimina.