Puolukka
Puola, Puolakka, Puolama
Latinankielinen nimi: Vaccinium vitis-idaea
Englanninkielinen nimi: Cowberry, Lingonberry
Ericaceae-heimo (Kanervakasvit)
Piirroskuva isompana
Valokuva
Yleiskuvaus
Puolukka on kuivahkojen kangasmetsien laji yhdessä männyn
kanssa. Sitä tavataan yleisenä metsäkasvina koko maapallon
pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Puolukalla on sienijuuri
niin kuin muillakin varvuilla ja puilla, ja sen avulla
puolukka laajentaa juuristonsa vettä ja ravinteita imevää
pinta-alaa moninkertaisesti. Ilman symbioosia sienten kanssa
puolukka ei pystyisi levittäytymään kaikkein karuimmille
kasvupaikoille. Puolukkakasvusto saattaa olla satoja vuosia
vanha, sillä vaikka maavarren vanhimmat osat lahoavat, kärki
jatkaa kasvuaan työntäen pintaan uusia versoja. Puolukan
lajinimen vitis-idaea ensimmäinen osa viittaa
viiniköynnökseen ja jälkimmäinen Kreetalla sijaitsevaan
Ida-vuoreen.
Puolukkaa kerätään eniten luonnonmarjoista, ja vuosittainen
sadon arvo lasketaan parhaina vuosina jopa sadoissa
miljoonissa markoissa. Parhaimmat sadot saadaan sellaisilta
valoisilla kankailla, missä varvut ovat matalia ja harvassa.
Sadon määrä riippuu kukinnan onnistumisen lisäksi
pölyttäjistä, joista tärkeimmät ovat kimalaiset ja
maamehiläiset. Hyvää puolukkavuotta seuraa yleensä aina
huonompi satovuosi, sillä runsas marjojen kehittäminen
heikentää puolukan kykyä kukkia seuraavana vuonna. Puolukka
kuuluu kauppayrtteihin.
Näköislajit
Puolukan voi sotkea samannäköiseen sianpuolukkaan (Arctostaphylos uva-ursi), josta sen
erottaa lehtien alapinnalla tummina pisteinä näkyvien
ilmarakokuoppien perusteella. Sianpuolukan lehtien alapinnat
ovat puolestaan verkkosuoniset. Lajien lehdet eroavat myös
muodoltaan toisistaan: sianpuolukalla lehdet ovat tyvestään
kapenevat (suikean vastapuikeat), ja puolukalla lehdet ovat
pitkulaisen vastapuikeat ja reunoiltaan taakäänteiset.
Käyttö ravintona
Puolukan marjojen happopitoisuus on korkea. Kypsissä
puolukoissa on runsaasti bentsoehappoa (n. 0,05-0,2%), minkä
vuoksi puolukat säilyvät hyvin survoksena ilman sokeria ja
säilöntäaineita. Raa´at puolukat pilaantuvat sen sijaan
nopeasti, ja ne sisältävät paljon vähemmän hyödyllisiä
aineita kuin kypsät. Sokeriakin puolukoissa on melko paljon,
mutta happopitoisuus peittää sokerin makeuden. Mangaania
puolukoissa on runsaasti, mutta A-ja C-vitamiinipitoisuudet
ovat alhaiset. Puolukan marjoja voi käyttää kokonaisena tai
raakasurvoksena sinällään tai sekoitettuna vähemmän
happoisiin kasviksiin. Puolukkasurvoksen miedontamiseen
sopivat esim. porkkana, kyssäkaali ja kesäkurpitsa.
Puolukoista voi valmistaa myös erilaisia nektareita,
hyytelöitä tai hilloja ja viinejäkin. Hillo, jossa on yhtä
paljon omenaa ja puolukkaa, sopii yhteen monenlaisten
ruokalajien kanssa. Kuivatut puolukat käyvät kokonaisina tai
murskattuina leipä- kakku- ja pikkuleipätaikinoiden
lisäkkeeksi.
Ruokaohjeet
Ravintoainesisältö
Käyttö rohtona
Puolukka on samoin kuin sianpuolukka virtsatietulehdusten
rohto. Rohdoksena käytetään lehtiä, jotka kerätään varhain
keväällä ennen kukkimista tai myöhään syksyllä. Lehtien
sisältämistä vaikuttavista aineista merkittävin on
arbutiini, jota on 4-9% (sianpuolukalla 5-11%). Arbutiini
hajoaa bakteeritulehduksen emäksiseksi muuttamassa virtsassa
hydrokinoniksi, joka puolestaan vaikuttaa antiseptisesti
virtsateihin ja parantaa niiden tulehduksia. Runsas nesteen
ja emäksisten ruoka-aineiden (hedelmien ja vihannesten)
nauttiminen tehostaa hydrokinonin vaikutusta.
Kauppayrtti