I ERÄHIIHDON JA UMPIHANKIHIIHDON MAAILMANMESTARUUSKISAT 1998
Pudasjärvellä 7.-8. helmikuuta



Kaksipäiväisten kilpailujen ensimmäisen päivän erähiihdon reitin pituus on noin 34 km. Reittinä on metsäsuksin hiihdetty latu.Yön kilpailijat viettävät ulkona, tulilla. Toisen kilpailupäivän umpihankihiihdon reitin pituus on noin 10 km.

Maailmanmestaruus ratkotaan sekä yksilö- että joukkuekilpailussa. Ryhmän vähimmäiskoko on 3 henkeä ja enimmäiskoko 8 henkeä. Reitin vierellä on tehtävärasteja, joille kilpailijoiden on suunnistettava.

Kilpailu alkaa 20 kilometriä Isolta Syötteeltä länteen ja kulkee halki soisimman Suomen: maa-alasta 60 % on suota. Maali on Liekokylässä, Suomen eteläisimmässä, suuressa erämaassa, Litokairassa.


Kilpailuvarusteet

Kilpailijoiden ja yleisön on varustauduttava 30 asteen pakkasten varalta. Kilpailijoiden on kuljetettava mukanaan vaihtovaatteet, eväät ja yöpymiseen tarvittavat varusteet.

Kilpailuvarusteet ovat vapaasti valittavissa. Varusteita ei saa vaihtaa, hylätä eikä lisätä kesken kilpailua.

Välttämättömiä varusteita ovat

  • metsäsukset, pituus 210-300 cm, eräsiteet
  • sauvat, pituus esim. 5 cm hiihtäjän olkapään yli
  • siteisiin käyvät saappaat, joilla tarkenee ympäri vuorokauden
    -30 asteen pakkasessakin.
  • sopiva vaatetus hiihtoon ja lepoon mahdollisesti ankarassakin pakkasessa.
  • makuupussi ja loue, laavu tai vastaava, josta voi muotoilla suojuksen myös lumikuopassa nukkumista varten jos ei voi polttaa nuotiota läpi yön ; ryhmille talviteltta tai kangaskota.
  • omat eväät kahta kilpailupäivää varten
  • astia ruuan ja juoman lämmittämistä ja nauttimista varten.
    - kirves tai pieni saha ja puukko sekä tulitikut. Polttopuut ovat rankoja, jotka on itse katkottava.
  • kompassi
  • kartta (järjestäjiltä)
  • otsalamppu

Kilpailun ohjelma

perjantai 6.2.
tiedotustilaisuus Iso-Syötteellä
illallinen
yöpyminen Iso-Syötteellä

lauantai 7.2.
aamupala
bussikuljetus lähtöpaikalle
lähtö klo 10
yöpyminen maastossa

sunnuntai 8.2.
lähtö klo 8.00
maali ja palkintojen jako Liekokylässä

Osallistumismaksu 250 mk 30.12.1997 saakka
Sisältää osallistumisoikeuden ja polttopuuta yöpymispaikalla
1 pino m3 sekä vakuutuksen

Osallistumismaksu 550,-
Sisältää edellisen lisäksi illallisen, majoituksen kurssikeskus Syötteellä 4-6 hengen huoneissa ja aamupalan Iso-Syötteellä sekä bussikuljetuksen kilpailupaikalle ja takaisin

Osallistumismaksu 820,-
Sisältää edellisen lisäksi kuljetuksen Oulusta tai Kuusamosta Isolle-Syötteelle ja takaisin

Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista 23.1.1998 saakka. Osallistumismaksuja korotetaan tällöin 100 mk:lla.



Ilmoittautumiset ja tiedustelut:

Suomen matkailu- ja mediamarkkinointi Wild and Free Oy
wildandfree@fintravel.com






MITÄ UMPIHANKIHIIHTO ON

Metsäsuksilla hiihtävä voi valita suuntansa vapaasti ja liikkua paikoissa, johon moottorikelkallakaan ei pääse tai joissa kelkalla ei saa ajaa. Syvässä, pehmeässä lumessa, jossa ihminen ei jalan eikä kapeilla latusuksilla jaksa liikkua, tarvitaan noin 7 cm leveitä, 210 - 300 cm pitkiä metsäsuksia. Niissä pitää olla kannantakaiset eräsiteet.Jaloissa pitää olla siteisiin sopivat saappaat tai muut lämpimät jalkineet, joiden varresta lumi ei pääse sisään. Sauvojen tulee ulottua vähän hiihtäjän olkapään yläpuolelle, ja somman olla leveä koska sauva uppoaa syvälle hankeen. Metsäsuksista valtaosa on muovia. Tervatulla puusuksellakin on on kannattajansa.

Metsäsuksilla hiihto on ikään kuin kävelyä, suksia liu`utetaan eteenpäin niin pitkälle kuin hiihtäjän jalka yltää; lumen vastus on niin kova, ettei potku saati luistelu onnistu. Usein hiihto on jatkuvaa punnertamista kuopasta hangen päälle ennen uutta vajoamista lumeen: metsäsuksella hyvä pito on tämän vuoksi tärkeää. 1,5:n kilometrin tuntivauhti on pehmeässä ja syvässä lumessa jo hyvä suoritus.

Umpihankihiihdon kausi alkaa heti kun kun lunta on liikaa kävelijälle. Joulukuusta maaliskuulle lumi on useimmiten niin pehmeää, että metsäsukset ovat sopivimmat hiihtovälineet. Paikoin hanki kantaa metsäsuksea. Avosoilla ja muille aukeilla tuuli tiivistää hangen pinnan kantavaksi. Suojailmat voivat jäätää hankeen kuoria, jotka peittyvät uusiin lumikerroksiin, mutta jotka estävät hiihtäjän vajoamisen suksineen syvälle hankeen niin että hän voi kahlaten hiihtää tasaiseen tahtiin pehmeässä, ohuessa lumikerroksessa.